Otteluparin voimasuhteita analysoivat dialogissa Sport-toimituksesta Mika Pukkinen ja Jokipojat-toimituksesta Mikko Holopainen.
Holopainen: Arvon kollega, käydäänpä läpi joukkueiden kuntokäyriä ja kauden keskinäisiä kohtaamisia. Sport vei runkosarjassapisteet Jokipojilta tylysti 11-1, mutta runkosarjan viimeisten kierrosten perusteella Jokipoikien kuntokäyrä on vaasalaisiin verrattuna erittäin hyvä. Onko näillä tilastoilla tässä vaiheessa merkitystä?
Pukkinen: Monestihan sitä sanotaan, että runkosarja on runkosarja ja pudotuspelit ovat asia erikseen. Vaikea kuitenkaan mennä sanomaan, vaikuttavatko nuo runkosarjan rumat lukemat henkisellä puolella Sportin eduksi, vai ammentaako Jokipojat siitä uutta energiaa ja voitontahtoa.
Sportin viimeaikaiset pelit kuitenkin osoittavat haavoittuvaisuutta ja sitä, että vaasalaiset ovat kyllä kaadettavissa. Jos Jokipojat pelaa yhtä mallikkaasti, niin uskon, että ärjylauma on sarjassa vahvoilla. Sportin tulee parantaa otteitaan, tai Jokipojat korjaa paikan mitalipeleissä.
Holopainen: Kyllä. Nyt todellakin lähdetään "nollatilanteesta", mutta en pysty silti olla nostamatta esille sitä, että Vaasa on Jokipojille ollut tälläkin kaudella todella vaikea paikka pelata.
Kun ottaa huomioon, että playoffeissa koko kaupunki hengittää Sportin mukana, Kuparisaari notkuu liitoksistaan joka ottelussa täyden hallin pauhatessa ja kotiyleisön tuodessa valtavasti "lisäboostia" kotijoukkueen otteisiin, on vierasjoukkueella todella hikiset ja helvetilliset olosuhteet. Kun Sportilla on sarjassa kotietu, se lisää selkeästi vaasalaisten mahdollisuuksia voittoon.
Taito vastaan fyysisyys
Holopainen: Vaasassa pelataan myös pienemmässä kaukalossa, jossa Jokipoikien pienillä taitopelaajilla, kuten Juuso Rajala, Roope Ranta ja Sami Blomqvist, on entistä vähemmän tilaa ja aikaa tehdä ratkaisujaan. Tästä päästäänkin kätevästi yksittäisten pelaajien merkitykseen ja pleijareissa uudelle tasolle nousevaan fyysiseen peliin. Onko Sportilla tarpeeksi fyysisyyttä, jolla pelataan taiturit piiloon?
Pukkinen: Fyysisyyttä ajaa ehkä eniten Antti Uitto ja Erik Riska, mutta kunnon fyysistä pelaajaa ei Vaasasta oikein löydy. Sportin suurimpia heikkouksia on ollut tällä kaudella fyysisyyden puute, eikä asiaa ole pystytty korjaamaan.
Moni joukkue on herännyt siihen ja hakenut pisteitä taklaamalla ja antamalla painetta. Sportin pitää kaivaa fyysisyyttä pudotuspelejä ajattellen. Entäpä Jokipoikien fyysisyys?
Holopainen: Jokipojat on esittänyt ajoittain erittäin fyysistä ja rumaakin peliä. Esimerkiksi Vaasassa käydyissä otteluissa Jokipojat teloi yhteensä neljä Sport-pelaajaa, viimeisimpänä Otto Karvisen polvitaklaus Petri Mereen, jonka takia Meri on loppukauden sivussa. Myös viime kauden ratkaisupeleissä hyvinkin fyysinen ja jopa ilkeä peli-ilme leimasi Jokipoikia. Jatkuuko sama meno, se jää nähtäväksi.
Millaisella tasolla Sportin tähtipelaajien, kuten maalipörssin voittajan Tomi Pekkalan ja syöttötaituri Toni Jalon, peli tulee olemaan tulevassa ottelusarjassa?
Pukkinen: Pekkalan ja Jalon peli perustuu täysin taitoon. Jos Jokipojat löytää sopivan jarruttelijaviisikon, niin se eivät hyödytä Sportia yhtään. Uskon silti, että runkosarjan kaltainen meno jatkuu myös pudotuspeleissä.
Holopainen: Runkosarjan osalta seitsemän parhaan pistemiehen joukossa oli molemmilta joukkueilta kaksi pelaajaa (Jokipojilta Ranta sekä Joona Karevaara, Sportilta Pekkala ja Jalo), mutta molemmissa joukkueissa ratkaisijoita löytynee terävimmän kärjen ulkopuoleltakin?
Pukkinen: Vaasasta uskoisin ainakin löytyvän. Ratkaisuvoimaa on enemmän, kuin tilastot antaa ymmärtää. Esimerkiksi Mika Halava, joka tuli kesken kauden Kärpistä ja on ollut suurimman osan loukaantuneena, pystyy ratkaisuihin.
Myös Kim Nabb herätessään heittää häkin jos toisenkin. Nähtäväksi jää, miten he pystyvät vastaamaan haasteeseen. Löytyykös Joensuusta leveyttä ratkaisijoiden suhteen?
Holopainen: Jokipojat sai kauden viime hetkillä vahvistuksina Sportissakin kiekkoilleet Blomqvistin ja Matti Järvisen. Tämä kaksikko pelaa todella hyvin yhteen, ja he ovat esittäneet vakuuttavia otteita loppukaudesta.
Taitoa ja pisteentekopotentiaalia molemminta joukkueilta siis löytyy. Marginaalien ollessa pienet, nousevat kolmos-nelosketjut arvoon arvaamattomaan, varsinkin vastustajien tähtipelaajien pimentämisessä. Voisiko jopa väittää, että se joukkue, joka pimentää vastustajan pistenikkarit, on vahvoilla jatkoonmenijäksi?
Pukkinen: Meinasinkin juuri tulla siihen, että pudotuspelit on uusien tähtien ja yllättäjien pelejä. Kuka vaan voi ratkaista. Pudotuspelimaalit eivät usein ole mitään hienoa katsottavaa. Ne tehdään tahdolla voittaa peli.
Holopainen: Todellakin. Näissä peleissä ei tyylipistetä jaeta, ja ne rumatkin räkämaalit lasketaan.
Pidä kotipesä puhtaana
Holopainen: Tästä päästäänkin puolustuspään pelaamiseen sekä tärkeimpiin yksittäisiin pelaajiin, eli maalivahteihin. Mielestäni ainakin maalivahtiosastolla Sport vie voiton.
Pukkinen: Antti Rautiolan piti olla Joensuussa "the man" luukulla, mutta ei ole suoritunut odotuksia vastaan tehtävästään. Vaasassa Jarno Laitinen ja Jonathan Iilahti on viime aikoina ollut joukkueelleen tärkeitä ja säilyttänyt mahdollisuuden voittoon.
Puolustus on nukahdellut ajoittain todella pahasti, mutta parhaana päivänä ollut todella hyvä. Odotan ryhtiliikettä puolustukseen Sportilla.
Holopainen: Joensuussakin olisi puolustuksessa aika saada ryhtiliike aikaiseksi. Viime kaudella jokipoikien puolustus onnistui runkosarjan lopussa ja playoffeissa, tällä kaudella samanlaista jämäköitymistä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut havaittavissa.
Jokipoikien puolustuksen olisi todellakin syytä pystyä parempaan, jotteivat pelit lopu tähän sarjaan. Paperilla puolustus on ehdottomasti Mestiksen kolmen parhaan kärjessä, mutta kentällä tämä ei ole vielä näkynyt.
Maalivahtien osalta Joensuussa on kiperä tilanne. Rautiola pystyy hyvänä päivänään pelaamaan loistavasti, mutta kun se heikompi päivä koittaa, mies tekee liikaa virheitä. Timo Niemi on pelannut hyvin kaikissa pelaamissaan otteluissa, mutta hänen tasonsa tärkeissä otteluissa on vielä katsomaton kortti.
Ennen kaikkea osa ratkaisuista tehdään myös henkisellä puolella. Jos pienikin epäilys omasta pärjäämisestä kalvaa mieltä, voi hanskat lyödä naulaan. Vähämaalisissa peleissä yksittäisellä virheellä on suuri merkitys, eli voisiko tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jatkossa on joukkue, joka tilkitsee paremmin oman päänsä?
Pukkinen: Kyllä uskon näin. Maalinedustan pitäminen ja taisteluilme nousevat vielä isompaan arvoon, kun aletaan pelata paikasta auringossa. Viime kauden Jokipojat oli puolustuksellisesti ehkä parempi kuin nyt. Jos siellä ei maalin edustaa ole tukittu eikä veskari ole hereillä, niin Pekkala ja Jalo tulevat tekemään tuhojaan. Silloin Jokipojat jää jalkoihin.
Holopainen: Entäpä jos joukkueet pelaavatkin erittäin puolustusvoittoista kiekkoa, eikä tasakentällisin ole aihetta maalipaikoille? Erikoistilanteet nousevat tällöin arvoon arvaamattomaan. Sport oli runkosarjassa tilastollisesti parempi ylivoimalla, mutta sarjan ehkäpä paras ylivoiman pyörittäjä Rajala on alati vaarallinen.
Joka tapauksessa joukkueiden lienee syytä olla ottamatta turhia jäähyjä?
Pukkinen: Jäähyjen välttäminen on ehto. Rajalan kaltaisia pelaajia ei ole Sportin varaa päästää tekemään tuhojaan. Ylivoima on toiminut Sportilla varsin huonosti viime aikoina. Vaasalaisten päävalmentaja Pasi Räsänen kuitekin luotti, että ylivoima saadaan kuntoon pudotuspeleihin. Monesti pelejä ratkaistaan erikoistilanteista, varsinkin niitä tiukkoja.
500 kilometriä
Holopainen: Erikoistilanteista tulikin mieleeni: Välimatka Vaasan ja Joensuun välillä on noin 500 kilometriä, eli kyseessä on ottelusarja, jossa joukkueet viettävät paljon aikaa tien päällä. Tuleeko tämä näkymään joukkueen otteissa, kun todennäköisesti ratkaisu ei tule ensimmäisessä neljässä ottelussa?
Pukkinen: Niin, aikaero matsien välillä on ajoittain todella pieni. Esimerkiksi perjantaina kiekko tippuu jäähän Joensuussa, ja siitä alle 24 tunnin päästä tuomari pilkkii jo Vaasassa. Jos sarja venyy pitkälle, se tulee näkymään pelaajien liikkeessä ja tulevissakin ottelusarjoissa, meni jatkoon kumpi hyvänsä.
Väsymys nousee osaksi sarjaa ja sen käsittelykin on osa kentällä tapahtuvaa toimintaa. Matkustelutaktiikkakin nousee suureen arvoon. Ollaanko yö Joensuussa, puolivälissä vai Vaasassa, sitä tulee miettiä tarkasti.
Holopainen: Viisaita sanoja. Ottelut tulevat venymään myös jatkoajoille asti, ja tässäkin taistelua käydään henkisellä tasolla. Kumpi nollaa tappionsa paremmin, kumpi palautuu paremmin, kumpi pystyy pitämään oman suorittamisensa jatkuvasti korkeammalla tasolla ja niin edelleen. Taktiikkataistelua käydään tosiaan myös kaukalon ulkopuolella kun välimatkat ovat näin suuret.
Pukkinen: Jokipojille tulee kuitenkin se ensimmäinen matka. Näetkö sen vaikuttavan avausotteluun vielä mitenkään? Entä sarjan edetessä?
Holopainen: Jokipojat saa edun kun se pääsee jo tiistaina Vaasaan "rauhoittumaan". Tämä antaa mahdollisuuden Don Tamin sanoin "Big Stealiin". Ratkaisevin koitos on ehkä tuo lauantain Vaasan-ottelu. Se voitaneen nostaa ainakin näin aluksi sarjan tärkeimmäksi peliksi?
Pukkinen: Näillä näkymin kyllä. Jos voitot siinä vaiheessa ovat jommallekummalle jo 3-0, niin peli alkaa olla selvä. 2-1-tilannekin lyö suuren kasan paineita seuraavaan otteluun Joensuuhun. Jos hävitään kolmannen kerran, niin toisella on eräpalloja enemmän.
Holopainen: Näin on. Tuloksista puheenollen, miten veikkaat sarjassa käyvän? Itse veikkaan Sportin menevän jatkoon otteluvoitoin 4-2.
Pukkinen: Protestina heitän, että nähdään game seven. 4-3 Sportille. Erottamattomien joukkeiden klassikkokohtaaminen on kuitenkin aina tarjonnut loistavia otteluita ja tasaista peliä. Tällä kertaa on vaikea löytää ennen ottelusarjaa sitä viimeistä erottavaa tekijää.
Holopainen: Pieniä tulevat marginaalit eittämättä olemaan. Tunnetta, draamaa, trilleriä, maalin pelejä, sitä mitä playoff-kiekon pitääkin parhaimmillaan olla. Sitä tullaan näissä kohtaamisissa taatusti näkemään ja kokemaan, niin kaukalossa kuin katsomossakin.
