Uuden NHL-kauden aikana mielenkiinnon kohdistuessa uusiin tähtipelaajiin ja tuhkimotarinoihin jää taustalle myös synkempiä suorituksia maailman parhaasta kiekkoliigasta. Alla on esiteltynä liigan viisi huonointa joukkuetta hyökkäysvalmiudella mitattuna.
Niin Mikko Rantasen kuin Rasmus Ristolaisenkin fanipaidat voi jälleen viikata samaan kaappiin talvivaatteiden kanssa jo hyvissä ajoin alkukeväästä.
1. Colorado Avalanche
Edelliskaudella Avalanche oli NHL:n huonoin muun muassa voitoissa, tehdyissä maaleissa ja ylivoimassa. Joukkue laukoi neljänneksi vähiten. Nathan MacKinnon voitti sisäisen pistepörssin 53 tehopisteellä. Kakkonen, Matt Duchene ja kolmonen, Rantanen, jäivät kauas taakse 41 ja 38 pisteen saldoilla puhumattakaan muista coloradolaispelaajista.
Kokeneemmat Blake Comeau ja Jarome Iginla ovat olleet vain varjoja siitä, mitä he ovat ollee aiemmissa seuroissaan. Carl Söderbergin pistesaalis romahti yli neljä kertaa pienemmäksi yhdessä kaudessa.
Avalanche luovuttaa todennäköisesti pudotuspelihaaveiden suhteen jo kauden alkupuoliskolla, ja kevät meneekin kauppakumppaneita etsiessä. Rantaselta odotetaan kärsivällisyyttä - suomalaishyökkääjä voi tulevaisuudessa olla yksi seuran eliittipelaajista, mutta toistaiseksi tehtävänä on totutella tappioihin päivä kerrallaan.
kuusi miljoonaa dollaria tienaavan Erikssonin 11 maalia ja 24 tehopistettä oli säälittävä suoritus viime kaudella
2. Vancouver Canucks
Ykköskentässä on kaksi Sediniä ja maanmies Loui Eriksson, mutta silti joukkueen hyökkäys takkuaa. Valitettavasti kukaan ruotsalaiskolmikosta ei ole parhaiden pelivuosiensa tasolla. Etenkin kuusi miljoonaa dollaria tienaavan Erikssonin 11 maalia ja 24 tehopistettä oli säälittävä suoritus viime kaudella.
Kesällä hankittu Sam Gagner teki uuden piste-ennätyksensä Columbus Blue Jacketsissa, mutta edes 50 pisteen rajan rikkoutuessa uudelleen hän ei auta heikkoa Canucksia riittävästi. Joukkueen pistepörssin voittaneesta Bo Horvatista povataan uutta johtohahmoa Sedinien seuraajaksi, mutta liigan eliittiin 22-vuotiaalla ei ole vielä asiaa.
Vancouverissa eletään jaksoa, jossa kokeneiden runkopelaajien koneisto alkaa hyytyä, mutta nuoret Horvat, Markus Granlund, Sven Bärtschi vielä makselevat oppirahoja.
3. New Jersey Devils
Devilsin kokoonpanon tasosta kertoo riittävästi se, että jopa Taylor Hall tippui yhdessä kaudessa tavallisten kuolevaisten tasolle. Pavel Zachan debyyttikausi oli haasteellinen, ja vaikeassa paikassa on myös kesän ykkösvaraus, Nico Hischier.
Hischierin Calder Trophyn arvoinen huippukausi olisi parasta mahdollista balsamia Devilsin haavoihin, mutta se on paljon pyydetty 18-vuotiaalta sveitsiläiseltä. Taitavan kärjen taustalla Kyle Palmieri ja Marcus Johansson antavat tulitukea, mutta eivät riittävästi.
Adam Henriquen ja Drew Staffordin kaltaiset hyökkääjät ovat keskinkertaista harmaata massaa. Odotukset New Jerseyssä kohdistuvat vain yksittäisten pelaajien onnistumisiin.
4. Buffalo Sabres
Evander Kanen parhaasta Winnipeg Jets -kaudesta on kulunut jo kuusi vuotta
Sabres muuttui - jälleen - reilusti kesän aikana ja epävarmuustekijoitä on liikaa alkaen jo valmennusjohdosta. Jack Eichel kantaa isoa vastuuta tulosyksikön vetäjänä. Seuralla on hyviä palasia lupaavan tulevaisuuden rakentamiseksi, kunhan organisaatiossa vain muistetaan määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ.
Paluumuuttaja Jason Pominville voi olla hyvä lisä Eichelin johtamaan hyökkäykseen, mutta tuskin konkari pääsee enää koskaan aiempien Sabres-kausien tasolle. Samaa arvuutellaan jälleen kerran Evander Kanelta, jonka parhaasta Winnipeg Jets -kaudesta on kulunut jo kuusi vuotta. Kyle Okposo iski kiitettävät 45 tehopistettä 65 ottelussa viime kaudella, mutta huimaavia kehitysaskeleita 29-vuotiaalta on turha enää odottaa.
Sabres on ikärakenteeltaan melko ikävässä tilanteessa. Eichelia lukuunottamatta hyökkäysrunko koostuu kokeneista pelaajista, jotka eivät kuitenkaan mätä maaleja enää sillä tahdilla, mitä ykkösketjun hyökkääjiltä odotetaan.
5. Vegas Golden Knights
Tulokasjoukkueille povataan perinteisesti hankalaa debyyttikautta eikä Golden Knights tee tässä poikkeusta. Organisaatio sai haalittua useita potentiaalisia hyökkääjiä, mutta valtaosan yläpuolella leijuu suuri kysymysmerkki.
Ykköskeskushyökkääjän viittaa asetellaan Vadim Šipatšovin haerteille, vaikka tällä ei ole takanaan ainuttakaan peliä NHL:ssä. Reilly Smithin ura otti notkahduksen toisella Florida Panthers -kaudella, ja Cody Eakin pelasi pistekeskiarvolla selvästi heikoimman NHL-kautensa.
Teemu Pulkkinen yrittää yhä vakiinnuttaa paikkaansa taalaliigassa, eikä Erik Haulankaan sopivuus kärkiketjuihin ole taattu.
Kausi laajennusjoukkueessa tarjoaa loistavan mahdollisuuden monelle pelaajalle kääntää uransa suuntaa ylöspäin, mutta on vaikea uskoa kaikkien palasten loksahtavan kohdilleen kerralla. Edes ykköspyssyksi kaavailtu James Neal ei ole takuuvarma suorittaja.
Pittsburgh Penguinsissa kanadalainen sai juonen päästä kiinni vasta ensimmäisellä täydellä kaudella, eikä Nashvillessä löytynyt enää piste per peli -virettä. Jonathan Marchessault voi osoittautua joko organisaation kovimmaksi hankinnaksi tai yhden Panthers-kauden ihmeeksi.