Sportin ja KooKoon välisen otteluparin ennakkoasetelmat ovat juuri niin tasaiset kuin runkosarjan neljännen ja viidennen kohtaamisessa tuleekin olla. Kotiedunkin kohtalo ratkesi vasta viimeisillä kierroksilla; KooKoo ei saanut pistettäkään Jukureilta tai Hermekseltä ja Sport kaatoi panoksetta pelanneet TuTon ja Salamat.
| taustaa Wanhoja tuttuja
[lue lisää] |
Nykyisiin asetelmiin joukkueet ovat kuitenkin kulkeneet melko erilaisia polkuja pitkin. Sport lähti sarjaan jälleen yhtenä suursuosikeista, mutta osoitti kuolevaisuutensa heti ensikierroksilla. Loukkaantumiset ovat kiusanneet vaasalaisia läpi kauden ja jo tutuksi käyneeseen tapaan valmentajakin vaihtui. Mikko Mannerin ja Jukka Sepon komennossa Sportin pistetahti paranikin. Kevättä kohti petrannut Sport ei kuitenkaan päässyt runkosarjan aikana täysin eroon ailahtelevaisuudestaan: upeaa voittoa saattoi seurata ruma tappio selvästi heikommalle joukkueelle.
| tilastot Konkareita ja maitopartoja
[lue lisää] |
Rajusti uudistunut KooKoo taas valmistautui kauteen haastajan asemassa. Sekin paransi otteitaan kevään lähestyessä, mutta pelasi melko tasaisen runkosarjan. Hyvät ja huonot elementit olivat näkyvissä muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta pelistä toiseen. Puolustus siis piti, mutta omatkin maalihanat pysyivät visusti tukossa.
Kokenut kettu vastaan kauden kärkinimi
Sportin maalilla pelaa kokenut Marko Härkönen. Seitsemännen kautensa Sportissa aloittanut Härkönen on yleensä ollut parhaimmillaan vasta playoffseissa, mutta tämän kauden runkosarjassa ehkä yllättäen tavallista enemmän huhkimaan joutunut Härkönen ollut tasaisen hyvä läpi kauden. Paras todiste siitä lienee Härkösen Sport-ajan paras torjuntaprosentti. Täydellisiä floppipelejäkin Härköselle on sattunut, mutta ne eivät ole näkyneet missään muodossa edes seuraavassa pelissä. Monessa liemessä keitetty Härkönen on yksi Sportin suurimmista aseista pudotuspeleissä.
Sportin kakkosvahtina toimii viime kauden komeetta Håkan Danielsson. Valmennusjohdon viime aikoina ylistämän Danielssonin kausi on ollut hehkutuksista huolimatta täydellinen katastrofi. Varsinkin kotiareenalla esitykset ovat olleet traagisia. Poikkeus vahvistaa säännön ja vähiin peleihin on sattunut myös muutama oiva peli. Danielssonille ei kuitenkaan ole luvassa peliaikaa ilman haavereita.
- Aika tasaiset maalivahdit. Häkä [Härkönen] onkin ollut hyvä tällä kaudella. Myös KooKoon Suomalainen on hyvä maalivahti. Erona on, että meillä on kaksi hyvää maalivahtia ja siellä vain yksi. Danielsson on pelannut KooKoota vastaan hyvin. Jos siellä tulee maalivahdille huono päivä tai loukkaantuminen niin apuja ei tule. Suomalainen on KooKoolle ikään kuin kaikki kaikessa, arvioi kauden KooKoossa aloittanut Sport-sentteri Antti Karhula.
KooKoon mahdollisuudet ovat, kuten Karhulakin arvioi, pitkälti Jaakko Suomalaisen varassa. Seitsemän nollapeliä urakoinut Suomalainen pelasi erinomaisen kauden. Samalla kakkosvahti Joonas Riihimäen peliaika jäi minimiin. Nuori lahtelainen sai runkosarjassa tililleen alle 250 peliminuuttia. Järvenpäästä Kouvolaan siirtynyt Suomalainen oli varma oikeastaan läpi kauden. Kotona mies sai moitteita vain kahdesti: tv-pelissä KalPaa sekä runkosarjan päätöskamppailussa Hermestä vastaan. Kummassakaan pelissä maalinteossakin kunnostautunut molari ei ollut hereillä ottelun alussa. Suomalaisella ei ole aiempaa kokemusta Mestiksen pudotuspeleistä.
Tiivistyykö Sportin puolustus?
Sportin puolustuksesta löytyvät periaatteessa kaikki hyvän puolustuksen elementit. Siitä huolimatta joukkueen päästettyjen maalien sarake on surullinen verrattuna muihin kärkipään seuroihin. Osa rankoista tappioista selittyy alkukauden loukkaantumissumalla, jossa pahimpaan aikaan ei ollut täysin terveenä kuin yksi puolustaja. Loukkaantumiset ovat nyt kuitenkin voitettu kanta, ja pakkiparit ovat vakiintuneet.
Sportissa on kolme pakkia onnistunut kiekollisessa pelissä myös hyökkäyspäässä. Turo Virta ja Mikael Hallbäck iskivät molemmat kunnioitettavat 21 pistettä, Juha Salmu muutaman vähemmän. Sport-valmennuksessa on tehty selkeä valinta pakkiparien muodostuksessa klassisella akselilla kiekollinen - kiekoton pakki, koska jokainen näistä tehomiehistä pelaa eri pakkiparissa.
Kiekottomasta pelistä tehokkaimmin vastaa kaksikko Pasi Kuusisto – Olli Hällfors. Myös toipuva Miika Jämsä tuo uuden ulottuvuuden kiekolliseen peliin. Kokeneimpien miesten taustalla saumaansa tärkeissä peleissä kärkkyy nuori vaasalaiskaksikko John-Christian Smedman - Jesper Söderholm.
Avainasemassa Sport-puolustuksessa on kurinalaisen pelaamisen löytyminen. Kiekollisesti aktiivinen ja taitava osasto on hanakka hakemaan ratkaisuja. Ajoittain se tekee silmin nähden uhkarohkeita ja typeriä ratkaisuja. Pudotuspeleissä ei ole tarvetta antaa yhtään ylimääräistä ylivoimahyökkäystä vastustajalle omasta virheestä.
KooKoo esiintyi runkosarjassa selvästi Sportia varmemmin. Kiekollisen osaamisen puute on näkynyt etenkin sen ylivoimapelaamisessa, mutta omassa päässä nuori ja pienikokoinen joukkue on onnistunut huomattavasti ennakko-odotuksia paremmin. Myös hyökkääjät ovat tukeneet oman pään pelaamista. Tai ainakin osa.
- KooKoo on tasainen ja kurinalainen. Valmentaja oikeastaan pakottaa puolustamaan eikä peli ole mitenkään näyttävää. Siellä odotetaan vain vastustajan virheitä ja sitten isketään, joukkuetta osittain pelityylinkin takia vaihtanut Antti Karhula analysoi.
Selvää ykköspakkia tai -paria ei KooKoolta löydy. Liigasta tulleista pelaajista Harri Tikkanen palasi tammikuussa SaiPaan eikä Kaj Lindströmistä ole ollut johtajaksi. Pakisto on kuitenkin erittäin tasainen, sillä kaikki yhdeksän puolustajaa ovat vähintään hyvää Mestis-tasoa. Jatkoa ajatellen KooKoon puolustajien pitäisi kuitenkin pystyä tukemaan hyökkääjiä paljon enemmän. Joukkueen tehokkain pakki runkosarjassa oli Kaj Lindström (4+12).
Mielikuvitukseton KooKoo?
Sportin hyökkäyksessä on luovuutta ja taitoa. Teemu Kuusisto, Kasper Kenig ja Markus Jämsä ovat pelaajia, jotka omalla henkilökohtaisella taidolla voivat rakentaa tekopaikkoja tai jopa maaleja. Kuusiston laukaus on ollut yksi esimerkki siitä, mitä yksi pelaaja voi saada aikaan – eli 35 maalia.
Loukkaantumisista kärsinyt kotkahyökkäys on nyt parhaassa mahdollisessa kokoonpanossa, jos jo kautensa lopettaneita ei lasketa. Kristian Hjerpe on nivusvamman jäljiltä pieni kysymysmerkki ja 13. hyökkääjä Filip Riska on pelannut vasta muutaman pelin polvivammansa jälkeen.
Sport saa jalkeille neljä vahvaa hyökkäystrioa, joista pitäisi löytyä maalintekoon tarvittavia elementtejä. Sport-hyökkäyksessä vallitsee epänormaali yksilöhenki. Se ei rullaa vahvana rintamana, vaan sieltä aina silloin tällöin putkahtaa esille sen illan vahva tai vahvat hahmot, jotka voivat ratkaista ottelun. Sport ei esitä tasaisesti vyöryvää hyökkäystä, vaan se on juonikas ja yllätyksellinen. Se lienee sekä sen voima että heikkous.
- Meillä on paljon taitoa. KooKooseen verrattuna pelataan vapautuneemmin ja iloisempaa peliä. Meillä saa yrittää ja pelaajat uskaltavat yrittää. Vaikka puolustukseen mekin satsataan, niin vapautuneempaa meillä on pelityyli, uskoo molemmat joukkueet tunteva Karhula.
- Jos he johtavat, niin silloin he pelaavat todella tarkasti. Ja ei ainoastaan johtoasemassa, vaan muutenkin jos peli on tasan. Ellei päästä ylivoimahyökkäyksiin niin siellä ei oikein saa toteuttaa itseään. Pelaajille aika mielikuvituksetonta, hän jatkaa.
KooKoosta ei koko runkosarjan aikana yksilöitä esille noussut. Karhulalle oli varattu suuri rooli, mutta Nurmbergin tai Kinnusen saappaiden täyttäjäksi ei taitoniekasta ollut. KooKoo joutuukin tulemaan toimeen ilman selvää ykkösnyrkkiä. Samalla sillä on kuitenkin käytössään neljä tasaista kentällistä. Runkosarjan viimeisillä kierroksilla nelosvitjan Olli Sinkkonen ja Joose Lipponenkin yltyivät pistetehtailuun. Useimmiten ratkaisijan rooliin ei vain tarttunut kukaan.
Varsinkin ylivoimalla kouvolalaisten riveihin olisi kaivattu pehmeitä käsiä. Timo Nurmbergin johdolla KooKoon pakkopeli oli aina sarjan vaarallisinta. Nyt onnistumisprosentti oli vain vähän päälle kolmentoista. Sport iski runkosarjassa kuusi ylivoimamaalia enemmän. Alivoimalla KooKoo sen sijaan oli erinomainen (90,23%) – Sportia huonompia olivat taas vain Haukat ja Ahmat.
KooKoon ykköshyökkääjä runkosarjassa oli Tatu Kattelus (10+26). Kovimman kärjen takana joukkueen tulivoima kesti hyvin vertailun Sportin vastaavaan: molemmilla oli 11 vähintään kuuden maalin miestä ja päälle kymmenen vähintään viisitoista pistettä kerännyttä pelaajaa. KooKoon aseena pudotuspeleissä voisi olla fyysisyys. Joukkueesta löytyy vahvoja jässiköitä, kuten kokeneet Kattelus, Veli-Pekka Nutikka, Mikko Mattila sekä nuoret Lipponen ja Janne Mäkelä.
Loukkaantumiset hellittämään päin Sport-leirissä
Murphyn laki on ainakin siinä mielessä hellittänyt hieman otettaan Sportista, että kaikki, joilla ei ole luita tai "ytimiä" poikki tai rikki, on saatu tärkeimpien pelien alle kuntoon. Pudotuspeleissähän kaikki pelaajat ovat terveitä ja loukkaantuneet "kuumeessa".
Sportissakin pikkuvaivoista kärsivät pelaajat vetävät hokkarit jalkaan metallin kiilto silmissä. Kristian Hjerpe kuntoutunee avauspeliin nivusvammastaan. Filip Riska ja Miika Jämsä ovat pahiten puolikuntoiset, mutta pelannevat tilanteen mukaan. Jämsä olisi tärkeä mies joukkueelle, mutta puolikuntoisuuden vuoksi peliaika voi jäädä totuttua vähäisemmäksi.
Poissa varmuudella ovat sentterit Patrik Westerback ja Ari-Pekka Pajuluoma. Westerback katkaisi nilkkansa ja Pajuluoma loukkasi olkapäänsä niin pahoin, että kausi jäi kesken. Puolustuksesta puuttuu kovanaama Teemu Viemerö, jonka vioitellut polvi on juuri leikattu.
KooKoon tilanne on valoisampi, sillä sivussa lienee vain rannevammainen laitahyökkääjä Eero Lajunen. Puolustajia on käytettävissä yhdeksän ja hyökkäjiä kolmetoista – plus jo runkosarjassa vahvoja näyttöjä antaneet juniorit. Kenttäpelaajat siis tuskin kesken loppuvat.
Sportin tulokkaat penkin takana
Sportin kokemattomin osasto löytyy yllättäen penkin takaa. Kiekkokentällä rutkasti pudotuspelejä pelanneet Mikko Manner ja Jukka Seppo ovat valmentajina rookieita. Suurin kysymysmerkki Sportin kohdalla onkin se, saako valmennusjohto joukkueen pelaamaan haluamallaan tavalla kovan paineen alla.
Ennen joulutaukoa Sportin peräsimessä ohjausvastuun ottanut kaksikko on saanut joukkueen pelaamaan joukkueena ja Sport kohosikin tuon ajan parhaimpien joukkueiden joukkoon. Pudotuspelit ovat kuitenkin eri maailmansa, joka kysyy suurta johtajuutta. Kokemus on valttia näissä karkeloissa, joissa taktinen kypsyys usein nousee suureen rooliin.
Sportin valmennusta auttaa paljon kokenut pelaajisto. Sportilla on Mestiksen mittakaavassa kokenut joukkue, jossa on monia rutinoituneita pudotuspelipelaajia.
- Meillä on varsinkin paljon kokeneita pakkeja, jotka ovat saaneet paljon peliaikaa runkosarjassa ja tulevat saamaan myös paljon peliaikaa jatkossa. Maalivahtipeli tietysti on tärkeää olla kohdallaan. Hermokontrolli on erittäin tärkeää. Ei voi ottaa yhtään tyhmää jäähyä, ne voivat ratkaista yhden ottelun. Viidellä viittä vastaan meillä ei ole KooKoota vastaan ongelmia. Meillä on vauhtia, voimaa ja vääntöä. Erien alut ja loput on myös syytä pelata tarkasti. Lisäksi meillä on hyvät yksilöt, ja jos he ratkaisevat omalla panoksellaan pelejä, se on plussaa, kertoi Sportin kakkoskoutsi Jukka Seppo paikoin aika kliseisesti.
Sportin peliä on leimannut koko kauden ailahtelevaisuus. Jos Sport on hävinnyt, niin se on usein tapahtunut suurin lukemin. Playoffseissa pelataan ainoastaan voitosta, joten sillä ei periaatteessa ole merkitystä. Henkisesti on kuitenkin tiukka paikka, jos lukemat ovat suuret. Ajoittain joukkueessa ollut kurinalaisuus olisi nyt löydettävä jokaiseen vaihtoon jokaisessa ottelussa. Asenne pudotuspeleissä on Sportilla kunnossa yhtä varmasti kuin Tom Cruise juoksee seuraavassa elokuvassaan.
KooKoonkin asenteen täytyy olla kunnossa. Ja sitä se varmasti onkin – yhtä varmasti kuin edellämainittu Tomppa esittelee jatkossakin rintalihaksiaan. KooKoo sortui muutaman kerran kauden aikana ylimielisyyteen. Kun esimerkiksi Vaasasta oli alla erinomainen peli (0-6) tuli seuraavaksi FPS:lta takkiin kotipelissä. Kolmannen kerran kukkolauman pudotuspeleihin johdattava Reijo Mansikka on kuitenkin kokenut kehäkettu, joka on saanut joukkueen pelaamaan tietyllä perustasolla.
Pudotuspeleissä pelkkä perustaso ei kuitenkaan riitä KooKoolle. Onnistumisia pitää tulla. Aiemmin Mansikalla on ollut laitettavana kentälle sarjan parhaiten toimivia aivoja, mutta nyt kuviot on punottava etukäteen. Hermestä vastaan KooKoon peli oli aivan sekaisin, eikä perustasostakaan voinut puhua. Mansikka ei kuitenkin pelin jälkeen juurikaan harmitellut menetettyä kotietua.
- Kassanhoitajat tietysti toivovat kotipelejä, mutta loppujen lopuksi on sama missä pelataan. Pudotuspeleissäpitää voittaa kotona ja vieraissa. Positiivisin mielin tässä Vaasaan lähdetään. Vastakkain on niin tasaiset joukkueet ettei niillä käytännössä ole mitään eroa.
Jaa että jatkajaako pitäisi veikkailla?
Kaksikko vaikuttaa etukäteisarveluissa niin tasaväkiseltä, että jatkajan ennustamiseen vaadittaisiin Nostradamuksen neuvoja. Sportilla on asettaa maalinsa suulle kokenut Härkönen, KooKoolla taas unelmakauden pelannut Suomalainen. Siinä missä Sportin puolustus on taitavampi ja kokeneempi, on KooKoon pakisto taas pelannut tasaisemmin. Hyökkäykseen vaasalaisilla on heittää sarjan tehokkaimpia pelureita, mutta painikilvassa voiton veisi KooKoo. Sportilla on kotietu – KooKoolla terve ja laajempi pelaajisto.
No, ainakin sarjan voi helposti kuvitella venyvän viiteen otteluun. Ja ehkäpä kahden vuoden takaisen avauspelin mukaisesti muutamaan ekstraeräänkin. Ratkaisu sarjaan syntynee pienistä asioista. Teemu Kuusisto käänsi maaleillaan Sportille monen monta peliä runkosarjassa. Seitsemän nollapelin Suomalainen taas torjui eniten pisteitä koko sarjassa. Yksi taistelupari lienee siinä.
Runkosarjassa KooKoo pelasi paremmin vieraissa kuin kotonaan. Pudotuspeleissä menneillä ei tosin ole enää väliä. Matka Kouvolan ja Vaasan välillä on pitkä bussissa istuttavaksi, varsinkin tiiviissä ottelutahdissa. Kotiedun ja muutaman terävämmän ratkaisijan turvvin arvontakone kuiskaa hennosti: 3-2 Sportille. Ehkä.
Epävarmaa masiinaamme varmemmin veikkaa Sportin pitkätukkainen sentteri:
- Sport vie. Mutta ihme on jos menee 3-0. Tarvii varmasti 4 tai 5 peliä.
