Nuorilla Leijonilla on kasassa laadukas joukkue, jonka voi odottaa pelaavan mitaleista tapaninpäivänä alkavissa MM-kisoissa.
Suomen hyökkääjistä muun muassa Kaapo Kakko, Rasmus Kupari ja Aleksi Heponiemi ovat loistaneet tällä kaudella jo Liigassa. Puolustuksen johtonimiä ovat NHL:stä turnaukseen saapuva Henri Jokiharju, nuori Mikko Kokkonen ja WHL:ssä säkenöivä Lassi Thomson.
NHL:ssä alkukaudella 32 ottelua pelannut Jokiharju lienee turnauksen nimekkäin puolustaja.
Maalivahteihinkaan Suomen ei pitäisi kaatua. Ukko-Pekka Luukkonen ja Lassi Lehtinen ovat jo yhdet nuorten kisat käyneitä konkareita.
Nuoret Leijonat aloittaa urakkansa tapaninpäivänä Ruotsia vastaan. Se on heti hyvä testi Suomelle.
Vuosi sitten Leijonat aloitti kisansa Kanadaa vastaan ja hävisi 4–2. Pelitulosta huolestuttavampaa oli Leijonien viisikkopelaamisen taso: se oli sanalla sanoen heikko.
Leijonien turnaus lähti saman tien väärällä jalalla liikkeelle heikon avausottelun myötä, eikä siitä suosta joukkue enää noussut. Turnaus päättyi puolivälierätappioon.
Ahokas on jopa vähätellyt taktista puolta. Ei ole kuulemma niin väliä, tuleeko viisi vai kahdeksan viivelähtöä.
Taktinen valmistautuminen on tehtävä viime kertaa paremmin. Nuoret Leijonat lensi Kanadaan jo viime viikonloppuna, joten ajanpuutteen taakse joukkueen valmennus Jussi Ahokkaan johdolla ei voi piiloutua.
Päävalmentaja Ahokas on ennakkopuheissaan korostanut joukkueen henkistä valmistautumista. Ryhmän on oltava yhtenäinen ja tiivis. Se on hyvä lähtökohta turnaukselle. Menestyminen vaatii yhtenäisen joukkueen.
Samalla Ahokas on kuitenkin jopa vähätellyt taktista puolta. Ei ole kuulemma niin väliä, tuleeko viisi vai kahdeksan viivelähtöä.
Niillä pienillä nyansseilla nimenomaan on väliä ja niillä se ero tehdään, jos meinataan mestaruudesta taistella. Viime kisoissa Suomen pelaamisen perusteella Ahokas nimenomaan vähätteli pelin pieniä nyansseja.
Nyt puheiden perusteella Ahokas on sortumassa jälleen samaan virheeseen.
Henkinen ja taktinen valmistautuminen kulkevat käsi kädessä. Kumpaakaan ei pitäisi nostaa toisen yläpuolelle, kuten Ahokas nyt tekee.
Kun vuosi sitten taktinen valmistautuminen petti, joukkue rakoili myös henkisellä puolella. Kärkipelaajilta puuttui itseluottamus, kun yhteispeli oli puurtamisia eikä se tuottanut riittävästi onnistumisia.
Henkisen valmistautumisen ja ryhmäytymisen voi tehdä vaikka kuinka laadukkaasti, mutta jos viisikkopelaaminen on yhtä löyhää ja epämääräistä kuin viime kisoissa, ei siitä ole paljon apua.
Alkavan turnauksen avausottelussa Ruotsia vastaan merkittävintä ei ole lopputulos, vaan tapa ja tyyli, jolla Nuoret Leijonat pelaa. Se näyttää suunnan koko turnaukselle Suomen osalta.
Pystyykö Suomi pysymään kiekossa ja hallitsemaan peliä sitä kautta? Käyttääkö Suomi monipuolisesti syöttösuuntia? Kiihtyykö peli keskialueella ja saadaanko suoriin hyökkäyksiin puolustajat mukaan?
Mitalipeleihin yltäminen olisi Suomelta odotettu suoritus, mutta pelaajamateriaalin puolesta maailmanmetsaruuden tavoittelu on hyvinkin realistista. Se tosin vaatii valmennusjohdon onnistumista viime kisoja paremmin.
