Päähän kohdistuneet iskut ovat olleet iso puheenaihe jääkiekossa jo vuosia. Siitäkään huolimatta NHL ei ole vielä tehnyt riittäviä toimia, jotta päähän kohdistuneista taklauksista ja iskuista päästäisiin eroon, tai että niitä oikeasti haluttaisiin edes vähentää.
Noin kahdeksan vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna edistystä on toki tullut hurjasti. NHL:n silloinen kurinpidon johtaja Colin Campbell oli sitä mieltä, että Marc Savardin olisi pitänyt pitää päänsä ylhäällä tilanteessa, jossa Matt Cooke taklasi häntä kuolleesta kulmasta suoraan päähän.
Cooken taklaus Savardiin sekä aiemmin saman kauden aikana tapahtunut Mike Richardsin taklaus David Boothiin vaikuttivat omalta osaltaan paljon siihen, että NHL:n kurinpidossa ollaan päästy jo nykytasolle. Kehityksen ei kuitenkaan tule loppua tähän, sillä tieto päävammojen vakavuudesta on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, mikä tulee ottaa jatkossa huomioon rangaistuksia jaettaessa.
Tämän kevään pudotuspeleissä pelikieltoja on toki jaettu aiempaa ahkerammin, kuusi kappaletta, peleissä mitattuna kymmenen pelin verran. Pelikielloista neljä on tullut taklauksen seurauksena, kahdessa syynä ollut poikittainen maila päähän. Lisääntynyt määrä ei kuitenkaan välttämättä kerro siitä, että linja olisi tiukentunut, vaan pikemmin siitä, että tilanteita on tullut jopa aiempaa enemmän.
Eikä kaikista potentiaalisista tilanteista olla edes jaettu pelikieltoja. Suomalaiset esimerkiksi muistavat varmasti hyvin, kuinka Nikita Kutšerov taklasi Sami Vatasta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. NHL linjasi, että taklauksen pääasiallinen isku ei kohdistunut Vatasta päähän, minkä takia siitä ei annettu pelikieltoa.
Riskien olemassaolo toki kuuluu kontaktiurheiluun. niitä NHL:n ei tule kuitenkaan lisätä omilla säännöillään tai niiden tulkinnoilla.
Kyseinen linjaus ei poista sitä faktaa, että merkittävä osa taklauksen voimasta osui päähän. Eikä se poista Sami Vatasen aivotärähdystä, tai oikeilla termeillä puhuttaessa, Sami Vatasen lievää aivovammaa.
Teon mahdollinen tahallisuus tai tahattomuus ei myöskään muuta näitä seurauksia. Eikä toki olisi muuttanut mahdollinen rangaistuskaan. Se olisi kuitenkin ollut askel oikeaan suuntaan.
NHL:n tuleekin ottaa tuo seuraava askel, jolla se poistuu harmaalta alueelta päähän kohdistuneiden taklausten ja iskujen suhteen. Päähän tullut isku on aina mustavalkoinen asia, on se sitten seurausta taklauksesta tai poikittaisesta mailasta. Jokaisen päähän kohdistuneen iskun seuraukset voivat olla pahimmillaan vakavatkin, minkä takia jokaiseen iskuun tulee suhtautua riittävän vakavasti, myös kurinpidossa.
Pelaajien kohdalla puhutaan uran jälkeisestä loppuelämän laadusta, jota ei mikään määrä miljoonia paranna, jos peliuran aikana on tullut riittävästi iskuja päähän. Näiden iskujen seurauksena pelaajille on voinut kehittyä vakaviakin psykososiaalisia ongelmia, joista paraneminen voi kestää vuosia − jopa koko loppuelämän.
Riskien olemassaolo toki kuuluu kontaktiurheiluun. Niitä NHL:n ei tule kuitenkaan lisätä omilla säännöillään tai niiden tulkinnoilla. Päinvastoin, NHL:n tulee muiden työnantajien tavoin pyrkiä suojelemaan sen tärkeintä "omaisuuttaan", pelaajia.
Tämän suojelun kuuluisi alkaa aiempaa tiukemmasta linjasta päähän kohdistuneisiin iskuihin. NHL:n kurinpidon värikartastosta tulee poistaa harmaan sävyt, kun puhutaan päähän kohdistuneista iskuista. Isku joko kohdistuu tai ei kohdistu päähän. Välimaastoa ei ole iskuissa, joten ei sitä pitäisi olla tulkinnoissakaan.
Pelkästään se, että päähän kohdistuneista iskuista saa helpommin rangaistuksia ei kuitenkaan riitä. Rangaistuksia pitää koventaa, etenkin uusijoiden osalta. Ensikertalaisten rangaistukset ovat jo nyt yleisesti riittävällä tasolla. Uusijat kuitenkin tuntuvat usein pääsevän liian vähällä, etenkin sen takia, että vanhat rikkeet vanhentuvat liian nopeasti.
Rikkeet NHL:ssä vanhenevat tällä hetkellä 18 kuukaudessa. Tätä aikaa olisi hyvä lisätä vähintään 36 kuukauteen, mikä olisi kolmen täyden kauden verran. Tämän lisäksi uusijoihin käytettäviä rangaistuskertoimia tulisi nostaa reilusti, sillä juuri nämä rikkeiden uusijat on se pieni mutta sitäkin ongelmallisempi ryhmä NHL:ssä.
Muutos ei ikinä ole helppoa, mutta usein se on pakollista lisääntyvän tiedon takia. Muutoksen voi toki myös yrittää välttää ja hyväksyä tiedossa olevat riskit, mutta NHL:llä ei tässä tilanteessa ole välttämättä sitä vaihtoehtoa. Yleinen mielipide päähän kohdistuneisiin iskuihin on muuttunut vuosi vuodelta negatiivisemmaksi, eikä NHL ole tälle sen enempää immuuni kuin NFL:kään.
Nyt tuon muutoksen voi kuitenkin vielä tehdä omilla ehdoilla ja suuren yleisön hyväksynnällä. Yleisön hyväksyntä voi kadota, jos asian kanssa viivyttelee liikaa ja muutoksen tekee lopulta pakon takia. Siihen NHL:llä ei ole varaa.
