John McFarland on ehtinyt viihtyä Lappeenrannassa vasta reilut kolme viikkoa. Matka itärajalle ei sujunut kuitenkaan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ainoastaan muutama maila selvisi valtameren ylityksestä. Lentoyhtiö nimittäin unohti hänen varusteensa Islantiin.
− Vaihdoin konetta Islannissa ja siellä ne taisivat olla pari päivää. Onneksi varusteet kuitenkin tulivat perille ja olen päässyt pelaamaan muutaman pelin tähän mennessä.
Suomesta McFarland ei kuitenkaan tiennyt käytännössä mitään ennen saapumistaan. Myös tiedot tulevasta kotikaungista perustuivat miehen ystävän, entisen SaiPa-pelaajan Dan Iliakiksen kertomuksiin kaupungista. Suomen kansalaisuuden vuonna 2007 saanut Iliakis edusti SaiPaa kahden kauden ajan vuosina 2007-2009.
− Dan kertoi minulle hieman kaupungista ja hänellä ei ollut kuin hyvää sanottavaa Lappeenrannasta. Kaupunki on ehdottomasti pienempi kuin kotikaupunkini Richmond Hill on nykyään, mutta samaa kokoa kuin se oli kun vielä siellä asuin. Lappeenrannan pieni koko ei haittaa minua ollenkaan.
Toronton juniorisarjassa teini-ikäisenä hurjia tehoja takonut McFarland anoi Kanadan jääkiekkoliitolta keväällä 2007 lupaa osallistua Kanadan juniorisarjojen varaustilaisuuteen vuotta aiemmin. Kanadan kolmen suurimman juniorisarjan historiassa vain viidelle pelaajalle on myönnetty niinsanottu "exceptional status".
Huhtikuussa 2007 McFarland sai kielteisen päätöksen Hockey Canadalta ja liekö tuolla jotain tekemistä asian kanssa, sillä hän takoi seuraavalla kaudella 15-vuotiaana alle 18-vuotiaiden sarjassa 165 tehopistettä 76 ottelussa.
− En ole miettinyt asiaa oikeastaan sen jälkeen, mutta tottakai sillä hetkellä se oli pettymys. Se ei kuitenkaan ollut mikään maailmanloppu. Sain hyvän kauden alle seuraavana vuonna ja sitä kautta paremmat asetelmat OHL:n varaustilaisuuteen, McFarland muistelee.
Ontario Hockey Leaguen varaustilaisuudessa McFarland oli etukäteen lähes vuorenvarmasti ensimmäisenä varattava pelaaja. Pohjoisontariolainen Sudbury Wolves käyttikin ensimmäisen varausvuoronsa mieheen. McFarlandin mukaan hän oli kuitenkin sinut korkean varausnumeronsa kanssa, eikä se aiheuttanut suurempia paineita hänelle.
− On luonnollista, että ensimmäisenä varatulla on paineet niskassaan. Paineita tulee mediasta ja etenkin niitä asettaa itselleen, kun noin korkealla varataan, mutta haluan aina antaa parhaani jäällä. Toisaalta olin sinut korkean varausnumeroni suhteen ja sain siitä vain lisää intoa seuraavalle kaudelle.
McFarland on toista kertaa urallaan Euroopassa. Ensimmäinen visiitti tuli jo vuonna 2009, kun hänet valittiin Kanadan alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen Ivan Hlinkan muistoturnaukseen. Joukkueen kapteeniksi nimetty McFarland nakuttikin neljässä ottelussa tehot 5+2.
− Luonnollisesti se on kunnia joka kerta, kun saat mahdollisuuden edustaa maatasi ja vielä joukkueen kapteenina. Turnauksesta jäi kultamitalin lisäksi paljon ystäviä ja hyviä muistoja.
Tehokas turnaus syksyllä ei kuitenkaan vaikuttanut myöhemmin, kun Kanadan joukkuetta valittiin vuoden 2010 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin. McFarland oli viimeisten joukossa pudotessaan joukkueesta. Jotain Kanadan silloisesta joukkueesta kertoo, että samassa rytäkässä siitä putosivat nykyiset NHL-pelaajat Tyler Seguin ja Brandon Gromley.
Florida Panthersin kesän 2010 toisella kierroksella varaama McFarland pelasi vielä yhden kauden juniorisarjassa ja teki kesällä 2011 tulokassopimuksen Floridan kanssa. Pääsääntöisesti AHL-farmisarjassa pelannut McFarland tekikin tasaisesti 20 tehopistettä kautta kohden. Suomessa mies aikoo kuitenkin laittaa tuosta paremmaksi.
− Rehellisesti sanottuna, en loukkaantumisten vuoksi tainnut pelata noin 50 ottelua enempää AHL:ssä yhdellä kaudella. Tulin tänne tekemään maaleja ja ollakseni tehokas hyökkäyspäässä, McFarland toteaa ilmekään värähtämättä.
Ennen matkaamistaan joukkueen mukana CHL-otteluihin Eisbären Berliniä ja Luleåta vastaan McFarland veti luisteluharjoituksia apuvalmentaja Tuomo Rovon kanssa muiden poistuttua jo jäältä. Ainakaan itsekriittisyyttä ei McFarlandilta puutu, sillä epäonnistuneen syötön tai kiekon vastaanoton jälkeen kirosanat lentävät, mutta harjoitetta hinkataan niin kauan kunnes mies on tyytyväinen.
Kun kyseessä on pelaajan ensimmäinen kokonainen kausi valtameren toisella puolella menee pelaajien harjoitusohjelmat väkisinkin uusiksi. Euroopassa kausi alkaa jo vajaata kuukautta ennen Pohjois-Amerikkalaisiin sarjoihin vertaillessa. McFarland ei ole kuitenkaan huolissaan, vaikka miehen sisäinen kello onkin hieman väärässä ajassa.
− Totta kai valmistautumiseni kauteen oli hieman erilainen, kun täällä pelataan otteluita jo elokuussa, eikä syyskuun puolessavälissä, kuten esimerkiksi NHL:n leireillä. Jääkiekkoilijana sinun täytyy vain sopeutua tälläisiin tilanteisiin. Olen nyt saanut harjoituksia alle ja olen jo tottunut vieraassa maassa olemiseen sekä aikaeroon.
Suur-Toronton alueella syntyneeltä hyökkääjältä on pakko kysyä kysymys, jota jokainen Toronton alueella jääkiekkoa seuraava on miettinyt lähes puoli vuosisataa. Milloin Toronto Maple Leafs nappaa vihdoin Stanley Cupin itselleen? McFarland tarjoilee kysymykseen hyvinkin poliittisen vastauksen.
− En voi sanoa, että seuraisin Maple Leafsia niin tarkasti enää, mutta en lähde tekemään mitään ennustusta sen suhteen, nauraa McFarland.
− Toivottavasti jossain vaiheessa he onnistuvat siinä.
