Montréal Canadiensin kausi 2019–20 oli eriskummallinen. Vahvasti sesongin käynnistänyt ryhmä hyytyi avainpelaajien loukkaantumisiin ja oli kauden katketessa valmis lähinnä golfaamaan.
Saatuaan uuden mahdollisuuden lavennettujen pudotuspelien myötä Canadiens oli kuitenkin alkusyksyn pirteimpiä ilmestyksiä faneille ristiriitaisella tavalla: moni toivoi jopa joukkueen häviävän karsintakierroksella nopeasti hyvän varausvuoron toivossa, mutta Canadiens eteni karsintavaiheesta niputtamalla Penguinsin ja piti myös Flyersia ahtaalla.
Kymmenen pelin onnistunut pudotuspelirupeama tavallaan muutti koko kauden kuvan. Vahva kauden lopetus vaikuttaa muuttaneen myös organisaation ajattelutapaa. Canadiens on vuosia ollut kypsymättömien talenttien lavea kokoelma, epämääräinen lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Kun joukkueen nuorekas runko osoitti terveenä pystyvänsä urotekoihin, johtoporras pisti mietintämyssyn päähän ja ostohousut jalkaan.
Signaali pelaajistolle ja ulospäin on selvä: Montréalissa ollaan nyt tosissaan. Hankkimalla kokemusta, kokoa ja toiveiden mukaan tehojakin Canadiens-johto osoitti uskovansa joukkueen pitkään puhutun potentiaalin olevan puhkeamassa kukkaansa.
Maalivahtiosasto
Canadiensin ykköstähden ja palkkakuninkaan Carey Pricen viime kaudet ovat olleet hankalia. Epätodellisen tasoiset huippuputket ovat käyneet entistä lyhyemmiksi ja kolhuista kärsinyt konkaritorjuja on usein vaipunut tavallisen kuolevaisen tasolle. Tiivis pudotuspelirykäys muistutti kuitenkin mitä tapahtuu, kun tuore ja terve Price on parhaimmillaan – Canadiens muuttuu vaikeasti voitettavaksi joukkueeksi.
Pricen asema on edelleen kiistaton, mutta Canadiensin suunnitelma tähtää siihen, että tiivistahtisen kauden tiimellyksessä ykkösvahti pyritään pitämään tasaisemmin iskussa ylikuormitusta välttämällä. Kakkosmiehen tontilla kokemattomat oppipojat saivat tehdä tilaa ja syyshankinta Jake Allenin on tarkoitus olla muutakin kuin pakollinen statisti.
Allen on aiemmin osoittanut olevansa hyvätasoinen maalivahti isossakin roolissa, nyt häneltä kaivataan tasalaatuista torjumista ja Pricen kirittämistä noin kolmasosassa runkosarjakoitoksissa. Jos tasapainottelu toimii, Canadiensin maalivahtiosasto on parhaina hetkinään timanttinen, arkisempinakin iltoina kunniallinen.
Puolustus
Alakertaan Canadiens saa uusien nimien myötä jalkeille jämäkän peruskuusikon. Yksikään nimistä ei ole aivan liigan eliittiä, mutta roolitusten löytyessä kokonaisuus on tasaisen luotettava. Ykköspyssyksi noussut Jeff Petry lunasti pitkän jatkosopimuksen ja otti niskoilleen tuhdin lastin teho-odotuksia. Kuormaa jakaa kapteeni Shea Weber, joka vanhoilla päivilläänkin on tehokas viivapelote ja joukkueen henkinen selkäranka.
Muilta osin katseet kääntyvät uusiin nimiin. Hurricanesista saapunut Joel Edmundson tuo kaivattua fyysisyyttä ja häneltä odotetaan puolustusvarmuutta hanakasti hyökkäävän Petryn rinnalle. Venäläistulokas Aleksandr Romanov on saapunut kovin odotuksin Montréaliin ja kerännyt kehuja harjoitusleirin alkajaisiksi.
Romanov näyttää olevan vahvasti tyrkyllä kauden aloittavaan kokoonpanoon. Takalinjoille on lisäksi tarjolla Ben Chiarotin, Brett Kulakin ja Victor Meten kaltaisia peruspuurtajia ja jokerikortteja reserviin saakka.
Jos Edmundsonin ja Romanovin roolitus onnistuu, Canadiens-puolustuksen keskeisenä tavoitteena lienee tasalaatuisuus ja suoritusvarmuus. Viime vuosina ailahdellut pakisto on ajoittain joutunut liiaksi rimpuilemaan vastustajan kintereillä omassa kenttäpäädyssä.
Canadiens oli jo viime kaudella tasakentällisin kunniallinen joukkue. Seuraava askel eteenpäin on se, että takalinjat eivät vuoda ja puolustajat saavat toimitettua laadukkaasti avauksia rivakasti etenevälle hyökkäykselle. Ainakin pientä kehitysaskelta on lupa odottaa, tällöin paine puolustuspään pelaamista kohtaan helpottaa myös.
Hyökkäys
Selkeimmät muutokset Canadiens on tehnyt hyökkäyskalustoon, jonka tulosyksiköihin on hankittu kaksi toiveilla ladattua nimeä sekä pari yhtä lailla toiveajattelulla sekä halvalla hinnalla perusteltavaa konkariosaston täsmähankintaa.
Canadiensin kärkivitja Tomas Tatar–Phillip Danault–Brendan Gallagher on liigan laadukkaimpia kolmikkoja tähtiloiston puutteesta huolimatta – ja koska joukkueen muistakin hyökkäysketjuista uupuvat supertähdet, vastapainoksi tarvitaan tasaista laatua.
Siihen tarpeeseen on vastattu Josh Andersonin ja Tyler Toffolin hankinnoilla. Jommankumman – tai mieluusti molempien – on nostettava joukkueen maalituotantoa ja tuotava leveämpää hyökkäysuhkaa kakkos- ja kolmosketjuihin. Lisäksi roolia kärkkyvät yli parin tuhannen NHL-pelin verran kokemusta tuovat Corey Perry ja Michael Frolik.
Takuuvarma ja säihkyvä tuloskärki puuttuu, mutta uusien hankintojen myötä joukkueella on runsaat viisi kentällistä kunniallisia NHL-tason miehiä monenlaisiin rooleihin. Esimerkiksi joukkueen suomalaiset vakiokasvot Artturi Lehkonen ja Joel Armia saavat venyä huipputasolleen lunastaakseen tuhdimmin peliminuutteja. Tiivis kausi ja Canadiensin raskas pelitapa vaativat työteliästä tykinruokaa, eikä joukkue äkkiseltään kaadu enää muutamaan loukkaantumiseen.
Lavean tasaisuuden kääntöpuolena on joukkueen suurin kysymysmerkki: Canadiens on vuosikausia kärsinyt eliittiluokan keskushyökkääjän puutteesta, eikä sellaista suoralta kädeltä ole tarjolla nytkään. Nyt on kuitenkin muutaman vuoden ajan viritellyn uudelleenrakennuksen tasonmittauksen paikka – tämän projektin keskeiset nimet Jesperi Kotkaniemi ja Nick Suzuki ovat rutinoituneet NHL-tasolle ja esiintyvät nyt aito tulospaine niskassaan.
Kummankin keskushyökkääjän ympärille saadaan rakennettua laadukas ketju, nyt vain nuorukaisten itsensä pitäisi pystyä ottamaan harppaus uudelle tasolle. Ykkösketjua johtava Phillip Danault edustaa huippulaatua lähinnä kahden suunnan hyökkääjänä, siksi Suzukin ja Kotkaniemen kohdalla tarvetta, ja toki eväitäkin, on taidolla hurmaavalle pistelingolle, joka ei enää hyydy kovissakaan koitoksissa.
Korona-aika ei ole armollinen: Missä Canadiens menee tällä hetkellä?
Canadiensin aiempien kausien ajoittaiset huippuhetket, hyökkäyspelin vauhtimyllyn sekä joukkueen materiaalien leveyden huomioiden typistetty runkosarja saattaa sopia liigan ainoalle alkuperäisjoukkueelle mainiosti. Kovasta Atlantin divisioonasta pois päässyt Canadiens hyötyy myös ennalta asteen helpommasta täyskanadalaisesta divisioonasta.
Lyhyesti sanottuna Canadiensilla on eväitä ottaa tuhti askel eteenpäin ja menestyä aiempaa paremmin. Päivänselväksi ennakkosuosikiksi siitä ei kuitenkaan ole. Hyvä uutinen Canadiensille ja seuran faneille on se, että tulostaso on vankasti omissa käsissä.
Jos maltilla hauduteltu nuori sukupolvi on kypsynyt riittämiin, kuormaa kantaa riittävän moni ja kasassa oleva miehistö saa korjattua viime vuosien hävyttömän huonon ylivoimapelaamisen kunnialliseksi, Canadiens voi tehdä Pohjoisen divisioonan pudotuspelikuvioista astetta kiehtovampaa seurattavaa.
Montreal Canadiens pelaa Pohjoisen divisioonassa sijoista 2–3.