Myönnetään, olin itsekin valmis naulaamaan Mikko Koskisen alkukaudesta samaksi virhealttiiksi ja heikkopäiseksi veskariksi, joka mureni silmissä edelliskevään koittaessa.
Kasvattajaseura Blues pääsi itseluottamuksensa menettäneen veskarin ihon alle ja KalPa menetti Koskisessa voittavan vahdin ominaisuudet. Kesäloma kutsui murheellisen seitsemännen pelin jälkeen. Tuollaisellako vahdilla pitäisi ensi kauteen lähteä?
Syksyllä touhu näytti jatkuvan siitä mihin jäi. Vaikutti, että Koskinen ei saa kiinni edes jumppapalloakaan. Helppoja lipsahteli, media mollasi ja fanit parjasivat.
Lähtötilanne ei ollut helppo. Keväisen epäonnistumisen jälkeen KalPan toimisto oli hiljaa maalivahtien sopimustilanteesta. Koskisen jatkosta ei tiedotettu. Maalivahti ei ollut itsekään kesällä täysin tietoinen, mihin osoitteeseen posti syksyllä kolahtaa. ”Kai mää täällä jatkan” oli vastaus, kun Koskiselta kesällä kysyttiin tulevan kauden suunnitelmista.
Mikä oli taustalla, että jatkosopimusta pantattiin? Odottiko seurajohto, että joku muu seura haluaa ostaa Koskisen sopimuksen ulos? Oltiinko toimistolla siinä toivossa, että esimerkiksi NHL kutsuu keväällä flopanneen veskarin rapakon taakse?
Kaikki tämä epätietoisuus ei nyt varmasti hirveän paljon ainakaan lisää itseluottamusta, varsinkaan kun et ole seurajohdon papereissa lähtökohtaisesti ”luottomies”. Lopulta sopimus julkistettiin - käytännön pakosta. Mikään muu seura ei tarttunut täkyyn, joten pelit jatkuivat Kuopiossa koska muitakaan vaihtoehtoja ei ollut.
Yritä siinä sitten lähteä itseluottamus tapissa uuteen kauteen.
Nyt Koskinen pelaa huikealla tasolla. Alkukauden kangertelujen jälkeen Koskinen on se mies, joka antaa KalPalle mahdollisuuden joka ottelussa pelata voitosta.
Lipsahduksia sattuu toki välillä, kuten kaikille SM-liigavahdeille. Koskisen tapauksessa virheistä tulee tavallista suurempia ja niistä kohistaan enemmän – kiitos vanhojen rasitteiden.
On makuasia, pitääkö Sakari Salmista vai Koskista KalPan tärkeimpänä yksittäisenä pelaajana. Salmisen virheistä ei kuitenkaan kohista niin paljoa, sillä nämä eivät näy konkreettisesti suoraan tulostaululla.
Paine kauteen lähtiessä on siis varmasti ollut valtava. KalPalla on nimilistan perusteella yksi kaikkien aikojen joukkueista, mutta maalivahti on aina joukkueen tärkein kenttäpelaaja. Onkin siis suorastaan häkellyttävää huomata, mille tasolle espoolaislähtöinen veska on noussut kun joulukalenterin ensimmäisiä luukkuja aletaan kohta aukoa.
Vaikka Koskinen on nyt liekeissä, monella on varmasti pelko siitä, tapahtuuko jälleen viime kevään kaltainen romahdus?
Nyt ainakin näyttää hyvältä. Koskinen vaikuttaa todella keskittyneeltä itse olennaiseen. Sulamisen oireita ei ole. Koko kilpipaitojen joukkueesta aistii luottamuksen maalivahtiin. Kiekot jäävät räpylään ja maalivahti tekee pelistä toiseen pari game-saveria, jotka pitävät joukkueen voitossa kiinni.
Tällä kaudella ei tosin ole pelattu vielä yhtään tosipeliä. Niiden aika on vasta keväällä. Koskinen on nyt kuitenkin monta ikävää kokemusta rikkaampi.
Paljon parjattu molari on nyt kaikkien vastoinkäymisten jälkeen joukkueensa luottomies. Voittava vahti.
