Ilves on esiintynyt jäällä sekavasti, välillä jopa haluttoman näköisesti. Ikään kuin joukkue ei enää muistaisi, mitä SM-liigapelien voittaminen vaatii. Tupsukorvien peliä viime kaudella leimanneita loppuun asti yrittämistä, mahtavaa taistelutahtoa ja äärimmäistä kurinalaisuutta ei ole muutamia häivähdyksiä lukuunottamatta tällä kaudella nähty. Toimitusjohtaja Risto Jalolla on varmasti tiukka näkemys siitä, miten Ilvestä pitäisi viedä eteenpäin, mutta ulospäin on näyttänyt välillä siltä, että varsinkaan joukkueen rakentamisessa ei punaista lankaa ole löydetty. Sekavaa oli syyskauden ajan Ilveksen toiminta niin kaukalossa kuin kabineteissakin.
Pelaajista konkarikaksikko Helminen-Viitakoski on kannatellut koko joukkuetta ratkomalla tasaisia pelejä Ilvekselle. Tasaisen erinomaisesti esiintyvä superduo onkin koko kauden ajan keikkunut ansaitusti liigan pistepörssin terävimmässä kärjessä. Raipen ja Veskun ylivoimaisuus Ilveksen muihin hyökkääjiin verrattuna on niin selvää, että ensimmäistä kertaa jääkiekkokatsomossa istuva Pihtiputaan mummokin sen huomaa. Hakametsän lehtereillä kuuleekin yhä useammin toteamuksen "eihän pelejä voi voittaa, jos ei ole kuin kaksi pelimiestä". Ilves kaipaa supertähtiensä kannattelemaa vastuuta jakamaan lisää hyökkäysvoimaa. Sen löytämisen tulisikin olla johtoportaan ja valmennuksen päätavoite kevääseen lähdettäessä. Löytyy uusia ratkaisijoita sitten joukkueen ulkopuolelta tai omista vähemmälle peliajalle jääneistä miehistä, apua tarvitaan mahdollisimman pikaisesti.
Ilveksen hyökkääjät eivät ole pystyneet maali-ilotteluun, mutta eivätpä ole puolustajatkaan onnistuneet omissa tehtävissään kehuttavasti. Paperilla nimivahva puolustus menetti henkisen ja pelillisen johtohahmonsa, kun Jani Nikko joutui oletettavasti pysyvästi siirtymään katsomon puolelle aivotärähdysten uhrina. Uutta johtajaa ei riveistä ole löytynyt, vaikka viime kaudella liigapakkien eliittiin noussut Ivan Majeský palasi pikaisesti NHL-keikaltaan. Toimivia pakkipareja ei ole saatu kasattua, minkä takia Ilveksen takalinjojen pelaamisesta puuttuvat suoritusvarmuus ja johdonmukaisuus. Ominaisuuksiltaan tämä viime kaudella koko liigassa selvästi vähiten laukauksia omaan päähän päästänyt kalusto kuuluu edelleen valtakunnan kärkipäähän, mutta kollektiivina siltä ovat tällä kaudella puuttuneet kaikki varman peruspelaamisen elementit. Ilves-pakit katkovat, sijoittuvat ja avaavat surkeasti.
Hyökkääjistä Helmisen ja Viitakosken lisäksi positiivisia piirteitä voi löytää nuorten Tony Salmelaisen, Antti Hildenin, Ville Snellmanin ja Kimmo Vähä-Ruoholan esityksistä. Näistä ainoastaan Salmelainen kuuluu muitakin kuin ajantappovaihtoja pelaavien Ilves-hyökkääjien kastiin. Jostain syystä valmennusjohto ei ole uskaltanut luottaa pirteisiin nuorukaisiin, vaan peluuttaa jääräpäisesti nimekkäämpää, mutta rankasti flopannutta kokenutta kalustoa. Itsekkään, tuloksettomiin kaavoihinsa kangistuneen Tommi Miettisen ja ylös-alas-virkamieskiekkoa tuhertavan Jarkko Nikanderin suurelle peliajalle on vaikea löytää järkiperusteita. Paljon paremmin ei ole onnistunut kohuvahvistus Mika Nieminen, jolta sentään on löytynyt yritystä ja halua ottaa pelillistä vastuuta.
Puolustajista Tomi Pettinen on hoitanut oman hommansa odotetusti, mutta vastaavasti harjoituspeleissä suorastaan loistavasti esiintynyt Matt Smith on ollut pahan luokan pettymys. Smith ei ole löytänyt peliään, eikä ole pystynyt ottamaan sitä roolia, joka olisi otettavissa. Kookas nikkari koittaa tehdä jäällä vähän kaikkea ja siksi hänen pelaamisensa on koohotusta vailla järkeviä päämääriä. Lahjakkaat Arto Tukio ja Antti Bruun tuskailevat itseluottamusongelmien kanssa, eivätkä ole pystyneet nousemaan Jani Nikon loukkaantumisen jättämän kiekollisen tyhjiön paikaajiksi. Ivan Majeskýkaan ei ole ollut samanlainen päällikkö kaukalossa kuin viime kaudella. Mies on taipunut mielettömän vastuun alla joutuessaan huhkimaan jäällä puoli tuntia per peli ja koittaessaan puolustamisen ohella tuoda kiekkoa ylös. Ilves-pakiston ainoa positiivinen yllättäjä on ollut nuori Ville Koistinen, jonka jättäminen ulos nuorten MM-kisajoukkueesta on täysin käsittämätöntä. Ville pelaa liigajoukkueen ykköspakkiparissa, ottaa kiekollista vastuuta ja onnistuu illasta toiseen kiitettävästi.
Maalivahtipuolella Bruce Racine on torjunut pari loisto-ottelua, mutta myös taannut muutamilla haparoinneillaan sen, että kaikissa peleissä Ilveksellä ei ole ollut edes mahdollisuutta taistella voitosta. Raceria on yritetty peluuttaa huippuiskuun, mutta tästä on kärsinyt kakkosvahti Juha Pitkämäen ohella koko joukkue. Ehkä tehokuuri legendaarista Ilveksen maalivahtivalmennusta harjoituksissa tekisi Racinelle hyvää. Ai niin, se legendaarinen veskarikoulu toimii nykyään Hakametsän hallin toisessa päässä ja aivan väärillä harjoitusvuoroilla...
Ilveksellä ei ole millään osa-alueella mitään muuta kuin parannettavaa kevätkaudella. Playoff-paikka on ehdoton minimitavoite, ja käytössä olevalla materiaalilla ylemmän keskikastin sijoitustenkin pitäisi olla saavutettavissa. Mikäli materiaali ja valmennusjohto eivät sovi yhteen, pitää jompaa kumpaa - tai molempia - vaihtaa. Itse suosittelisin aivan aluksi tekijämiehen hankkimista hyökkäyskalustoa tukevoittamaan. Kulut eivät voi olla niin suuret kuin vahinko, joka organisaatiolle aiheutuu, mikäli turhauttava ja hävettävä rämpiminen jatkuu.
