Blackhawksin ongelmat paljastuivat toisen kierroksen dramaattisessa pudotuspelisarjassa Detroit Red Wingsiä vastaan. Kova karvaus aiheutti vaikeuksia avauspeliin. Kun tila otettiin pois myös hyökkäyspäässä, ei kiekkokontrollista ollut enää aseeksi.
Todelliseen pudotuspelitaisteluun Blackhawks yltyi vasta tukalassa 3–1-tilanteessa. Red Wings väsyi nopeamman vastustajansa mukana ja menetti yliotteen. Lopulta Blackhawksin tasokaampi pelaajamateriaali toi voiton.
Kingsin urakka toisella kierroksella oli odotetumpi. Sarja San Jose Sharksia vastaan oli juuri niin tasainen kuin ennakkoon uskottiin. Seitsemään otteluun venynyt vääntö ei ollut Kingsin ylivaltaa, mutta se osoitti, miksi joukkue on omimmillaan kevään tosipeleissä. Kuuma maalivahti, tiivis puolustus ja fyysinen pelityyli ovat myrkkyä mille tahansa vastustajalle.
Seuraavaksi sen saa kokea Blackhawks.
Kuuma ja kuumin
Kingsin maalilla Jonathan Quick on tällä hetkellä NHL:n kuumin kassari. Samalla hän on joukkueensa arvokkain pelaaja ja suurin syy menestykseen. Quickin päästettyjen maalien keskiarvo 1,50 ja torjuntaprosentti 94,80 ovat pudotuspelien parhaat.
Nykyisessä vireessään Quick pystyy voittamaan otteluita yksin. Viime vuoden mestarina hän tietää, mitä voittaminen vaatii. Hermot eivät petä eikä helppoja maaleja tule. Jos irtokiekkoja jää lojumaan maalille, puolustajat siivoavat ne pois.
Vaikka Blackhawksin Corey Crawford on pelannut pudotuspeleissä erinomaisesti, hän ei vedä vertoja Quickille. Crawfordin päästettyjen maalien keskiarvo 1,70 ja torjuntaprosentti 93,80 ovat mainiot miehelle, joka ei ollut aikaisemmin päässyt ensimmäistä kierrosta pidemmälle.
Blackhawks ei häviä maalivahtipeliin. Crawford on osoittanut olevansa menestyvä maalivahti myös pudotuspeleissä, mutta häneltä puuttuu Quickin kyky kannatella omaa joukkuetta. Hän tuskin vie suorituksillaan Blackhawksia voittoon, jos kenttäpelaajat koomailevat. Crawford pystyy pelin sisällä erinomaisiin suorituksiin, mutta saattaa myös päästää helpon maalin.
Laatua ja kysymysmerkkejä
Kings-puolustus on jäljellä olevista pudotuspelijoukkueista laadukkain. Jokaisessa parissa on kiekollista taitoa ja puolustuspään varmuutta.
Ykkösparissa Drew Doughty hyökkää ja Robyn Regehr isännöi omaa päätä. Kakkosparissa kiekollinen vastuu on Vjatšeslav Voinovilla ja varmistava rooli Rob Scuderilla. Kolmosparissa Jake Muzzin liittyy mukaan hyökkäyksiin ja Matt Greene jää taka-alalle.
Alec Martinez ja Keaton Ellerby tuuraavat tarvittaessa.
Kings kuormittaa eniten kahta ensimmäistä pariaan. Doughty pelaa ottelua kohden lähes 28 minuuttia, vaikka ei ole vielä esittänyt aivan parastaan. Kolmospari voi silti olla Kings-puolustuksen ainoa heikompi kohta, sillä kokemattoman Muzzinin suoritukset saattavat ailahdella ja Greenen kankeus aiheuttaa vaaratilanteita omaan päähän.
Blackhawks muutti puolustajaparejaan kesken Red Wings -sarjan. Brent Seabrook istutettiin jälleen Duncan Keithin viereen. Niklas Hjalmarsson sai parikseen Johnny Oduyan ja Nick Leddy Michal Rozsivalin.
Muutokset auttoivat etenkin Seabrookia, joka sai toisen kierroksen viimeisissä otteluissa peliinsä tehoja ja fyysisyyttä. Hjalmarsson–Oduya-parin peli oli paikoitellen epävarmaa ja toisinaan erinomaista. Nick Leddy oli hyvä ensimmäisellä kierroksella, mutta katosi Red Wings -sarjassa.
Jos ja kun koostumukset pysyvät nykymuodossaan, Blackhawks saa kasaan maailmanluokan ykkösparin ja kaksi kysymysmerkkiparia. Paperilla Blackhawksin puolustus pärjää Kingsille, mutta todellisuudessa joukkue tarvitsee Oduyalta ja Leddyltä sujuvampaa kiekollista peliä, sillä aggressiivinen ja isokoinen Kings ottaa tilan ja ajan pois.
Laajat hyökkäysmateriaalit
Kingsin hyökkäys on materiaaliltaan leveä, vaikka se ei ole yhtä nimekäs ja tulivoimainen kuin Blackhawksin. Kaikki ketjut osaavat puolustaa, mutta pystyvät myös hyökkäyspäässä ratkaisuihin. Blackhawksin tapaan myös Kings pyrkii pitämään kiekkoa. Se ei silti lähde vastahyökkäyksiin kovinkaan ärhäkästi.
Ykkösketju Kyle Clifford–Anze Kopitar–Justin Williams on jäänyt tehojen osalta kakkosketjun varjoon. Williams iski Sharks-sarjassa tärkeitä maaleja, mutta vain seitsemän pistettä tehnyt Kopitar on ollut kokonaisuudessaan vaisu.
Kakkosketjun keskushyökkääjä Mike Richards johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä kymmenellä pisteellä. Ketjukaveri Jeff Carter on viidellä osumallaan joukkueen paras maalintekijä. Kolmas lenkki Dustin Penner on pelipäällä pysäyttämätön kolossi, mutta aina työhanskuja ei käteen löydy.
Kolmosketju Dwight King–Trevor Lewis–Dustin Brown ei maalijuhlia järjestä, mutta pystyy iskemään täsmäosumia ja hämmentämään. Jos Brown nostaa pelinsä mestaruusvuoden tasolle, kolmosketjusta voi tulla vaarallinen erikoisase.
Nelosketjun muodostavat Colin Fraser, Tyler Toffoli ja Brad Richardson. Jordan Nolan on kolmastoista hyökkääjä.
Keskushyökkääjä Jarret Stoll nousee kolmosketjuun, jos tervehtyy pelikuntoon. Mahdollista on myös, että Brown ottaa Cliffordin paikan ykkösketjussa, kuten Sharks-sarjan viimeisessä ottelussa kävi.
Blackhawksin hyökkäys on joukkueen suurin vahvuus. Jokainen ketju pystyy hyvänä päivänä ratkaisuihin. Kärkiketjuissa taitoa ja vauhtia on riittämiin. Heikkouksina ovat keskushyökkääjäosaston kapeus sekä fyysisyyden puute. Michal Handzus ei ole kärkitason keskushyökkääjä kakkosketjuun eivätkä pelkät Bryan Bickell ja Andrew Shaw riitä kookkaita Kings-pelaajia vastaan.
Red Wings -sarjassa näkyvin ongelma oli ykkösketjun tehottomuus. Jonathan Toews joutui erikoisvartiointiin, turhautui ja teki vain yhden maalin. Tulokas Brandon Saad hävisi kuvasta täysin ja sai komennuksen kolmosketjuun.
Uudet ketjut toivat tulosta. Toews sai rinnalleen Patrick Kanen sekä Patrick Sharpin ja pääsi vihdoin maalin makuun. Marian Hossa siirrettiin kakkosketjuun Michal Handzusin ja Bryan Bickellin vierelle. Saad sai kolmosketjuun seurakseen Andrew Shaw´n ja Viktor Stålbergin. Puolikuntoinen ja pahasti pettänyt Dave Bolland passitettiin nelosketjuun Michael Frolikin ja Marcus Krügerin kolmanneksi lenkiksi.
Ykkösketjun harteilla lepää paljon. Toewsin on onnistuttava. Blackhawks tarvitsee tehoja laajalta rintamalta, mutta erityisesti kärkimiehiltään.
Kakkosketjun yhteispeli toimi Red Wings -sarjassa, ja etenkin viisi maalia iskenyt Bickell on ollut pudotuspelien suurimpia yllättäjiä. Handzus pelaa mitä ilmeisemmin selkävaivaisena, mutta on tehojen puolesta täyttänyt ruutunsa kelvollisesti.
Kolmosketjussa energinen Shaw taistelee tehokkaasti ja esimerkillisesti, mutta Saad ja Stålberg kaipaisivat herätystä. Nelosketju tekee minkä pystyy.
Voi myös olla, että kärkiketjujen koostumukset muuttuvat vielä kertaalleen. Harjoituksissa Bickell pelasi Toewsin ja Hossan kanssa. Handzusin laidoilla viilettivät Sharp ja Kane. Näin kummassakin ketjussa olisi yksi kookas pelaaja tekemässä muille tilaa.
Blackhawksin jokerikortti on Dave Bolland. Red Wings -sarjassa keskushyökkääjästä oli joukkueelleen enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta täydessä iskussa hän pystyy pimentämään vastustajien tähtiä ja iskemään tärkeitä maaleja.
Kokonaisuudessaan Blackhawksin hyökkäys on mättänyt 29 maalia 12 ottelussa. Kings-hyökkäys on jäänyt 20 maaliin 13 ottelussa. Hyökkäystehojen tyrehtyminen voi olla yksi Kingsin suurimmista ongelmista. Puolustaa joukkue kyllä osaa.
Peilikuvat
Blackhawksin ja Kingsin välistä sarjaa ei silti voida katsoa pelkän hyökkäys vastaan puolustus -asetelman kautta. Kings on monella tapaa kaikkea sitä mitä Blackhawks ei ole. Joukkue on kookas ja fyysinen. Se karvaa aktiivisesti, tulee päälle herkeämättä ja tekee puolustajien avauspelistä yhtä helvettiä.
Kings vie taklaukset loppuun ja hämmentää jokaisessa tilanteessa. Joukkueelle on merkitty pudotuspeleissä 536 taklausta. Se on ylivoimaisesti eniten kaikista joukkueista. Blackhawksin vastaava lukema on 299.
Lisäksi Kings pystyy sumputtamaan keskialueen ja pysäyttämään Blackhawksin vauhdin sekä kiekkokontrollin. Red Wings käytti samaa taktiikkaa, kunnes putosi vauhdista.
Blackhawksin ase on saada kiekkokontrolliralli rullaamaan. Jos Blackhawks pääsee pelaamaan omaa peliään ja pitämään kiekkoa, sitä on erittäin vaikea pysäyttää. Hyökkäysvoimaa on vastustajaa enemmän. Lisäksi Blackhawksin on saatava ylivoimansa kuntoon. Toewsin, Kanen, Sharpin, Hossan ja Keithin kaltaisilla nimillä pitäisi pystyä parempaan kuin 16,2 prosentin onnistumistehoihin.
Paljon ratkaisee myös valmentajien harrastama peluutusruletti. Esimerkiksi Mike Richards ottaa erittäin todennäköisesti Toewsin erikoisvartiointiin. Siksi Blackhawksin on saatava kapteeninsa pois Richardsin ja muiden hiillostajien näpeistä.
Red Wings -sarjassa koettuun koomailuun Blackhawksilla ei ole enää varaa. Joukkue löysäili alkusarjan, mutta pelastui. Vastustaja väsyi ja sortui virheisiin. Kings ei tee virheitä eikä väsy. Joukkue on luotu pudotuspeleihin. Viime kauden mestaruus on opettanut, mitä voittaminen vaatii.
Arvio: Sarja venyy seitsemään otteluun. Blackhawksilla on nopeutta ja taitoa, mutta ei kokoa ja kovuutta. Kokonaisvaltaisempi Kings vie voiton fyysisyydellään ja tiukemmilla takalinjoillaan.
