Tampa Bay Lightning olisi voinut olla Boston Bruinsin ja Washington Captalsin sijasta vuosien 2018 ja 2019 Stanley Cupin finaaleissa, mutta se jokin puuttui. Se, mikä auttaa pääsemään viimeisen kynnyksen yli.
Sitä palapeliä silloinen GM Steve Yzerman ei aivan kyennyt viimeistelemään. Detroit kutsui Yzermania, ja Julien BriseBois tarttui ohjaksiin tehtävänään ainoa asia: viimeistele Yzermanin aloittama työ.
Ja sen hän teki.
Täsmähankinnat Blake Coleman ja Barclay Goodrow toivat mukanaan tarvittavia asioita, ja kaksi peräkkäistä mestaruutta alkoivat häämöttää horisontissa. Puolustukseen tulivat mukaan Zach Bogosian ja Luke Schenn. Palapeli oli valmis.
Toisena vuonna kokoonpano eli, mikä on luonnollista. Bogosian lähti uusille vesille, joten tilalle saapui David Savard. Toinen perättäinen mestaruus oli taattu.
Kolmatta ei kuitenkaan tullut, kun Colorado Avalanche halusi pitää finaalisaldonsa täydellisenä ja kykeni riisumaan Lightningin aseista. Se herättää pienen kysymyksen: oliko Lightning oikeasti niin hyvä?
Toki jo pelkästään Stanley Cupin finaaliin pääsy vaatii erittäin vahvan suorituksen, ja kolme perättäistä finaalia ei ole vähäinen saavutus.
Nyt kuitenkin puhutaan finaaleista. Ensimmäisen mestaruuden vastustajana oli Dallas Stars. Joukkue, jonka ei olisi pitänyt olla finaaleissa. Asiat kuitenkin loksahtivat paikalleen, Golden Knightsin ja Avalanchen mahalaskuilla höystettynä. Lightningin voitosta ei ollut epäilystäkään.
Seuraavana vuonna vastassa oli Montreal Canadiens. Toinen Starsin kaltainen tapaus. Vegasin joukkue floppasi tälläkin kertaa, mutta Avalanchen sijaan toinen omaan jalkaansa ampunut oli Toronto Maple Leafs. Canadiens sai uskomattoman yhteishengen päälle ja Carey Price palasi otteissaan takaisin vuoteen 2015. Silti Lightningin materiaali oli liian iso pala Canadiensin purtavaksi ja loppu on historiaa.
Tänä vuonna tilanne oli toisenlainen. Lightning joutui aiemmin pudotuspeleissä selkä seinää vasten, nimittäin ensimmäisellä kierroksella Maple Leafsia vastaan, mutta hätää ei ollut. Olihan kuitenkin kyseessä Maple Leafs ja ensimmäinen kierros.
Oman osavaltion kilpakumppani Panthers ei onnistunut Lightningia vastaan alkuunkaan, ja paikka konferenssifinaalissa oli varmistettu. Rangers antoi vähän vastavoimaa, mutta kaksi ensimmäistä hävittyä otteluakaan ei huolettanut Jon Cooperin koneistoa.
Finaalissa oli kuitenkin edessä ensimmäinen Lightningin veroinen vastus. Ja se kokemus puuttui Lightningilta. Mestari ei kyennyt sopeutumaan Avalanchen ripeään pelityyliin tarpeeksi nopeasti, mutta antoi kuitenkin hyvän vastuksen. Darcy Kuemper ei ollut Andrei Vasilevskia parempi, mutta hänen ei tarvinnut olla sitä. Hänen tarvitsi vain olla osa joukkuetta.
Joten: oliko Lightning oikeasti niin hyvä kuin kolme edellistä kautta antavat ymmärtää?
Kyllä ja ei. Kolme perättäistä finaalia ja kaksi perättäistä mestaruutta ovat kuitenkin suuri saavutus, ja sitä ei mikään muuta eikä pyyhi pois, mutta Canadiensin ja Starsin ansiosta menestyksessä tulee aina olemaan "kyllä, mutta..." -argumentti.
Juttua muokattu 27.6.klo 17:39: David Savard ei saapunut Tampa Bayhin Montrealista, vaan matkasi mestaruuden jälkeen Canadiensin riveihin.
