Koronavirus on aiheuttanut globaalin kriisin, joka vaikuttaa laajasti sekä yksilöiden elämään että kansainväliseen talouteen. Silti me jatkamme elämäämme kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut – matkustamme ulkomaille, kokoonnumme erilaisiin tapahtumiin emmekä käytä kasvomaskeja. Käsien pesu ja desinfiointi on lisääntynyt, mutta se onkin jäänyt ainoaksi toimenpiteeksi.
Vastaava epäjohdonmukainen ajattelumalli tuntuu ohjaavan myös NHL:n pelaajapolitiikkaa, kun tarkastelee, millaisia ratkaisuja GM:t ovat tehneet, vaikka palkkakatto on toistaiseksi jäädytetty ja vapaiden agenttien markkinoita varjostaa ennennäkemätön epävarmuus.
Erityisesti Pittsburgh Penguinsin kokeneen GM:n Jim Rutherfordin toiminta on ollut vahvasti ristiriitaista. Rutherford aloitti kesän pelaajakaupat kotiuttamalla Toronto Maple Leafsistä aikanaan varaamansa Kasperi Kapasen. Ratkaisu on hyvin kyseenalainen, koska sen myötä Penguins paitsi menetti tämän vuoden ykköskierroksen varausvuoronsa, myös joukkueen palkkakulut kasvoivat.
Palkkakattovaikutusta Rutherford onnistui supistamaan kauppaamalla seuraavaksi Nick Bjugstadin Minnesota Wildiin. Penguins kuitenkin pidätti puolet Bjugstadin palkasta – lisäksi saavutettu säästö tuli jo ylitettyä, kun joukkue hankki Florida Panthersista Mike Mathesonin ja Colton Sceviourin sekä teki Jared McCannin kanssa jatkosopimuksen lähes kolmen miljoonan dollarin vuosipalkalla.
jo ensimmäiset pelaajasiirrot ovat tuottaneet niin valtaisaa draamaa, etten malta odottaa vapaiden agenttien markkinoiden alkua.
McCann on kelvollinen alempien ketjujen hyökkääjä, mutta vastaavan roolin pelaajan olisi todennäköisesti saanut halvemmalla vapaiden agenttien markkinoilta. Matheson puolestaan on 4,9 miljoonan kausiansioin ja kuuden vuoden sopimuksellaan Penguinsin toiseksi arvokkain ja pisimpään kiinnitetty puolustaja.
Pelillisesti Matheson on kuitenkin samanlainen virheherkkä tapaus kuin Jack Johnson eikä auta merkittävästi myöskään hyökkäyssuuntaan. Rutherford on siis touhunnut yhtä sun toista, mutta Penguins kaipaa yhä kipeästi vahvistusta puolustukseensa ja maalivahtitilanne Matt Murrayn ja Tristan Jarryn suhteen on edelleen auki. Palkkakatossa on tilaa reilut kuusi miljoonaa dollaria, mikä ei riitä kahteen maalivahtiin ja puolustajavahvistukseen.
Sama koronatermein: käsienpesu ei paljon auta, jos samaan aikaan yskii minne sattuu.
Panthersin uudelta GM:ltä Bill Zitolta siirto sen sijaan oli onnistunut. Seura pääsi eroon Mathesonin epäonnistuneesta sopimuksesta, sai kokeneen hyökkääjän Patric Hörnqvistin edes vähän kompensoimaan todennäköisiä lähtijöitä Mike Hoffmania ja Jevgeni Dadonovia sekä onnistui vielä säästämään vajaan miljoonan.
Ei hassumpi aloitus uuden seuran johdossa!
Toinen tuoreehko GM eli Wildin Bill Guerin puolestaan on Rutherfordin tavoin häärännyt monella rintamalla. Bjugstadin hankkimisen alennetulla palkalla vielä ymmärtää asevelipalveluksena vanhalle tutulle, mutta erinomaisella hinta-laatusuhteella pelaavan Eric Staalin vaihto kalliimpaan ja kaikilla mittareilla heikompaan Marcus Johanssoniin ylittää ymmärryksen.
Guerinillä on palkkakuluja lisänneistä kaupoistaan huolimatta edelleen lähes 12 miljoonaa dollaria käytettävissään, lisäksi puolustaja Matt Dumba on siirtohuhujen kuumimpia nimiä.
Tosin ensi vuonna Jonas Brodinin palkka nousee melkein kahdella miljoonalla ja muun muassa Kevin Fiala ja Kirill Kaprizov tarvitsevat uudet, rahakkaammat sopimukset. Lisäksi Wildin maalivahtiosasto kaipaa sekä vahvistuksia että Kaapo Kähkösen jatkosopimusta.
Kenties Guerinillä on takataskussaan odottamassa temppu, jolla Wildin kokoonpanon ongelmat korjataan. Toistaiseksi hän on kuitenkin vain lisännyt seuran palkkakuluja hankkimalla kaksi keskinkertaista pelaajaa – sekä tietysti Brodinin jatkosopimuksella –, joten taikurinhatun pitäisi olla kooltaan valtava.
Montréal Canadiensin GM Marc Bergevin puolestaan ei oppinut mitään tehtyään kesällä 2017 peruspakki Karl Alznerille viiden vuoden ja yli 23 miljoonan dollarin sopimuksen.
Alzner on pelannut kaksi viimeistä kautta enimmäkseen AHL:ssä, mutta tästä varoittavasta esimerkistä huolimatta Bergevin hankki Carolina Hurricanesilta Joel Edmundsonin pelaajaoikeudet ja teki tämän jälkeen neljän vuoden sopimuksen kolmen ja puolen miljoonan dollarin vuosiansiolla.
Isokokoinen kanadalaispuolustaja esiintyi pudotuspeleissä edukseen, mutta koko uran suoritustaso ei puolla näin pitkää ja rahakasta sopimusta. Alzneriin verrattuna Edmundsonin sopimus on tosin vuoden lyhyempi ja tienesteiltään yli miljoonan vuodessa halvempi, mutta varsinaisena Bergevinin näyttötyönä opitusta tätä ei voi pitää.
Taistelu Stanley Cupista on kiihkeimmillään, ja pudotuspelit ovat jo tarjonneet huikeita hetkiä, mutta jo ensimmäiset pelaajasiirrot ovat tuottaneet niin valtaisaa draamaa ja tunneskaalaa ällistyksestä raivon kautta vahingoniloon, etten malta odottaa vapaiden agenttien markkinoiden alkua.
