Muutaman vuoden nousua NHL:n kirkkaimpaan kärkikastiin tehnyt St. Louis Blues lähti kovin odotuksin kauteen, eikä suotta. Nimekäs nippu porhalsi hyvää vauhtia divisioonan kärjessä ja entuudestaan vahva materiaali täydentyi vielä Ryan Millerin tasoisella maalivahdilla.
Runkosarjan lopusta tuli kuitenkin lopulta pannukakku. Läpi kauden Bluesin ongelma oli ollut kärkipelaajien loukkaantumiset, mutta nyt runkosarjan viimeisellä neljänneksellä peleistä alkoi puuttua useampi tärkeä pelaaja. Lopulta runkosarja huipentui kuuteen peräkkäiseen tappioon ja divisioonan kärkipaikan menettämiseen.
Joukkue on yhtä nimekäs kuin ennekin, mutta vain liian monta nimimiestä on ollut kerralla katsomon puolella. Runkosarjan viimeisestä ottelusta puuttui kahdeksan enemmän tai vähemmän tärkeää pelaajaa. Osa heistä on mukana tulevassa sarjassa alusta asti.
| Tilastovertailu runkosarjasta | ||
|---|---|---|
| Tilasto | Blues | Blackhawks |
| Voittosaldo | 52-23-7 | 46-21-15 |
| 10 viimeistä | 3-7-0 | 5-5-0 |
| Maalisuhde | 248-191 | 267-220 |
| Ylivoima-% | 19,8 % | 19,5 % |
| Alivoima-% | 85,7 % | 81,4 % |
| Corsi 5 vs 5 close | 53,1 % | 55,7 % |
| Fenwick 5 vs 5 | 53,1 % | 55,5 % |
| Fenwick 5 vs 5 close | 53,1 % | 55,2 % |
| PDO close | 100,4 | 100,1 |
| Keskinäiset voitot | 3 | 2 |
Chicago Blackhawksin kausi oli kaksijakoinen. Joukkue aloitti kauden huikealla tahdilla ja näytti syyspuolella marssivan uuteen mestaruuteen ylivoimaisena jatkumona edelliskaudelle. Toisin kävi, sillä ennen olympiataukoa joukkueen tahti alkoi hyytyä. Tammikuussa Blackhawks juhli vain viisi kertaa voittoa 14 ottelun jaksossa.
Lisäksi peliin tulivat avainpelaajien loukkaantumiset. Blackhawks pelasi hyvää ja tehokasta jääkiekkoa, mutta viimeinen puristus joukkueesta puuttui etenkin syömähampaiden suhteen. Patrick Kane ajautui ensimmäiseen tehottomaan putkeensa joulukuussa ja Patrick Sharp teki vain kaksi maalia neljässätoista ensimmäisessä olympiatauon jälkeisessä ottleussa. Kane vietti viimeisen runkosarjakuukauden sairastuvalla.
Pudotuspelien untuvikot ja veteraanit
St. Louis Blues: Ainoat ensikertalaiset pudotuspeleissä ovat hyökkääjät Magnus Pääjärvi ja Dmitrij Jaskin, joista Jaskin ei edes mahtuisi pelaamaan ilman loukkaantumisia. Kokeneessa nipussa on muutama yllättävän vähän pudotuspelejä tahkonut pelaaja. Esimerkiksi Jay Bouwmeester muistetaan pitkästä pudotuspelittömästä putkestaan ja on nyt pelannut vasta kuusi pudotuspeliottelua urallaan.
Kokemusta löytyy joka osa-alueelta paljon. Miller on kokenut pudotuspelikävijä maalilla, Jordan Leopold on kokenein puolustaja näissä peleissä. Hyökkääjistä kokenein on Brenden Morrow, mutta hän on yksi loukkaantuneista. Myös Derek Roy tuo paljon kokemusta isoista peleistä. Valmentaja Ken Hitchcock luotsaa joukkonsa 12. kerran pudotuspeleihin ja palkintokaapista löytyykin yksi Stanley Cup.
Chicago Blackhawks: Untuvikkoja Blackhawks-leirissä on vähän keskeisillä paikoilla, sillä runko on hyvin paljon sama kuin viime vuonna mestaruuden voittaneessa joukkueesa. Kärkipelaajilla kannu on lisäksi myös edellisistä juhlista. Suomalaisittain tulokasmielenkiintoa nostavat Teuvo Teräväinen ja Antti Raanta, mutta kummankin peliminuutit ovat tiukassa ilman loukkaantumisia ja yllätyksiä.
Joukkueen komein pudotuspelisaldo on Marian Hossalla, joka ehti ennen Blackhawks-pelejään päästä sarjavoittoihin myös Ottawassa ja Detroitissa. Hossalla on yhteensä 152 pudotuspeliottelua ennen tätä kevättä, ja niissä komeat tehot 43+70=113. Michal Handzus on puolestaan pelannut 97 pudotuspeliä.
Blues voittaa...
Salo: Jos sairastuvalta tulee rutkasti apuja ja joukkue saa nopeasti pelinsä tuttuun muottiin. Sillä joukkueella, millä Blues pelasi esimerkiksi runkosarjan päätösottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan, ei olisi lupa odottaa ainuttakaan voittoa Blackhawksista. Tappioputki on saatava poikki jo ensimmäisten kotiotteluiden aikana.
Blackhawks voittaa...
Wennström: Koska se on pudotuspelien suhteen kokeneempi ja ratkaisuvalmiimpi joukkue. Lisäksi Blackhawks rytmittää peliään erinomaisesti, sillä se muuttaa kiekkokontrollipelaamistaan tarpeen tulleen tilanteesta riippuen.
Tästä kuuluu kiitos Joel Quennevillelle ja erinomaisesti rakennetulle rungolle. Lopun ratkaisevat tiukoissa paikoissa onnistuvat yksilöt. Kane ja Jonathan Toews ovat terveytensä suhteen ratkaisevassa asemassa.
Missä on Bluesin intensiivisyys? En ole aistinut sitä tappioputken peleistä. Blues elää loistavasta alueellisesta kolmiopelistä sekä keskialueen tukkimisesta. Blues jaksaa juoksuttaa itseään vastustajan päässä. Blackhawksia vastaan sen vain pitäisi olla vielä parempi niin yksilöinä kun joukkueenakin. Epäilen, että nykykunnossaan joukkue ei siihen pysty.
Ratkaisija ja joukkueen yllättäjä:
Salo: Miller on kaikki kaikessa tässä Blues-ryhmässä. Jos ja kun joukkueen hyökkäys tulee takkuilemaan maalinteossa, ei Millerin ole varaa päästää yli kolmea maalia ottelussa tai noutaja tulee heti ensimmäisellä kierroksella.
Toista kautta NHL:ssä pelaava hyökkääjä Jaden Schwartz rikkoi nyt 50 tehopisteen rajan ja on isossa roolissa Blues-hyökkäyksessä. Hyvin liikkuva taituri tekee töitä molempiin suuntiin ja tahtoo ratkaista pelejä.
Wennström: Nyt kun Kane on vielä toipilas, nousee Hossa kokemuksellaan isojen pelien ratkaisijaksi. Hossan päätä ei pakota, siinä missä samaa ei voida täydellä luottamuksella vielä sanoa Blues-hyökkääjistä.
Yllättäjäksi, tai eräänlaiseksi sellaiseksi, nostan ruotsalaisen pakkikaksikon Niklas Hjalmarsson - Johnny Oduya. Tämä kaksikko pelaa suurimmat shutdown-minuutit ja mahdollistaa etenkin Duncan Keithille hieman hyökkäysvoittoisemman roolin. Runkosarjassa Keith kiitti nakuttamalla uransa toiseksi parhaan pistesaldon 6+55.
Arvio lopputuloksesta:
Salo: Niin hankala arvoida, kun loukkaantumistilanteet sekoittavat päätä. Joka tapauksessa uskon sarjan menevän vähintään kuudenteen, miksei setsemänteenkin peliin. Pienen mietinnän jälkeen sanon sarjan päättyvän Bluesin voittoon 4-3.
Wennström: Bluesin peli ei ole näyttänyt hyvältä runkosarjan loppumetreillä. Aiemmin mestaruusehdokkaana pidetty joukkue hyytyi pahasti, ja esimerkiksi Steve Ott on ollut kaikkea muuta kuin vahvistus. Pidän Milleriä loistavana maalivahtina ja Corey Crawfordia jäykkänä pönöttäjänä, mutta kyseinen asia ei riitä kääntämään sarjaa kokemattomamman Bluesin eduksi. Blackhawks jatkoon voitoin 4-2.