Suomi selvitti kotikisojen toistaiseksi kovimman painetestin ja kaatoi puolivälierätaistossa Slovakian 4–2. Leijonat joutui kuitenkin ahtaammalle kuin kertaakaan aiemmin MM-turnauksessa, Jatkoajan asiantuntija Karri Rämö ei silti näe suurta moitteen sijaan kisaisäntien esityksessä.

Ottelun luonne oli aika lailla odotetun kaltainen ja omalta osaltaan hienosti onnistunut Slovakia sai Suomen ahtaalle kovalla paineella. Mutta oliko Leijonat sittenkään aivan valmis painepelin alkuun?

− Slovakia ainakin oli selvästi valmistautunut hyvin. He olivat varmaan katsoneet Ruotsi-pelistä mallia, miten Suomea vastaan kannattaa pelata, aika paljon oli samaa. Voi olla, että Slovakia oli valmiimpi peliin, ehkä se jopa vähän yllätti.

− Kuten ennalta puhuttiin, se riski toteutui, että ensimmäinen maali tulikin omiin, aika epätyypillisellä tavalla annettiin tilaisuus ja kävi huono tuuri. Toisessa maalissa ei paineen alla ihan tunnistettu tilannetta ja pelattiin sitten heikosti maalivahtia myöten, vähän puolivillaisesti Jussi Olkinuorakin meni paluukiekkoon.

− Suomi ei missään nimessä pelannut huonosti, paineen alta lähteminen on aina vaikeampaa ja siinä virhemarginaali on pienempi. Ehkä tämän jälkeen Suomen leirissä pitää miettiä vielä tarkemmin, mitä tehdään, kun tulee vastaan tolppaträppi tai paine maalin taakse, eikä saada rauhassa lähteä. Kiekollisen pelaamisen pitää parantua vielä.

Ennen jatkopelejä puhuttiin myös jo siitä, että panosten kasvaessa kovimmat ukot nousevat esiin. Jälleen kerran valmennuksen kaikkein luotetuimmat miehet kairasivat tulosta. Sekään ei tainnut yllättää.

− Marko Anttila, Hannes Björninen ja Saku Mäenalanen ovat aika usein osan pelistä näkymättömiä pelaajia, mikä sopii rooliin, mutta juuri tällaisia pelejä harvoin ratkaistaan erityisen hienoilla maaleilla. Ne ratkaisut tulevat usein alemmista kentistä ja tämä kolmikko nousi taas kerran esiin.

− Slovakia pelasi taktisesti tosi hyvin, eivät he ehkä paremmin olisi voineet edes pelata. Saivat Suomen ahtaalle vielä kolmannessakin erässä, mutta ratkaisuäijät heiltä puuttuivat laajemmin. Ja jos tällaisen pelin haluaa voittaa, maalivahdilta tarvitaan enemmän. Leijonilla taas Olkinuora ja koko joukkue korjasi hyvin suunnan, kun tuli ekaa kertaa niitä epäonnisia pomppujakin.

Välierässä luvassa on uusinta Yhdysvaltoja vastaan. Nyt pahin paine on selvitetty ja ensimmäisessä kohtaamisessa Suomi oli selvästi parempi. Toisaalta Yhdysvallat on odotetusti parantanut pelaamistaan selvästi turnauksen edetessä?

− Jenkkien veskari epäonnistui viimeksi, nyt on uusi mies maalilla. Jeremy Swayman pelasi Sveitsiä vastaan nollapelin, jo sen puolesta joudutaan tiukemmalle. Jenkkikoutsina katsoisin Ruotsi- ja Slovakia-peleistä eväitä Suomen kohtaamiseen, heidän ei samaa kannata toistaa kuin alkusarjassa. Jos USA pystyy pelaamaan kuten Slovakia ja siihen päälle Swayman pelaa huippupelin, Suomi on tiukilla. Ei missään nimessä mikään läpihuutopeli, vaikka edellinen oli selvä voitto.

− Suomen osalta minusta kaikesta näkyy, valmentajista lähtien, että homma on kurssissa. En usko, että on mitään ongelmaa sen suhteen, että paineet tai muut tekijät haittaisivat. Isoin muutos on päiväpeli uutena elementtinä, siihen valmistautuminen on olennainen juttu. Heikkoon alkuun ei ole varaa.

− Pelitavallisesti omista lähtöjä pitää parantaa Slovakia-matsiin verrattuna, paineen alta pitää päästä paremmin pois. Siihen pitäisi olla eväitä Suomen miehistöllä. Sen jälkeen peruspelaaminen riittää. Oman pään puolustuspelaaminen on edelleen hyvää, ei hirveästi anneta vastustajalle tilaisuuksia, vaikka peli pyörii välillä puolustusalueella.