Teen nyt jotain, mitä harvoin suosittelisin kenenkään tekevän: selitän vitsin.
Julkaisupäivänään huhtikuussa 2018 lävähti odottamatta johonkin uutisfeediini kuva TPS:n Jonne Virtasesta, jonka kuluneesta hanskasta paistoi sormi läpi. Mukana näkyi otsikko: Monstermonnin samettisormet.
Hörähdin ääneen.
Monsterimonnin samettisormet, tosiaan. Pelivarusteetkaan eivät kestä noin pehmeitä käsiä.
Naurun loputtua tajusin, miten syviin vesiin olin vajonnut.
***
Vitsi ei tuosta vain avaudu kelle tahansa lätkäfanille. No, voi idean päätellä: kuvassa on kaverin hanska rikki ja otsikossa irvaillaan sormista.
Otsikon kirjoittajalla on kuitenkin ollut mielessään tietty ajatus.
Ensin pitää tietää, kuka on Monsterimonni. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on TPS-pelaaja numero 29 eli keskushyökkääjä Jonne Virtanen.
(Tämäkin pitää siis tietää. Tätä ei voi edes päätellä. Noin joka neljäs jääkiekkolempinimi kuulostaa tuulesta temmatulta.)
Toiseksi pitää tietää, miksi puhutaan samettisista sormista. "Samettiset kädet" on yksi versio idiomista "pehmeät kädet", jolla ei siis viitata käsien jatkuvaan hoitamiseen vaan kiekonkäsittelytaitoon. "Pehmeät kädet" löytyvät usein peliä tekeviltä hyökkääjiltä, usein senttereiltä, joiden hommana ei suoranaisesti ole saada lauottua kiekkoa itse maaliin vaan rakentaa pelitilanne, jossa joku muu saa sen maalin.
Nyt pääsemme itse vitsiin.
Jonne Virtanen on keskushyökkääjä, mutta hänen roolinsa joukkueessa ei yleensä ole pelinrakentajan paikalla, vaikka hän melko taitava onkin. Hänen roolinsa perustuu enemmän fyysisiin otteisiin, tahtopelaamiseen ja vastustajan estämiseen sekä ärsyttämiseen.
Jatkoajan Timanttikuva lienee ollut ensimmäinen kerta, kun kukaan on viitannut Jonne Virtasen pehmeisiin käsiin.
Pisteenä iin päällä "samettiset kädet" on vielä vaihdettu muotoon "samettisormet", koska sormi tosiaan paistaa hanskasta läpi.
***
Naurattaako? Ei tietenkään, koska selitin juuri vitsin.
Mutta jos nämä mielikuvat olisivat olleet valmiina – pehmeät tai samettiset kädet merkkinä kiekkotaitavasta hyökkääjästä sekä ajatus Jonne "Monsterimonni" Virtasen fyysisestä peliroolista – niiden yllättävä yhdistäminen kuvamuodossa olisi huvittanut.
Toisinaan tuntuu, että yllättävän suuri osa jääkiekkouutisoinnista on vitsailua ja irvailua. Ulkopuoliset eivät tätä huomaa. Heidän korvaansa kaikki jääkiekkoterminologia kuulostaa epäselvältä ellei täysin käsittämättömältä.
Olen kuullut sanottavan, että kun vieraalla kielellä alkaa nähdä unia, sen on oppinut hyvin.
Vieraaseen kulttuuriin tietää päässeensä sisälle, kun ymmärtää sen vitsejä.
Monsterimonnin hanskoista otettu Timanttikuva vitseineen oli suunnattu pienelle porukalle. En usko, että edes suuri jääkiekkoyleisö ymmärsi vitsiä muuta kuin yleisen päättelyn tasolla. Vaikka samettiset kädet ymmärtäisikin, Jonne Virtanen ei ole maailman- tai edes maankuulu tähti. Julius Junttilan, Antti Suomelan ja Kristian Kuuselan kaltaiset nimet tunnistettaneen ympäri Suomen, mutta niitä kolmosketjun jonnevirtasia harva painaa mieleen.
Minä olen vajonnut niin syvälle jääkiekkokulttuuriin, että nauroin kuvalle ääneen.
***
Jääkiekko, kuten mikä tahansa kulttuurin osanen, näyttäytyy ulkopuolisille salaseurana. Tavat, innostuksen aiheet ja keskustelussa käytetyt termit ovat omituisia mutta yhteisiä: jättävät asiaan vihkiytymättömät ulkopuolelle.
Yhteiset tavat ja yhteinen kieli. Jääkiekko ei ole pelkkä peli; se on kulttuuria.
Jääkiekkokulttuurin ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärrä tätä. Kun kerron ihmisille käyneeni viime kaudella noin 40 jääkiekko-ottelussa, he tuijottavat minua typertyneitä ja miettivät, olenko tyhmempi kuin miltä vaikutan. Moni pohtii (vaikka harva kysyy): miksi?
Mitä ihmeellistä on siinä, että kuminen pelinappula sinkoilee illasta toiseen kaukalossa? Miksi kukaan vaivautuisi joka kerta paikalle? Olenko minä yksinkertainen?
Kumilätkä on jääkiekon keskiössä, mutta tuskin sitä kukaan jaksaisi seurata ilman ympäröivää jääkiekkokulttuuria.
Ensi kerralla, kun kuulet jonkun jääkiekkokulttuuriin vihkiytymättömän antavan ymmärtää lätkän olevan tyhmien juttu, kerro Jonne Virtasen samettisormista.
Se tuskin saa ketään vakuuttumaan, mutta ainakin muille tulee kiire vaihtaa puheenaihetta.
Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.
