Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue kohtaa jälleen saman haasteen kuin monesti aiemmin. MM-kisat pelataan Pohjois-Amerikassa pienessä kaukalossa, jossa menestys on Suomella jäänyt ohueksi.
Neljä vuotta sitten Kanadassa Suomi tippui puolivälierissä. Kaksi vuotta sitten niin ikään Kanadassa Suomi löysi itsensä karsintasarjasta. Viime kisoissa Yhdysvalloissa Suomi jäi puolivälieriin.
Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue ei ole voittanut yhtäkään maailmanmestaruutta pienessä kaukalossa.
"Parhaiden pelaajien pitää olla kuumia"
Nuorten Leijonien päävalmentaja Jussi Ahokas oli mukana niin viime kuin toissa vuoden kisoissa. Toissa vuoden kisoissa hän korvasi kesken turnauksen Jukka Rautakorven.
Viime kisat olivat pettymys Ahokaalle, joka sai jalkeille erittäin kilpailukykyisen joukkueen lukuisine huippupuolustajineen.
– Kuudes sija MM-kisoissa on heikko suoritus, ja kannan siitä vastuun. Se on pienestä kiinni. Tehokkuus meiltä puuttui. Nyt on taas uusi tilanne. Peli peliltä pitää kehittyä ja turnauksen lopussa pitää pelata parhaat pelit.
Epäonnistuminen vuosi sitten antoi kuitenkin Ahokkaalle oppia. Ahokkaan mukaan viime kisoissa epäonnistuttiin siinä, että kärkiketjujen pelaajat eivät saaneet tulosta aikaan. Esimerkiksi Eeli Tolvanen ja Kristian Vesalainen tuskailivat turnauksessa maalinteon kanssa.
– Ryhmä pitää saada valmiimmaksi. Onnistumisia pitää saada kärkipelaajille. Meidän pitää olla tehokkaampia. Viisikon peli pitää saada heti kuntoon, ja pelin pitää kehittyä koko ajan.
– Parhaiden pelaajien pitää olla kuumia, jos aiotaan pärjätä, Ahokas painottaa.
Nopeaa yhteistyön jääkiekkoa
Ahokas näkee, että Suomi jäi pelillisesti vajaaksi etenkin viisikon tiiveydessä. Välit kasvoivat, mikä vaikeutti niin hyökkäämistä kuin puolustamista.
– Emme hyökänneet tiiviinä viisikkona. Meidän hyökkääjien ja pakkien erot olivat liian pitkiä. Emme saaneet pakkia mukaan. Jos hyökkäys vietiin syviin, emme pystyneet siinä hetkessä vaihtamaan puolta tai pysymään kiekossa. Kun emme tukeneet tiiviinä, välit kasvoivat liian isoiksi, emmekä päässeet puolustamaan tiiviinä.
Pienen kaukalon peli vaatii omat pelilliset nyanssinsa. Ahokkaan mukaan puhutaan monin paikoin jopa ihan eri pelistä kuin isossa kaukalossa.
– Olemme ymmärtäneet, mitä pitää tehdä paremmin. Pieni kaukalo, tietyt jutut korostuu eri lailla. Missä rytmitetään ja missä pelataan nopeasti? Ne ovat isoimmat erot isoon kaukaloon.
Ahokas tietää, mistä puhuu, sillä hänen valmentama alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti pienessä kaukalossa MM-kultaa vuonna 2016.
– Pienessä kaukalossa pitää asiat tehdä nopeammin ja tietyt asiat yksinkertaistaa. Aikaa ja ja tilaa on vähemmän. Ymmärretään, että siellä ollaan maalipaikoissa tietyissä tilanteissa aikaisemmin kuin isossa kaukalossa, jossa kannattaa tietyt hetket pysyä kiekossa.
Ahokkaan mukaan Nuorten Leijonien pelitapaan kuuluu tulevissa kisoissa niin sanottu repivä hyökkääjä, joka tekee tilaa muulle viisikolle. Se väkisinkin repii eroa viisikon sisällä, mutta silloin korostuu se, kuinka muu viisikko pystyy hyökkäämään tiiviinä yhdessä. Puolustajat pitää saada vahvemmin mukaan hyökkäyksiin.
– Minun mielestäni painottoman hyökkääjän kannattaakin tehdä vähän tilaa kapeassa kaukalosssa. Se, miten nelikko hyökkää yhdessä, on iso juttu.
Suomella oli viime kisoissa puolustaessa kolme vaihetta: neljän pelaajan prässi, jossa iskettiin kiinni, viuhkapaine, joka paineistaa mutta ei iske kiinni, sekä keskialueen trap. Koska Suomi hyökkäsi usein venyvällä viisikolla, prässääminen oli vaikeaa. Viuhkapaine myös myöhästeli usein ja huippujoukkueet pystyivät kiekottelemaan sen alta vikkelästi pois.
Ahokas painottaa, että pelissä pitää olla myös trap-vaihe.
– Ei kannata juosta itseään tyhmästi ulos. Puhutaan ihan peruslainalaisuuksista. Sitten kun on paineen paikka, paineistetaan. Neljän pelaajan paine on järkevä, kun puoli vaihtuu. Silloin tarvitaan pakki mukaan..
– Selkeät kolme vaihetta pitää olla. Ei me pöljiä voida olla.
Rohkeus iskeä kiinni täytyy kuitenkin olla.
– Mutta kyllä, kun paikka on, niin pitää mennä. Se tarvii aloitteellisuuden, hengen ja yhtenäisyyden, että ei joudu miettimään liikaa.
Ahokas nimeää Nuorten Leijonien pelitavan nopeaksi yhteistyön jääkiekoksi, jossa näkyy suomalaisen jääkiekon vahvuudet.
– Riistetään silloin, kun on paikka. Pyritään pysymään kiekossa mahdollisimman paljon. Ymmärretään pienen kaukalon lainalaisuudet. Pelataan nopeaa yhteistyön jääkiekkoa.
Joukkue pitää saada yhtenäiseksi
Pelillisten asioiden yläpuolelle Ahokas nostaa joukkueen yhtenäisyyden ja hengen. Se korostuu etenkin lyhyessä turnauksessa.
– Pitää saada joukkueesta paras irti. Kuinka me saamme ryhmän tiiviiksi ja heittäytymään? Se on iso asia henkisellä puolella. Peliä ja pelitapaa sitä varmasti pystytään käymään läpi paljon. Se, miten tuo joukkue kasvaa yhtenäiseksi ja tiiviiksi ja pystyy elämään hetkessä, on iso asia.
– Se, tuleeko meillä kahdeksan vai viisi viivelähtöä, ei ole se juttu.
Lisäksi Ahokas nostaa esiin maalivahtipelin onnistumisen. Peräti kaksi Suomen maalivahtia, Ukko-Pekka Luukkonen ja Lassi Lehtinen, olivat mukana jo vuosi sitten kisoissa. Luukkonen oli tuolloin ykkösmaalivahti ja pelasi kaikki pelit.
Viime kisoissa Luukkosen torjuntaprosentti jäi reilusti alle 90:n.
– Maalivahtipeli on isossa roolissa. Jos meinaa pärjätä, veskareilla pitää olla prosentit 93:n luokkaa. Samoin maalinteon tehokkuuden pitää olla parempi kuin viime kisoissa.
Luukkonen on pelannut tällä kaudella Pohjois-Amerikassa, joten pienen kaukalon peli on hänelle tullut tutuksi. Se on Suomelle etu.
Lehtinen sen sijaan säväytti muutama viikko sitten, kun hän iski Liigassa maalin.
– Meillä on kaksi maalivahtia, jotka olivat jo viime kisoissa. Nyt he ovat vuoden vanhempia. Se on meille hyvä tilanne. Luukkonen on pelannut pienessä kaukalossa. Lassi kykenee maalintekoonkin näköjään, Ahokas naurahtaa.
– Meillä on hyvä tilanne, selkeästi parempi kuin viime vuonna, hän iloitsee.
Nuorten MM-kisat käynnistyvät 26. joulukuuta Kanadassa ja Victoriassa. Suomi pelaa ensimmäisessä ottelussa Ruotsia vastaan.