Jarmo Kekäläinen on rakentanut Blue Jacketsia vuosia, mutta ei ole onnistunut sitouttamaan tähtipelaajia.
Kuva © Getty Images

Analyysi: Jarmo Kekäläisen pelaajakauppoja on leimannut tarkan suunnitelmallisuuden puute – seuran vankka tuki ja yksittäiset onnistumiset hämärtävät kokonaiskuvaa

Artikkeli
Jarmo Kekäläinen on nauttinut Columbus Blue Jacketsin seurajohdon luottoa yli kahdeksan vuotta. Sinä aikana Blue Jackets on päässyt pudotuspeleihin viidesti, mutta menestys on karttanut seuraa. Jatkoaika perkasi Kekäläisen merkittävimmät pelaajasiirrot ja arvioi niiden onnistumista.

Jarmo Kekäläinen astui Columbus Blue Jacketsin GM:n paikalle yli kahdeksan vuotta sitten 21. helmikuuta 2013. Kekäläinen korvasi tehtävässä Scott Howsonin ja samalla hänestä tuli NHL-historian ensimmäinen eurooppalainen GM.

Blue Jackets pelasi ensimmäisen kautensa NHL:ssä vuosituhannen vaihtumisen jälkeen kaudella 2000−2001. Ennen Kekäläistä Blue Jackets oli yltänyt vain kerran pudotuspeleihin − Kekäläisen aikakaudella se on päässyt pudotuspeleihin viidesti. Nyt Blue Jackets on päässyt pudotuspeleihin neljä kertaa perättäin.

Kuitenkin aina vuodesta 2000 lähtien seura on seilannut ilman menestystä. Kohtaamiset Pittsburgh Penguinsin ja Washington Capitalsin kanssa sekä Tampa Bay Lightningin kukistaminen voitoin 4−0 keväällä 2019 ovat valopilkkuja muuten suhteellisen harmaassa seurahistoriassa.

Kekäläinen on saanut toimia tehtävässään pitkään taustallaan seurajohdon vankka luotto. Tulosta pitäisi kuitenkin tulla ja jatkuvuutta vaalia − etenkin, kun takana on muutama merkittävä vaihtokauppa, jolla ohjata seuran suuntaa.

Jatkoajan NHL-toimituksen toimituspäälliköt Markus Suhonen ja Riku Isokoski perkaavat Kekäläisen aikakauden aikana tapahtuneet merkittävimmät pelaajakaupat. Lauantaina tehtyä David Savardin myyntiä ei ole käsitelty tässä artikkelissa.

3. huhtikuuta 2013:

Blue Jackets: Marián Gáborík, Blake Parlett ja Steven Delisle
New York Rangers: Derick Brassard, Derek Dorsett, John Moore ja 6. kierroksen varausvuoro (2014)

Markus Suhonen: Ensimmäistä merkittävää pelaajakauppaansa varten Kekäläinen raivasi tilaa 2,9 miljoonan dollarin edestä kauppaamalla monivuotisen Blue Jackets -vahdin Steve Masonin. Pelaajakaupan hetkellä 31-vuotias Gáborík oli tehnyt Minnesota Wildissa ja New York Rangersissa 333 maalia ja 666 tehopistettä, joten Kekäläinen sai riveihinsä tulivoimaisen johtotähden.

Gáborík tienasi kaudessa keskimäärin 7,5 miljoonaa dollaria, joten Blue Jackets sai kannettavakseen tuntuvan summan. 25-vuotias Brassard tienasi keskimäärin 3,2 miljoonaa dollaria kaudessa. Dorsettin ja Mooren palkat tasapainottivat dollareiden osalta kauppaa.

Parlett ja Delisle olivat kaupassa vain täytteinä eikä kumpikaan tuonut Blue Jackets -organisaatioon lisäarvoa. Täytepelaajien osalta Rangers vei voiton, mutta kaupan hetkellä se oli Kekäläiseltä veto Gáboríkin puolesta. Brassard oli tehnyt aiemmin Blue Jacketsissa tasaisen hyvää tulosta ja maltilla Kekäläinen olisi saanut Brassardista keskikaistan luotto- ja tulosyksikön pelaajan. Brassardin myyminen oli kuitenkin perusteltu yritys tavoitella pikavoittoa.

5. maaliskuuta 2014:

Blue Jackets: Matt Frattin, 2. kierroksen varausvuoro (2015) ja 3. kierroksen varausvuoro (2014)
Los Angeles Kings: Marián Gáborík

Riku Isokoski: Slovakkitähti Gáboríkin visiitti Blue Jacketsiin jäi lopulta varsin tyngäksi (34 otteluun tehot 9+13=22) ja Kekäläinen kauppasi edellisvuoden nimekkään vahvistuksensa Los Angeles Kingsiin.

Jälkeenpäin ajateltuna tämä kauppa osoittautui Kekäläiseltä tappiolliseksi, sillä Gáborík onnistui nousemaan vielä Kingsissä huipputasolle ja oli yksi lopulta Stanley Cupin voittaneen joukkueen tärkeimmistä pelaajista. 

Vaihdossa tullut täytehyökkääjä Frattin pelasi Blue Jacketsissa lopulta vain neljä ottelua ja varausvuoroista 2. kierroksen vuoro kaupattiin eteenpäin Toronto Maple Leafsille (varasi Travis Dermottin) 3. kierroksen vuoro Detroit Red Wingsille (valitsi Dominic Turgeonin).

23. kesäkuuta 2014:

Blue Jackets: Scott Hartnell
Philadelphia Flyers: R.J. Umberger ja 4. kierroksen varausvuoro (2015)

Suhonen: Omaperäisestä hiustyylistään ja kovasta pelaamisestaan tunnettu Hartnell monipuolisti Blue Jacketsin hyökkäystä välittömästi. Tuolloin 32-vuotias Hartnell tienasi kaupan hetkellä keskimäärin 4,75 miljoonaa dollaria kaudessa ja saman ikäinen Umberger 4,6 miljoonaa dollaria. Umberger oli tehnyt hyvää tulosta ohiolaisjoukkueessa, mutta Hartnell toi kaiken sen, mitä Umberger − ja vielä enemmän.

Kauppa oli tasapäinen, mutta Kekäläinen sai Hartnellin huokealla hinnalla eikä luopunut juuri mistään merkittävästä. Hartnell vahvisti Blue Jacketsin laitahyökkääjäosastoa ja teki kahdella ensimmäisellä kaudella yhteensä 51 maalia ja 109 tehopistettä. Kauppa on Kekäläiseltä onnistunut, vaikka Hartnellin ja organisaation tie päättyi lopulta sopimuksen ulosostoon.

Kulttipelaaja Scott Hartnell toi johtajuutta Blue Jacketsin pukukoppiin.
Kuva © Getty Images

26. helmikuuta 2015:

Blue Jackets: David Clarkson
Toronto Maple Leafs: Nathan Horton

Isokoski: Tämä oli kauppa, joka muistetaan kahden roimasti ylipalkatun uransa loppumetreillä olleen voimahyökkääjän vaihtona päikseen.

Kaupan aikaan 30-vuotias Clarkson oli saanut vajaat kaksi vuotta aiemmin Maple Leafsilta lähes järjettömän 36 miljoonan dollarin sopimuksen, eikä Clarkson pystynyt alusta alkaen olemaan palkkansa arvoinen. Clarkson pelasi Blue Jacketsissa uransa viimeiset 26 ottelua ja Kekäläinen kauppasi käytännössä uransa päättäneen pelaajan pois kesällä 2017.

Horton oli puolestaan yksi Kekäläisen ensimmäisiä isoja kiinnityksiä Blue Jacketsissa, kun kanadalainen teki seuran kanssa kesällä 2013 seitsemän vuoden sopimuksen. Hortonin uran kohtaloksi koitui kuitenkin jo aiemmin alkanut aivovammakierre ja hänen uransa katkesi jo ensimmäisen Blue Jackets -kauden aikana. Tässä kaupassa Maple Leafs käytännössä otti kontolleen Hortonin palkan, jolla ei ollut enää vaikutusta palkkakattoon.

2. maaliskuuta 2015:

Blue Jackets: Rene Bourque, William Karlsson ja 2. kierroksen varausvuoro (2015)
Anaheim Ducks: James Wisniewski ja 3. kierroksen varausvuoro (2015)

Suhonen: Kekäläinen kauppasi Wisniewskin kesken kauden 2014−15, kun tämä ei yltänyt enää edellisen kauden tasolle hyökkäyspelaamisessaan. Puolustajan arvo oli korkeimmillaan tehokkaan 51 tehopisteen kauden jälkeen, mutta kaupan aikaan Wisniewskistä Kekäläinen ei saanut enää merkittävää palautusta.

Bourque pelasi joukkueessa yhteensä 57 ottelua tehoin 7+5, joten hyökkääjä ei jättänyt joukkueeseen merkittävää jälkeä. Karlsson pelasi Blue Jacketsissa kahden kauden ajan tehden kummallakin kaudella yli 20 pistettä. Laajennusvaraustilaisuudessa Blue Jackets menetti Karlssonin Vegas Golden Knightsille, jonka riveissä ruotsalainen puhkesi kukkaan latomalla vakuuttavia tehopistelukemia.

Toisen kierroksen varausvuorolla Blue Jackets varasi hyökkääjä Kevin Stenlundin, joka on pelannut joukkueessa toistaiseksi yhteensä 63 NHL-runkosarjaottelua tehoin 11+9. Tällä kaudella Stenlund on pelannut lähinnä kolmosketjun keskushyökkääjänä.

Karlssonin yllättävä tasonnousu Golden Knightsissa ei ollut ennustettavissa, joten ruotsalaisen menettämisestä ei voida pitää yksiselitteisesti epäonnistumisena. Kokonaisuus huomioiden 31-vuotiaasta Wisniewskistä saatu palautus oli kohtuullisen hyvä, sillä hän ei sen jälkeen pelannut enää NHL:ssä kokonaista kautta. Kekäläinen ei onnekseen kaupannut puolustajaa liian myöhään.

30. kesäkuuta 2015: 

Blue Jackets: Brandon Saad, Alex Broadhurst ja Michael Paliotta
Chicago Blackhawks: Artjom Anisimov, Marko Dano, Jeremy Morin, Corey Tropp ja 4. kierroksen varausvuoro (2016)

Isokoski: Kaupan pääpalaset olivat hyökkääjät Saad ja Anisimov, joista kumpikin onnistui sittemmin uudessa seurassaan varsin hyvin. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna tuolloin kakkosketjun sentterin tasolla pelanneesta Anisimovista olisi pitänyt saada Saadin oheen hieman paremmat vastineet kuin kaksi farmitasolle jämähtänyttä pelaajaa.

Sen sijaan hyökkääjä Danosta luopuminen oli Kekäläiseltä fiksu liike. Kekäläisen oma ykköskierroksen varaus oli pelannut varsin lupaavan debyyttikauden Blue Jacketsissa, mutta vajosi tämän kaupan jälkeen NHL:n ja AHL:n välimaaston pelaajaksi. Kaupan muut palaset olivat tusinatavaraa ja saamansa varausvuoron Blackhawks myi eteenpäin.

6. tammikuuta 2016:

Blue Jackets: Seth Jones
Nashville Predators: Ryan Johansen

Suhonen: 21-vuotiaan isokokoisen ja hyvin liikkuvan puolustajalupauksen saaminen ailahtelevaa Johansenia vastaan oli Kekäläiseltä nappisuoritus. Johansen teki Blue Jacketsissa tulosta, mutta hänestä ei ollut hyökkäyspelaamisen johtajaksi.

Sen sijaan Kekäläinen sai kaupassa alakerran johtohahmon, jonka ympärille rakentaa tasapainoista puolustusta. Predators ei saanut 23-vuotiaasta Johansenista tasokasta ykkössentteriä. Jälkikateen katsottuna Blue Jackets voitti kaupan, mutta kaupan aikaan se oli tasaväkinen − ainoana erotuksena se, että kumpikin osapuoli halusi vahvistusta eri pelipaikalle.

Jones on ollut Blue Jacketsille tärkeä pelaaja, mutta viime vuosina yhdysvaltalaisen taso on pudonnut niin, että jättisopimuksen tekeminen olisi Kekäläiseltä riskialtista. Johansenin kanssa seurajohto repisi edelleen hiuksiaan päästä, joten Jonesin nykytason voidaan ajatella olevan pienempi paha. Johansen nimittäin tienaa nykyään keskimäärin kahdeksan miljoonaa dollaria kaudessa.

Seth Jonesin hankinta oli erinomainen suoritus Kekäläiseltä.
Kuva © Getty Images

23. kesäkuuta 2017:

Blue Jackets: Artemi Panarin, Tyler Motte ja 6. kierroksen varausvuoro (2017)
Chicago Blackhawks: Brandon Saad, Anton Forsberg ja 5. kierroksen varausvuoro (2018)

Isokoski: Yksi Kekäläisen Blue Jackets -uran parhaimmista kaupoista. Panarin oli osoittanut olevansa jo kahden Blackhawks-kautensa aikana tähtipelaaja ja venäläisestä luopuminen oli Blackhawks-GM Stan Bowmanilta ehdottomasti virhe, vaikka seuralla olikin tuohon aikaan ongelmia palkkakattonsa kanssa.

Blue Jacketsissa Panarin paransi entisestään teholukemiaan ja nousi sarjan kirkkaimpien tähtien joukkoon. Kekäläisen harmiksi Panarinin visiitti Ohioon jäi vain kahden kauden mittaiseksi, kun New York Rangers nappasi hänet kesän 2019 vapailta markkinoilta hurjalla yli 80 miljoonan dollarin sopimuksella.

Panariniin nähden Kekäläisen antama vastine Blackhawksille oli hyvin maltillinen, vaikka Saad olikin ja on edelleen laadukas NHL-hyökkääjä. Panarinin mukana Blue Jacketsiin siirtynyt Motte kaupattiin seuraavana talvena Vancouver Canucksiin vaihdossa Jussi Jokiseen.

22. helmikuuta 2019:

Blue Jackets: Matt Duchene ja Julius Bergman
Ottawa Senators: Vitali Abramov, Jonathan Davidsson, ehdollinen 1. kierroksen varausvuoro (2019) ja ehdollinen 1. kierroksen varausvuoro (2020)*
*Ehto ei toteutunut.

Suhonen: Kekäläinen panosti kevättalvella 2019 menestykseen hankkimalla Duchenen kärkiketjuihin. Runkosarjan lopulla Duchene ei säväyttänyt, mutta pudotuspeleissä hän oli yksi joukkueen tehokkaimmista pelaajista ja toi Kekäläiselle kaupasta lisäarvoa. Blue Jacketsin tie katkesi konferenssin välierissä, joten Duchene ei pelannut joukkueessa kuin 33 ottelua.

Kahdesta nuoresta pelaajasta ja korkeasta varausvuorosta luopuminen oli kärkipelaajan "vuokraamisesta" perusteltu hinta. Jälkimmäinen ehdollisista varausvuoroista ei lopulta siirtynyt Senatorsille, mutta saamallaan vuorolla Senators varasi Lassi Thomsonin. Davidssonista Senators ei saa merkittävää pelaajaa, mutta Abramov voi nousta aikanaan kokoonpanoon.

Blue Jacketsille ei lopulta jäänyt kaupasta mitään käteen, mutta NHL-joukkueen GM:nä Kekäläisen on yritettävä vahvistaa joukkuetta pudotuspelejä ajatellen. Kekäläistä ei voi tämän kaupan osalta syyttää tekemättömyydestä.

6. lokakuuta 2020:

Blue Jackets: Max Domi ja 3. kierroksen varausvuoro (2020)
Montreal Canadiens: Josh Anderson

Isokoski: Tästä kaupasta on ehkä vielä hieman ennenaikaista tehdä johtopäätöksiä, mutta se näyttää kuitenkin kääntyvän Canadiensin suuntaan. Kekäläisen harmiksi raamikas Anderson näyttää löytäneen selvästi uuden tason Kanadan puolella ja kiusallisemman tilanteesta tekee vielä se, että Andersonin kaltaiselle pelaajatyypille Blue Jackets vaikutti mitä parhaimmalle joukkueelle, mutta näin ei ollutkaan.

Domi puolestaan ylsi Canadiensissa kertaalleen jopa yli 70 pisteeseen runkosarjassa, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Tämän kauden perusteella Blue Jackets ei näytä olevan Domille sellainen ympäristö, missä hänen vahvuutensa pääsisivät parhaiten esiin.

Patrik Laineen hankinta ei ole tämän kauden osalta mennyt Kekäläiseltä nappiin.
Kuva © Getty Images

23. tammikuuta 2021:

Blue Jackets: Patrik Laine* ja Jack Roslovic
Winnipeg Jets: Pierre-Luc Dubois ja 3. kierroksen varausvuoro (2022)
*Jets pidätti Laineen keskimääräisestä kausiansiosta 26 prosenttia.

Suhonen: Kekäläinen täräytti vuoden alussa kaupan, jossa Blue Jackets sai Ohioon kyllästyneestä Dubois'ta vaihdossa tähtistatuksella pelaavan Laineen. Kauppa on vielä tuore, mutta yleisesti on arvioitu, että Jets vei siinä pidemmän korren. Dubois'lle on pedattu paikka Jetsissä ja hänen pelaamisensa taso on Lainetta korkeampi ja johdonmukaisempi.

Blue Jacketsille Roslovic on ollut mieluisa lisäys, sillä hän on tehnyt 35 ottelussa lähes 30 tehopistettä. John Tortorella on peluuttanut Roslovicia useissa eri ketjuissa, mutta Laine ei ole sopeutunut kokoonpanoon yhtä hyvin. Kekäläisen seuraava haaste onkin tasapainotella tulevaisuuden rakentamisen ja alisuorittavan tähtipelaajan tilanteen vakauttamisen välillä. 

Suomalaisen sopimus päättyy tähän kauteen eikä jatko Blue Jacketsissa ole varma. Dubois täydentää Jetsin kärkiketjuja ja jatkosopimus näyttää Lainetta todennäköisemmältä. Kekäläinen teki kaupan pakkoraossa ja Laineen maalinteko-ominaisuudet ovat houkuttelevat kenelle tahansa GM:lle, mutta tällä hetkellä Laineen vaikea tilanne asettaa kysymysmerkkejä Kekäläisen ylle.

Yhteenveto

Kekäläisen merkittävimmät pelaajasiirrot paljastavat sen, ettei organisaatio ole suomalaisen johdolla onnistunut luomaan pelaajahankinnoillaan jatkuvuutta ja tasavahvuutta. Joukossa on nappisuorituksia, mutta vastapainona lymyävät lunastamattomat lupaukset.

Blue Jacketsia vaivaa pienen markkina-alueen syndrooma. Joukkueen on hankala houkutella riveihinsä supertähtiluokan pelaajia − sitouttaminenkin on onnistunut huonolla menestyksellä. Toisaalta Kekäläisen ja seurajohdon sokeana pisteenä on ollut valmennus, joka ei ole saanut kokoonpanosta johdonmukaisesti kaikkea irti.

Organisaatiolla ei ole yhtä paljon pelimerkkejä kuin NHL:n kärkijoukkueilla, mutta taisteluun ja sitkeyteen perustuva toimintatavallinen perusta vain ylläpitävät seuran asemaa piskuisena, ajoittain isompiaan kiusaavana haastajana. John Tortorellan valmennusfilosofia vain alleviivaa sitä ja tähän filosofiaan Kekäläinen on luottanut lähes kuusi vuotta kahdeksasta GM-vuodestaan.

Pelaajasiirtoja leimaa tarkan suunnitelmallisuuden puute ja haparoiva ote kokoonpanoa rakentaessa. Sergei Bobrovski toimi aiemmin joukkueen maalilla henkireikänä, mutta hyökkäys oli kokonaisuudessaan liian tehoton. Joukkueen alakerran kärkiosaaminen on viime vuodet ollut laadukasta, mutta hyökkäyksen kärkiketjuissa taso ei ole riittänyt eikä tulivoimaa ole tullut alaketjuista tarpeeksi.

Joukkueen rakentamista ovat käytännössä heikentäneet tasavahvuuden ja kärkipelaajien laajuuden puute, vaikka Kekäläisellä on ollut kova yritys vahvistaa joukkuetta. Kokoonpanossa on ollut vuotavia reikiä, joihin Kekäläisen pelaajakaupat eivät ole tuoneet kestävästi ratkaisua.

» Lähetä palautetta toimitukselle