Rosa Lindstedt kuului Naisleijonien vakiokokoonpanoon vuosikaudet, mutta syksyllä 2021 sattunut loukkaantuminen pudotti hänet ulos parista viime arvoturnauksesta. Näissä kisoissa hän on jälleen mukana. Kisat tuovat hänellekin uusia kokemuksia, sillä vastaan luistelee aivan uusia maita.
"Emme voi lähteä soitellen sotaan."
− En osaa näin äkkiseltään sanoa, olenko ikinä pelannut Ranskaa vastaan. Unkarin muistelisin kohdanneeni joskus useampi vuosi sitten Vierumäellä harjoituspelissä. Yksittäisiä pelaajia toki pelaa esimerkiksi SDHL:ssä ja he ovat sitä kautta tuttuja, mutta joukkueet itsessään ovat varsinkin arvokisatasolla täysin uusia tuttavuuksia, Lindstedt sanoo.
Suomen kisaurakka alkaa keskiviikkoiltana juuri Ranskaa vastaan. Koska joukkue on vieras, valmistautumisessa keskitytään omaan toimintaan.
− Vaikka vastustaja on vieras ja ennakolta meitä heikompi, emme missään tapauksessa voi lähteä soitellen sotaan. Painotamme sitä, miten me haluamme pelata ja mitä asioita pelissämme tulee näkyä. Täytyy olla jämäkkää tekemistä, että pääsemme kuskin paikalle heti aluksi.
− Tarvitsemme myös kärsivällisyyttä hyökkäyspeliin, koska me varmaan pääsemme pelaamaan kiekolla vastustajaa enemmän. Sillä tavalla saamme tehtyä voittoon tarvittavat maalit. Lisämausteen peliin tuo varhainen kellonaika, sillä peli alkaa paikallista aikaa jo yhdeltätoista. Meidän on silti oltava hereillä alusta asti, Lindstedt ennakoi.
Alla vahva kausi Ruotsissa
Lindstedtillä on takanaan hyvä kausi seurajoukkue Brynäsissä. Sen kautta hän raivasi tiensä takaisin Naisleijoniin.
− Meillä oli kokonaisuudessaan hyvä kausi. Pelasimme itsemme finaaleihin, mutta niissä sitten emme löytäneet keinoja voittamiseen. Melkoinen pettymys oli, kun kaulaan jälleen kerran pujotettiin hopeamitali. Hävisimme finaalit suoraan kolmessa ottelussa, joten ei siinä seliteltävää jäänyt, Lindstedt toteaa.
− Omasta kaudesta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Tekemiseni oli tasaisen varmaa ja hoidin oman ruutuni hyvin. Marraskuusta asti olin myös mukana maajoukkueleireillä, joten oli sellainen olo, että tänne Bramptoniinkin voisi päästä. Oli kyllä mukavaa, kun Juusolta (päävalmentaja Toivola) tuli puhelu, että minut on joukkueeseen valittu, hän jatkaa.
"Vahvuutemme tällä hetkellä on juuri se, että osaamme voittaa."
Naisleijonien valmennus ja pelaajisto ovat muuttuneet huomattavasti siitä, kun Lindstedt viimeksi oli arvokisoissa. Hän kokee tuovansa nuorentuneeseen joukkueeseen tärkeää kokemusta.
− Joukkueessa paljon nuoria ja aivan uusiakin pelaajia, joten on hyvä, että mukana on meitä kokeneitakin pelaajia. Me pystymme tuomaan joukkueeseen sitä asennetta, että virheitä ei tarvitse pelätä vaan pitää luottaa omaan tekemiseen. Meillä on täällä hyvä meininki ja rento ja välitön tunnelma. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Porukassa on sellaista Juuson näköistä touhua, eli hyvällä ja positiivisella asenteella mennään eteenpäin, Lindstedt kuvailee Naisleijonien joukkuetta.
Uudessa seurassa MM-kisoissa
Syksyn kisoissa Naisleijonat putosi yllättäen B-lohkoon. Silloin pettymys oli valtava niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Asia on kuitenkin käsitelty joukkueessa ja näihin kisoihin lähdettäessä sitä ei enää mietitä.
− Joukkueella on taustalla pettymys, mutta se on jätetty taakse. Meillä on nyt uusi alku ja se tuo kaikille energiaa. On sellainen tunne, että tässä voi lähteä vain onnistumaan. Jokainen tekee parhaansa ja uskaltaa lähteä voittamaan pelejä. Olemme voittaneet EHT-turnaukset ja palanneet siihen normiin, että haluamme olla paras eurooppalainen joukkue. Keinot otteluiden voittamiseen on talven aikana löydetty ja vahvuutemme tällä hetkellä on juuri se, että osaamme voittaa.
"Haluamme olla paras eurooppalainen joukkue."
Naisleijonat on aiemmin pelannut A-lohkossa, johon on sijoitettu kovimmat viisi joukkuetta. Sieltä pääsee puolivälieriin, vaikka häviäisi kaikki pelinsä. B-lohkossa tilanne on toinen ja ottelut on pakko voittaa, jos mielii mitalipeleihin.
− Alkusarja tulee olemaan nyt erilainen. Pelit on voitettava ja se varmasti luo jonkinlaisia paineita. Mutta olemme tämän kauden turnauksissa pelanneet niin hyvin, että jokainen tietää, että pystymme voittamaan. En usko, että kukaan ottaa mitään turhia paineita voittamisesta. Kaikki meistä tietävät, että pystymme kyllä siihen.
Huominen on huomenna
Uran jatkumisesta näiden kisojen jälkeen 35-vuotias Lindstedt ei osaa vielä sanoa mitään. Kausia on jo takana paljon, mutta intoa pelaamiseen on vielä riittänyt. Edes reilun vuoden takainen loukkaantuminen ei saanut miettimään lopettamista.
− En silloin ajatellut, että tässä tämä oli. Silloinkin koin, että annan ajan kulua ja katson, miltä tilanne näyttää. Olin jo pitkään ajatellut, että jatkan kausi kerrallaan niin kauan kuin on kiva mennä hallille, hän kertoo.
− Ensi kauttakin olen tässä vähän mielessäni pyöritellyt, mutta Gävlestä lähtiessäni sanoin palaverissa, että pelaan nyt nämä MM-kisat ja katson, miltä sitten tuntuu. Ruotsissa elämä on kyllä ollut erilaista, kun on saanut vain pelata ja elää urheilijan elämää. Mutta kieltämättä, kun tätä ikää tulee, alkaa miettiä, pitäisikö elämässään tehdä jotain muutakin. On toisaalta ollut viime vuosina mukavaa, kun on saanut vain leikkiä jääkiekkoilijaa, että saa nähdä, miltä kotiin päästyä tuntuu, hän päättää nauraen.
