Jere Korkalainen: Suomi lähtee tämän vuoden alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin tutussa asemassa: mitalikandidaattina, muttei suurimpana mestarisuosikkina. Viime vuoden pronssijoukkueesta on tarjolla tukku pelaajia myös tähän turnaukseen, sekä mielenkiintoisia nimiä ajatellen ensi kesän NHL-varaustilaisuutta. Viime kisoista tuttuja nimiä nähtäneen erityisesti puolustusosastolla.

Suomella on jälleen suhteellisen laaja massa laadukkaita pelaajia, joista koota Edmontonissa mitaleista pelaava joukkue. Tunkua on erityisesti laituriosastolle, kun taas senttereistä on jos ei huutava, niin pakkaa sekoittava pula. Olemmeko Riku samoilla linjoilla?

Riku Isokoski: Pitkälti kyllä. Yhtä miestä ei sota kaipaa, mutta Anton Lundellin siirtyminen yli-ikäisten leiriin saattaa olla pahempi asia Nuorille Leijonille kuin moni luuleekaan.

Viime kerrasta heikentyneen sentteriosaston uudeksi kuninkaaksi odotetaan Aatu Rätyä, joka on viimein Jukureissa todistanut potentiaaliaan. Maalivahtiosaston näen etenkin päävastustajiin suhteutettuna heikohkona ja heidän onnistuminen määrittelee jopa aiempaa korostuneemmin Suomen menestystä.

Korkalainen: Turnauksissa isossa roolissa on aina myös valmennus. Antti Pennasen johtamasta valmennusryhmästä Suomi saa kilpailuetua moniin päävastustajiin. 

Suomi on tämän vuoden kisoissa ennakkoon heikommassa alkulohkossa Kanadan kanssa. Suurella todennäköisyydellä jo puolivälierissä vastaan asettuu Yhdysvallat, Ruotsi tai Venäjä. Tie on kivikkoinen, mutta uskoni Suomen paikasta mitalipeleissä on vankka.

Isokoski: Suomi on kieltämättä asemoinut itsensä vahvasti jopa kestomenestyjäksi nuorten MM-kisoissa. Etenkin suomalaisten kyky saada paras irti "veitsi kurkulla" -tilanteissa on ollut viime vuosien kisoissa lähes hämmästyttävää.

Vaikka historian ja valmennuksen puolesta asetelmat ovat hyvät, korostaisin kuitenkin myös nuorten ikäluokissa voimakkaasti näkyvää varianssia. Karsintasarjaan tämä joukkue ei varmasti putoa kuten erään hiuksistaan tunnetun valmentajan aikana. Toisessa ääripäässä pitäisin kuitenkin mestaruutta melko epätodennäköisenä.

Hyökkäyksessä luvassa yllätyksiä

Korkalainen: Hyökkäyksen osalta heti kissa pöydälle: missä Brad Lambert luuraa sinun koostumuksistasi?

Isokoski: Tietysti Lambertin surkea syksy vaikuttaa vahvasti siihen, etten häntä valinnut tähän. Jo viime vuoden kisoissa Lambertin otteet herättivät kysymyksiä siitä, onko hän ennemmin antamassa näyttöjä NHL-seuroille vai pelaamassa joukkueen puolesta. Näkisin, että tänä vuonna Pennanen ei ota tällaista riskiä, jossa Lambert lähtisi taas NHL-näytöt mielessään kisoihin.

Korkalainen: Lambertin syksy ei tosiaan ole kulkenut vain onnellisten tähtien alla. Nuoren pelaajien otteissa on ollut nähtävillä myös turhautumista, mistä ulosajot ja nujakat syksyn aikana kertovat.

Aivan viimeisimpinä viikkoina otteet ovat kuitenkin olleet nousujohteisia. Poikkeukselliset kiekonkäsittely- ja luistelutaidot ovat saaneet jälleen enemmän roolia nuorukaisen pelissä, eli siis vahvuudet ovat olleet paremmin nähtävillä. Myös pelaaminen osana viisikkoa on parantunut, eikä tekeminen ole ollut niin irrallista. Kauden ensimmäinen ylivoimamaali JYPin paidassa poisti painetta päästä pascalien edestä.

Lambert sai myös syksyn harjoituspeleissä näpäytyksen päävalmentaja Pennaselta, kun hänet jätettiin alunperin pois ykkösjoukkueen harjoituspeleistä, joihin paikka aukesi vasta Joakim Kemellin loukkaantumisen myötä. Lambert istui katsomossa ensimmäisen pelin. Tätä kautta uskon, että pöytä on puhdistettu vanhoista jutuista, ja katsetta on käännetty kohti tulevaa.

Näistä syistä uskon Lambertin kisapaikkaan, mutta en kiistä sitä, etteikö hänen paikkansa kokoonpanossa olisi nopeastikin liipaisimella, jos otteiden taso jälleen laskee.

Brad Lambert ei ole niin selvä nimi joukkueeseen kuin äkkiseltään voisi kuvitella.

Kuva © Tiia Mahkonen

Isokoski: Kiinnitän huomiota ketjuissasi siihen, ettei Kasper Simontaival mahdu pelaavaan sommitelmaan. Miksi viime vuoden kisoissa hyvin esiintynyt hyökkääjä ei nyt olisikaan avainroolissa? Tahmeasta syksystään huolimatta näkisin Simontaipaleen olevan hyökkäyksen kulmakiviä ja varsinkin ylivoimalla tärkeä palanen.

Korkalainen: Hyvin pelaaminen on suhteellista. Simontaipaleen roolihan vaihteli kisojen aikana paljon, sillä otteista puuttui tasaisuutta. Tämän johdosta hänet nähtiin välillä myös nelosketjussa.

"Pelkät tehopisteet eivät ole tae kisapaikasta, lisätiedot voi kysyä esimerkiksi Patrik Puistolalta."

Tämä kausi on ollut nuorelle hyökkääjällä kaksijakoinen. Raporttien mukaan Kuopiossa hyökkäyspelissä on ollut tuttua laatua. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että Simontaival on ollut joukkueelleen vaara molempiin päihin. Simontaipaleelta on nähty puolustuspelissä jo lähes Aleksandr Ovetškinin tasoisia "controller disconnected"-hetkiä, jotka ovat kostautuneet takaiskuina.

Näiden voi arvella olleen yksi tekijä, joiden takia hänet on laitettu vilttiin kesken pelin ja tuoreimpana lainalle pelaajapulasta kärsineeseen Lukkoon. Tommi Miettinen kertoi myöhemmin, ettei hän olisi kuopiolaisten viikon ainoassa ottelussa mahtunut edes kokoonpanoon.

Pienessä kaukalossa puolivillaista peliotetta ei sallita missään pelin vaiheessa, joten Simontaipaleen putoaminen pelaavasta koostumuksesta ei olisi itselle suuri yllätys.

Pelkät tehopisteet eivät ole tae kisapaikasta, lisätiedot voi kysyä esimerkiksi Patrik Puistolalta.

Isokoski: Mitä tulee yleisimmin ketjukoostumuksiin, niin nelosketjun "nimettömyys" saattaa taas herättää tunteita. Itsekin olin aiempina vuosina sitä mieltä, että ehdottomasti parhaat pelaajat mukaan, mutta turnauspelaamisen logiikka on todistanut tällaisen "puukäsiketjun" tarpeellisuuden.

Turnauksen aikana ja monesti yksittäisissä otteluissa tulee tilanteita, jolloin on parempi peluuttaa raastinrautaa kuin kiekollisia taitureita.

Korkalainen: Itselle suurin huomi ketjukoostumuksista on se, että miten ratkotaan mitat täyttävän kakkossentterin puute? Roni Hirvonen olisi mielestäni vähintään kokeilemisen arvoinen ratkaisu, vaikka yhteispeli Aatu Rädyn kanssa onkin sujunut. On kuitenkin mahdollista, että kakkossentterinä nähdään myös esimerkiksi Juuso Mäenpää, Lambert tai vaikka Oliver Kapanen. Juuri tuo kakkossentterin paikka on mielestäni hyvin määrittävä tekijä lopullisissa ketjukoostumuksissa.

Kolmosketjussa näen jo JYPistä valmiin tutkaparin Samuel Heleniuksen ja Joakim Kemellin muodossa. Nelosketjussa näen vahvaa potentiaalia kulttimaineeseen raskaan työn ja fyysisen pelin kautta. Olli Nikupeteri tuo ketjuun myös ratkaisupotentiaalia.

Puolustuksessa tuttu runko

Isokoski: Suomen puolustus rakentuu vahvasti Liigassa hurjaa pistetahtia pitäneen Topi Niemelän ympärille. Niemelän lisäksi viime vuoden joukkueesta viisi pelaajaa on tänäkin vuonna oletettavasti mukana ryhmässä, joten alakerran tilanne vaikuttaa varsin hyvältä. Millaisia ajatuksia tästä osa-alueesta herää?

Korkalainen: Topi Niemelällä on tosiaan käynnissä melkoinen tykkikausi, ja sitä kautta ykköspakin viitta hänen harteillaan on täysin oikeutettu. Viime vuodelta on mukana tosiaan paljon tuttuja nimiä, joten Pennasella on tuttu runko, jonka ympärille rakentaa.

Silmiinpistävintä on kuitenkin se, että poistujien joukossa on Suomen viime kisojen tärkein puolustaja, Ville Heinola. Kuinka hänen jättämä aukkonsa yleispuolustajana paikataan?

"Olennaiseksi näkisin kiekollisen varmuuden ja puolustusvalmiuden säilyttämisen. Kuulostaako muuten Meidän Peliltä?"

Myös Mikko Kokkonen keräsi viime kisoissa Pennaselta suitsutusta, ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka hänen paikkansa nimenomaan puolustuspään erityismiehenä paikataan. Uusien tulijoiden joukossa ei ole puolustajaa, josta ensimmäisenä tulisi mieleen erityisosaaminen puolustus- tai kamppailupelin saralla.

Tätä kautta haluankin kysyä, että uskotko Suomen puolustuspelin riittävän esimerkiksi Kanadan kaltaisia joukkueita vastaan, jotka rymistelevät maalille anteeksi pyytelemättä?

Isokoski: Omista valinnoista nostaisin tällaiseksi kamppailupelin erikoismieheksi Ville Ottavaisen, mutta tosiaan luuta ja lihaa ei mitenkään ylenpalttisesti puolustuksessa ole.Toisaalta kaataako se juurikaan menestystoiveita nykyajan kiekossa?

Olennaiseksi näkisin kiekollisen varmuuden ja puolustusvalmiuden säilyttämisen. Kuulostaako muuten Meidän Peliltä?

Korkalainen: Ottavainen oli mukana omissakin kaavailuissa, mutta juuri kiekollinen varmuus oli syy, minkä takia hän jäi joukkueestani rannalle.

Suoritusvarmuus kiekollisena tulee varmasti olemaan iso avaintekijä myös tämän vuoden kisoissa. Tilanteet pitää tunnistaa tai jopa ennakoida nopeammin kuin mihin pelaajat ovat Liigassa tottuneet. Tästä malliesimerkki oli viime kisojen Kanada-peli alkulohkossa, jossa pelin vaatimustaso iski rajusti Nuorten Leijonien kasvoille.

Aleksi Heimosalmi voikin olla malliesimerkki pelaajatyypistä, jonka varaan Suomen puolustuspeliä rakennetaan. Taitavalla luistelulla ja aktiivisella mailankäytöllä pelaajilta halutaan riistää kiekko ennenkuin tilanteet etenevät pitkiksi jaksoiksi puhdasta kamppailua laidoilla ja oman maalin edustalla. Tätä kautta energia riittäisi myös tuoreena hyökkäämiseen.

Ja mitä meidän peliin tulee, se nyt tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että näitä periaatteita Leijonissa halutaan noudattaa. Ideana on kuitenkin tarjota pelaajille peliä edistävät työkalut niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan, eikä jäykkiä viivoja kaukaloon, joita pelaajien tulee orjallisesti noudattaa.

Topi Niemelä on ehdoton ykkösnimi Suomen alakerrassa.

Kuva © Leijonat.fi/Pasi Mennander

Isokoski: Valinnat puolustukseen vaikuttavat melko selviltä. Rajatapauksista totean vielä sen, että Topias Vilén nousee omissa papereissani ainoana 2003-syntyneenä tähän ryhmään. On kuitenkin myös tärkeää ajatella tulevia vuosia, ettei seuraaviin kisoihin puolustus mene täydellisesti uusiksi.

Korkalainen: Itse nostan keskusteluun vielä Christoffer Sedoffin. Sedoff pelaa WHL:ssä, joten juniorikiekko pienessä kaukalossa on hänelle tuttua. Hän voisi olla jokerikortti ja "yllätysnimi", joita joukkueessa usein nähdään.

Tutut kilpaveljet taistelevat ykkösvahdin paikasta

Korkalainen: Maalivahtiosastolla on kolme mielenkiintoista nimeä, joista kukaan ei ole vielä pelannut alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Joel Blomqvist oli viime vuonna mukana "opintomatkalla", ja hänet nostaisinkin tässä vaiheessa ykkösvahdiksi. Olemmeko samoilla linjoilla?

Isokoski: Blomqvist vaikuttaa ykkösnimeltä, koska hän on pelannut Liigassa joskin vähäisillä minuuteilla erinomaisesti. En tosin yllättyisi, jos Leevi Meriläinen olisi kuitenkin turnauksen lopussa ykkönen. Meriläinen on saanut paljon enemmän peliaikaa tällä kaudella OHL:ssä, mutta toisaalta Blomqvistia on yleisesti pidetty lahjakkaampana torjujana.

Korkalainen: Uskon itsekin, että pelaavan vahdin paikka ratkotaan näiden kahden välillä. Molemmat tulevat saamaan alkulohkossa vastuuta, ja se kellä koppi on tarttunut, pelaa pudotuspeleissä. Juha Jatkola saa roolin selvänä kolmosvahtina.

Isokoski: Kolmosvahdiksi Jatkolan ohella mietin Juho Markkasta, mutta mitä luultavimmin Jatkola saa valinnan oltuaan mukana marraskuun turnauksessa Ruotsissa. Suomalaisen maalivahtituotannon taantumuksesta on puhuttu enenevissä määrin viime vuosina ja eihän näistä kolmesta ketään voi kutsua ehdottomaksi huippulupaukseksi. Suomen joukkueen suurin uhka lienee tässä?

Ykkösvahdin viittaa asetellaan Joel Blomqvistin harteille.

Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Korkalainen: Minusta maalivahtien potentiaalista on turhaa vetää liian suuria johtopäätöksiä vielä 19-vuotiaana. Suomellehan tämä tilanne on viime vuosilta melko tuttu. Kari Piiroisen piti olla varma floppi ja hän oli yksi joukkueen suurimpia sankareita matkalla MM-pronssille. Ukko-Pekka Luukkonen oli jo aiemmin epäonnistunut kisoissa ja Suomen turnaus oli tuhoontuomittu, mutta niin vain hän johdatti Suomen MM-kultaan 2019.

Meriläisellä ja Blomqvistilla on historiaa pelaavan maalivahdin paikasta kilpailemisesta Kärppien junioreissa. Uskon, että kilpailu potkii molempia maalivahteja eteenpäin myös tässä turnauksessa.

Näetkö sinä Meriläisen tai Blomqvistin sortuvan tommysaloihin ratkaisupeleissä?

Isokoski: Täysin mahdotonta sanoa, kun maalivahdin suorituksen ennustaminen on niin arvaamatonta. Leikin kuitenkin ajatuksella, jos Suomella olisi Jaroslav Askarovin tai Jesper Wallstedtin kaltainen torjuja kehissä – siinä tapauksessa pitäisin Suomea potentiaalisena kultajoukkueena. Nyt torjujissa on kuitenkin liikaa epävarmuutta sellaisen julistamiseen.