Mielipide

Kevään NHL-häirikkö raapii voittoja − Barkov hakee parasta virettään, mutta Maple Leafs keräilee silti varusteitaan pitkin kaukaloa

NHL / Kolumni
Kevään suurimman pudotuspeliyllätyksen tarjoillut Florida Panthers on hyvässä asemassa tehdäkseen perään jo toisen sellaisen. Toronto Maple Leafs on hallinnut toisen sarjan pelejä, mutta maaliodottama ei lohduta, kun Matthew Tkachuk ja pantterien leijonat ryystävät joka pelin jälkeen voitonkahveja.

Ensimmäisellä kierroksella meni nurin ykkössuosikki Boston Bruins, nyt alakynnessä on niin ikään mestarisuosikkeihin lukeutuva Toronto Maple Leafs. Mitä ihmettä se Florida Panthers oikein meinaa?

Panthersin brändi on ollut tänä keväänä aggressiiviseen ja tarkkaan hyökkäysalueen karvaukseen perustuva tehokkuus. Pantteri on vaaninut ja pantteri on saalistanut, niin kliseiseltä kuin se noin sanottuna kuulostaakin.

Bruins ei saanut kiekkokontrolliaan pelittämään neljän voiton arvoisesti. Ykköskierroksen sarja oli erikoinen. Bruins löysi tehoja tasakentällisin ja ylivoimalla, muttei onnistunut sitten millään kaatamaan Panthersia neljättä kertaa.

Panthers karvaa 1−2−2-muodostelmallaan tiiviisti peliä avaavien pelaajien niskaan. Ykkönen käy kiinni, toinen tukee, ja kolmas hyökkääjä seuraa kahta muuta sopivalla etäisyydellä. Tarvittaessa puolustajat ajavat vastaan tukkiakseen laidan avauksia. Vastustaja tulee välillä kiekkokontrollilla ja välillä siirtokiekoilla ohi, mutta helppoa se ei ole. Välillä Panthers vetäytyy keskialueelle ansaan, välillä puolustetaan tiiviinä nippuna omassa päässä. Tilanteita omaan päähän kertyy, mutta niin myös vaarallisia vastaiskuja.

On kiehtovaa, kuinka paljon keskinkertaisesti runkosarjasta selviytyneen joukkueen pelitapa on istunut pudotuspeleihin.

Periaatteessa aika simppeliä kiekkoa siis, mutta Panthersin miehistössä on kokoa, nopeutta ja älyä jokseenkin sopivassa suhteessa. Kolmesta suomalaisleijonasta Anton Lundell ja Eetu Luostarinen eivät ole Matthew Tkachukin tavoin vastustajalta elävältä syöviä taklauskoneita, mutta heillä on vahvuutensa: suomalaisesta kiekkokoulusta tullut äly ja sopivien etäisyyksien hakeminen kiekonriistoihin tai niiden tukemiseen. Katsokaapa vaikka Lundellin avausmaalia Maple Leafs -sarjassa, ah, jopa vierumäkeläistä!

Aleksander Barkov on ollut suomalaisista odotuksiin nähden vaisuin. Voi vain miettiä, kuinka paljon joukkue vielä nostaisi tasoaan, jos Barkov pääsisi "härkämoodiin". Nyt vaarallisten paikkojen tilastot, maaliodottamat ja kiekonhallinnat heiluvat pakkasella − olkoonkin, että Barkov pelaa runsaasti myös vastustajan parhaita vastaan.

Tkachuk on ollut kevään vaarallisin pelaaja. Maalit, syötöt, taklaukset, ajoitukset, pelote. Voidaan miettiä, ovatko hän ja Leon Draisaitl kiilaamassa kevään näytöillään Auston Matthewsin ohi, maailman toiseksi parhaina yksilöinä Connor McDavidin jälkeen. Vastustajan pelaajat miettivät asiaa usein takapuoli jäässä istuskellen.

Kokonaisuus toimii. On kiehtovaa, kuinka paljon tämän keskinkertaisesti runkosarjasta selviytyneen joukkueen pelitapa onkaan istunut pudotuspeleihin. Paul Maurice ansaitsee hatunnoston.

Toisin kuin Bruins, Maple Leafs on lähtenyt sarjaan äärimmäisen kovatempoisella pystysuunnan kiekolla. Kiekkokontrolli on hyökkäyksiinlähdöissä korkeintaan nopeita ylempiä viivetekoja. Se on tietoinen valinta − joskin samalla riskinotto, sillä Maple Leafsin koko pakisto ei ole sieltä nopeajalkaisimmasta päästä. Kiekkoa pelataan kovilla syötöillä vauhtiin, kiekkoa kuskataan.

Sheldon Keefen valmentama joukkue on päättänyt, että se tekee riittävästi maaleja enemmän kuin vastustaja. Maaliodottaman perusteella se on onnistunut, mutta toteutuneiden maalien muodossa ei. Lisäksi se on päästänyt läpiajoja ja tehnyt isoja virheitä liikaa, vaikka joukkue toteuttaakin pelitapaansa kokonaisuutena eri antaumuksella kuin vaikkapa kaksi, kolme vuotta sitten. Juuri tällä hetkellä näyttää, että Keefen juhlat jäävät ensimmäisen kierroksen ratkeamiseen, jota päävalmentaja tuuletteli kuin Stanley Cupin voittoa.

Oman herkullisen mausteensa tuo nyt sarjan siirtyminen Floridaan. Bruinsia vastaan näytti siltä, että kotijoukkueen ja aloitteenottajan rooli ei soveltunut Panthersille yhtä hyvin kuin rikkova rooli.

Myös Maple Leafs osaa ansapelaamisen, mutta on kyseenalaista, malttaako päävalmentaja Keefe tehdä tarvittavia säätöjä joukkueensa pelaamiseen. Jos kiekot eivät ala pomppia sille suotuisammin, Panthers passittaa joukkueen kesälomalle ja Keefen kenties kortistoon asti. Ainakin valitukset tuomareista ja ketjusäätöjen vaikeudesta vihjailevat siitä, että luotsin eväät on lisälääkkeiden osalta syöty.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös