Kahden vanhan verivihollisen kohtaamista itäisen konferenssin välierässä pidettiin ennen ottelusarjaa kahden mestariehdokkaan herkullisena kohtaamisena. Sarja ei ole pettänyt. Kolmen ottelun jälkeen johtoon on kivunnut vierasjoukkueena lähtenyt Penguins, mutta pelillisesti otteluiden sisältö ei ole joka kerta vastannut lopputulosta - jos yhtään kertaa.

Ensimmäistä kohtaamisessa kiekonhallinta oli Penguinsin heiniä. Capitals haki onnistumista tiiviin puolustuksen kautta, mutta sen oma hyökkäysten rakentelu ja avauspelaaminen olivat jumissa. Ratkaisu ottelulle tuli paineessa yksilövirheiden kautta, ja yhtenä epäonnistujana pelissä oli suomalaispuolustaja Olli Määttä. Kiekollisesti peliä vei ottelun alkupuoliskon Penguins, jatkoajalla aktiivisempi oli Capitals. Sidney Crosby keräsi miinuksia.

Ovetškin ja Crosby alkavat lämmetä kuin tuoppi simaa terassilla.

Toinen ottelu oli melkein täydet kaksi erää Penguinsin suvereenia kiekonhallintaa. Sen suoraviivaiset mutta mielikuvitukselliset hyökkäykset vyöryivät kerta toisensa jälkeen Capitalsin päätyyn. Toisen erän lopussa ja kolmannessa erässä Capitals kuitenkin lisäsi merkittävästi viivelähtöjen määrää. Sen ansiosta sillä oli riittävästi paikkoja jopa voittoon asti. Toisin kävi, kun Eric Fehrin ohjaus ratkaisi voiton Penguinsille.

Tässä vaiheessa Penguins näytti suosikilta sarjan voittajaksi. Capitalsin kiekollinen peli oli kokonaisuutena vaisua. Kolmannen ottelun jälkeen Penguins johtaakin sarjaa 2-1, mutta jos tuijotetaan pelkkää pelin sisältöä, on sen todennäköisyys voittaa sarja nyt jopa pienempi kuin kahden ottelun jälkeen. Miksi?

On selkeää, että kolmannen ottelun 2−0- ja 3−0-tilanteissa Penguinsin jalka nousi hieman kaasulta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Capitals oli ottelussa suvereeni kiekon kanssa. Joukkue pommitti yhteensä 49 laukausta kohti loistavan pelin pelannutta Matthew Murrayta. Joukkue rytmitti peliä monipuolisilla lähdöillä ja esimerkiksi parjattu Dmitri Orlov oli yli 20 laukaisuyritystä plussan puolella tasakentällisin. Jos sama tahti jatkuu neljännessä pelissä, on ihme jos se ei voita.

Penguins on pelannut kokonaisuutena hyvää jääkiekkoa. Pelkkää nopeutta ja suoraviivaisuutta se ei ole, sillä esimerkiksi 1−0-maalia edelsi hyvin pelattu tilanne omassa päädyssä. Crosby vaihtoi laiturin kanssa paikkaa ja kaikki kolme hyökkääjää loivat tilaa maestrona häärineen Kris Letangin avatessa hyökkäystä.

New York Rangers ei saanut Penguinsin avauspeliä missään vaiheessa kunnolla kuriin. Etenkin Letang syöttää vaikka kuinka ahtaasta raosta luotettavasti, "polttaen" karvaajan jos toisenkin. Capitals on paremmassa tasapainossa kiekon tullessa sen omalle alueelle, mutta helppoa Crosbya, Jevgeni Malkinia ja heidän nopeajalkaisia laitureitaan vastaan huhkiminen ei ole.

Kokonaisuuden lisäksi tarjolla on ollut loistavia pelejä pelin sisällä. Molemmissa päissä on nähty huikeita torjuntoja. Crosby on ollut vaikeuksissa aloituksissa, kun Capitalsin aloittajat ovat pelanneet Penguins-kapteenin mailan pois aloituksesta toiseen. Capitalsin ylivoimalla taas oli aikansa vaikeuksia siksi, että Penguins keskittyi iskemään aggressiivisesti nimenomaan alueelle nousemiseen. Tämä on hämmentänyt Capitalsia.

Jääkiekko ei tarjoa joka kuukausi yhtä kokonaisvaltaista pakettia. Vastakkain on kaksi toimivaa pelitapaa ja loistavia yksilöitä. Kaiken lisäksi näyttää siltä, että Aleksandr Ovetškin ja Crosby alkavat lämmetä kuin tuoppi simaa terassilla. Kumpikaan ei ole varsinaisesti juhlinut tehoilla, mutta molemmat ovat olleet vahvoja ja fyysisiä pelaajia silloinkin, kun pistesarake ei ole karttunut.

Niin, ne ylilyönnit. Brooks Orpikin taklauksesta annettu kolmen ottelun pelikielto oli eräiden arvioiden mukaan NHL:ltä tiukka viesti taklauksia vastaan. Kommentit ovat hassua kumartelua liigaa kohtaan. Se oli enemmänkin tiukka viesti siitä, että NHL ei vieläkään ota aivotärähdysasioita tosissaan. 30 ottelua voisi saada muutoksia aikaan.

Myös Letangin taklaus ansaitsee pelikiellon; ei niin ankaraa kuin Orpikin vastaava, mutta tuomittava se oli silti. Tämä tasoittaisi myös voimasuhteita, sillä "yhden miehen viivelähtö" Letang on ollut tähän mennessä sarjan paras pelaaja, ja aikainen kandidaatti jopa Conn Smythe -palkinnon voittajaksi.

Seitsemältä ottelulta haisee!