Tyynenmeren divisioona jatkaa albertalaisten komennossa, vaikka Calgary Flames menettikin kesällä peräti kaksi yli sadan pisteen hyökkääjää. Supertähtien johtama Edmonton Oilers sai puolestaan merkittävän vahvistuksen maalilleen.
Etelämpänä Los Angeles Kingsin vahva nousutrendi voi hyvinkin jatkua tällä kaudella. Las Vegasissa viime kauden pettymystä lähdetään unohtamaan uuden päävalmentajan voimin, mutta haasteita on jälleen luvassa.
Calgary Flames – uudet seriffit saapuivat
Flamesin viime kausi oli kaksijakoinen. Runkosarja oli loistava, mutta pudotuspelit päättyivät pettymykseen, kun arkkivihollinen Oilers oli parempi toisella kierroksella. Flames joutui kesällä todelliseen myllerykseen – huippukauden pelannut Johnny Gaudreau lähti vapaana agenttina Blue Jacketsiin ja Matthew Tkachuk poistui vaihtokaupassa Panthersiin. Kahden sadan tehopisteen pelaajan lähdöt aiheuttivat varmasti melkoisen järkytyksen intohimoisessa kiekkokaupungissa.
Flames onnistui kuitenkin paikkaamaan menetyksiä kovan luokan tulijoilla. Tkachukista saapuivat vaihdossa 115 pistettä takonut Jonathan Huberdeau ja tähtitasolle noussut puolustaja MacKenzie Weegar. Lisäksi uransa parhaan kauden pelannut ja Stanley Cupin Avalanchessa voittanut Nazem Kadri valitsi Flamesin seitsemän vuoden tarjouksen.
Muita lähtijöitä joukkueesta olivat muun muassa puolustaja Erik Gudbranson ja hyökkäyksestä siirtotakarajan pätkäavut Ryan Carpenter ja Calle Järnkrok. Lisäksi pitkäaikainen luottosentteri Sean Monahan kaupattiin Canadiensiin, mutta viimeiset kaudet olivat hänelle Flamesissa vaikeita.
Puolustuksen ainoa varsinainen muutos on Gudbransonin vaihtuminen Weegariin, mitä voi pitää hurjana parannuksena jo ennestään vahvaan pakistoon. Suomalaisittain mielenkiinnon kohteena on Juuso Välimäki, jonka kehitys otti viime kaudella rajusti takapakkia. Tilanne on nytkin haastava, sillä hän ei edelleenkään lähtökohtaisesti mahdu pelaavaan kuusikkoon.
Hyökkäyksessä Huberdeau korvaa suoraan Gaudreaun ja Kadri jokseenkin Tkachukin. Ainoana huippukovasta ykkösketjusta jäi jäljelle ykkössentteri Elias Lindholm, joka pystyy myös pelaamaan hyvin laidassa. Mahdollinen vaihtoehto uudeksi kärkiketjuksi onkin Huberdeau–Kadri–Lindholm, joka olisi varmasti jälleen sarjan parhaimpia.
Tähtien jälkeen Flamesin hyökkäys jää hieman tasapaksuksi. Kesken viime kauden hankittu Tyler Toffoli ja kovasti kehittynyt Andrew Mangiapane kantavat suurimman vastuun tulituesta ykkösnimien takana. Konkarit Mikael Backlund ja Blake Coleman ovat luotettavia työmiehiä kakkos- ja kolmosketjuihin.
Flames jatkaa samalla maalivahtikaksikolla kuin viime kaudella. Jacob Markström nousi runkosarjan esityksillään finalistiksi Vezina-palkintoon, mutta erityisesti pudotuspelien toisella kierroksella hänen tasonsa romahti. Voidaan spekuloida, että peluutettiinko Markström puhki jo runkosarjan aikana. Täten toiveena olisi, että Dan Vladař pystyisi ottamaan enemmän vastuuta. Parempi maalivahtipeli keväällä on välttämätöntä, jotta Flames pystyisi etenemään vähintään konferenssifinaaleihin.
Kesken toissa kauden Flamesin peräsimeen palannut Darryl Sutter sai viime kaudella joukkueen pelaamaan runkosarjassa erinomaista ja ennen kaikkea laadukkaan viisikkopelin jääkiekkoa. Äärimmäisen kokenut Sutter tietää tarkasti, miten saa joukkueensa tasaiseen iskuun runkosarjassa, joten pudotuspelipaikan pitäisi irrota vaivattomasti.
GM Brad Treliving onnistui melko hyvin paikkaamaan valtavat menetykset. Suurimmaksi kysymykseksi nousee kuitenkin jälleen Flamesin taso pudotuspeleissä, jossa pettymyksiä on tullut liian paljon viimeisten vuosien aikana. Joukkue on rakennettu menestymään juuri tässä hetkessä, joten vakuuttavia tuloksia odotetaan.
Flames pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.
Edmonton Oilers – palaset alkavat loksahdella paikoilleen
Edmonton Oilersin supertähtipelaajat Connor McDavid ja Leon Draisaitl laittoivat viime keväänä työhaalarit viimeinkin päälle myös pudotuspeleissä. Tästä oli palkintona pääsy konferenssifinaaleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Lopulta Colorado Avalanchea vastaan bensa ja kyvyt loppuivat suoraan neljässä ottelussa.
Kesken viime kauden päävalmentajaksi nostettu Jay Woodcroft lähtee tulevaan kauteen tutulla rungolla. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet maalivahtiosastolla. GM Ken Holland hankki tolppien väliin Toronto Maple Leafsista Jack Campbellin, ja vastaavasti konkarimaalivahdit Mike Smith ja Mikko Koskinen saivat väistyä. Kun myös kokenut mestaripuolustaja Duncan Keith laittoi hokkarit naulaan, niin voidaan puhua pienestä nuorennusleikkauksesta.
Oilersilla on jalkeilla viime kautta parempi maalivahtikaksikko. Ykkösmaalivahtina torjuu Campbell, joka aloitti viime kauden Toronton kirkkaissa valoissa erinomaisesti. Mitä pidemmälle kausi eteni sitä enemmän otteissa alkoi nähdä epävarmuutta. Kykyjä 30-vuotiaalla yhdysvaltalaisella kopparilla on, ja hän on todistanut pystyvänsä kantamaan ykkösvahdin kuorman. Kakkosmaalivahdiksi nousi Stuart Skinner, joka esiintyi viime kaudella lupaavasti 13 pelaamassaan ottelussa.
Oilersin suurimmat ongelmat ovat tutusti puolustuspelissä. Viime kevään pudotuspeleissä omissa soi ottelua kohden jopa 3,68 maalin keskiarvolla. Tässä on selvä kehittämiskohde, jos joukkue mielii tosissaan taistella Stanley Cupista. Isosta palkkapussista nauttivan Darnell Nursen on nostettava tasoaan, sillä järkälemäiselle tähtipuolustajalle tulee edelleen liikaa helppoja virheitä.
Kiekollista osaamista joukkueen takalinjoille tuovat Tyson Barrie ja Evan Bouchard. Etenkin 43 tehopistettä viime kaudella tehnyttä Bouchardia kannattaa seurata. Kovaotteiset Brett Kulak ja Cody Ceci hoitavat peruspakin hommat kunnialla kotiin. Vasta 21-vuotias Philip Broberg hakee vakituista paikkaa pelaavassa kokoonpanossa, ja myös Markus Niemeläiselle on luvassa vastuuta ainakin jossain vaiheessa kautta.
Oilersin hyökkäys on yksi sarjan vaarallisimmista. Pääarkkitehteina toimivat tietenkin McDavid ja Draisaitl. Kaksikko pelaa jälleen kerran pistepörssin voitosta ja 120 pisteen rajan ylityksestä. Viime kaudella Zach Hyman ja Evander Kane nostivat hyökkäyksen tasoa entisestään. Kohuissa kylvetetty Kane osoitti heti arvonsa ja tuo kaivattua rosoisuutta hyökkäykseen.
Laitakaistaa viilettävä Jesse Puljujärvi on väläytellyt osaamistaan, mutta tekojen pitää alkaa näkyä myös tulostaululla. Puljujärven kanssa kilpailua kärkiketjupaikosta käy vikkelä Kailer Yamamoto, jonka moottorista ei varmasti virta lopu. Kolmossentteriksi ollaan kaavailtu seurassa pitkään pelannutta Ryan Nugent-Hopkinsia. Tämä avaisi Oilersille mahdollisuuden rakentaa hyökkäykseen kolme tuloksentekoon pystyvää ketjua.
Oilers lähtee erinomaisista asemista tulevaan kauteen. Joukkueen dynaaminen hyökkäyspelaaminen kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin, ja maalivahtiosasto on ottanut askeleita eteenpäin. Pudotuspeleihin pääsyn ei pitäisi tuottaa Oilersille vaikeuksia heikossa divisioonassa, mutta menestyminen keväällä vaatii parempaa puolustuspeliä kuin viimeksi.
Oilers pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.
Los Angeles Kings – Fialan verran parempi
Monen masentavan vuoden jälkeen Kingsillä paistaa vihdoin valo tunnelin päässä. Viime kausi toi nuorelle joukkueelle rutkasti tärkeää kokemusta kevään merkityksellisistä peleistä. Runkosarjassa joukkue sijoittui hieman jopa yllättäen divisioonansa kolmanneksi kohdatakseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Edmonton Oilersin.
Kings laittoi Oilersin ajoittain isoihinkin vaikeuksiin, mutta lopulta kesäloma koitti seitsemän ottelun jälkeen. Kevät oli kuitenkin rohkaiseva muistutus Todd McLellanin luotsaamalle joukkueelle siitä, että uudellenrakennusprojekti etenee aikataulussaan.
Kesän aikana joukkue koki määrällisesti suhteellisen vähän muutoksia, mutta liikkuvina osina oli isoja nimiä. Kesän suurin liikkuja oli viime kaudella 85 tehopistettä takonut Kevin Fiala, joka teki vapaana agenttina seitsemän vuoden sopimuksen Kingsiin. Lähtijäpuolella merkittävin muutos oli joukkueen pitkäaikaisen johtohahmon Dustin Brownin uran päätös. Muita mainittavia muutoksia joukkueessa olivat Andreas Athanasioun ja Olli Määtän lähtemiset.
Materiaalin puolesta Kingsin ehdoton vahvuusalue on hyökkäys. Joukkueen selvänä ykkössentterinä jatkaa jo 17. kautensa joukkueessa aloittava Anže Kopitar, joka toimii itseoikeutetusti joukkueen kapteenina. Tulitukea erittäin mielenkiintoisessa ykkösketjussa tarjoaa tuulennopea ruotsalainen Adrian Kempe sekä kesällä hankittu pistelinko Fiala.
Kingsin vahvan sentteriosaston täydentää puolustuspäähän vuorenvarmat Phillip Danault ja Blake Lizotte. Lisäksi kolmossentterin viittaa on aseteltu Quinton Byfieldille, jolta on tulevalla kaudella lupa odottaa läpimurtoa NHL-tasolle. Laituriosastolla potentiaalisia läpimurtopelaajia ovat Rasmus Kupari ja Arthur Kaliyev.
Puolustus on myös mielenkiintoinen. Joukkueen monivuotinen ykköspuolustaja Drew Doughty tekee paluun sairastuvalta, joten pakisto on käytännössä kesän aikana vain vahvistunut lähtijöistä huolimatta. Ykkösparissa toista paikkaa on kaavailtu vasta pikku hiljaa NHL-tasolle murtautuvalle Mikey Andersonille.
Hänen lisäkseen läpimurtoa viimeistelee Sean Durzi, kun taas nuori ruotsalainen Tobias Björnfot voi hyvinkin pikkuhiljaa alkaa rakennella sitä. Rutinoituneita pelaajia pakistosta löytyy Doughtyn lisäksi Alexander Edlerin, Matt Royn ja Sean Walkerin muodossa.
Maalivahtipuoli Kingsillä on myös kunnossa. Seuralegenda Jonathan Quick näytti viime vuonna olevansa edelleen eliittiluokan maalivahti NHL:ssä. Paljoa heikommaksi ei jää kakkosvahti Cal Petersen, joten tasaista työvuoronjakoa on luvassa maalinsuulla. Kysymysmerkki on se, onko kumpikaan riittävän tasokas pudotuspelimenestyksen kannalta.
Kokonaisvaltaisuutensa ansiosta Kingsillä on mahdollisuudet haastaa jopa divisioonan kärki. Menestyminen keväällä vaatii myös sitä, että Andersonin, Durzin, Byfieldin, Kaliyevin ja Kuparin johtama nuori osasto nostaa tasoaan. Lisäksi konkariosaston on hoidettava oma ruutunsa viime vuoden malliin, ellei jopa paremmin. Myös ykköspuolustaja Doughtyn on pysyttävä kunnossa.
Kings pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 3–4.
Vegas Golden Knights – pelimerkit uhkaavat loppua kesken
Golden Knightsilla on paljon hampaankolossa viime kaudesta, jolloin se jäi kaikkien yllätykseksi ulos pudotuspeleistä. Seurajohto reagoi mahalaskuun antamalla päävalmentaja Peter DeBoerille potkut – tilalle palkattiin entinen Boston Bruinsin päävalmentaja Bruce Cassidy. Kokenut Cassidy tuo penkin taakse kaivattua johtajuutta, joka tulee tarpeeseen viime kauden lepsuilun jälkeen.
Golden Knightsin valmistautuminen kauteen ei ole sujunut kivuttomasti. Ehdottomiin ratkaisupelaajiin kuulunut Max Pacioretty siirtyi palkkakattosyistä Carolina Hurricanesiin, ja tämä jättää ison loven joukkueen hyökkäyspelaamiseen. Palkkakattotilanne on silti edelleen hyvin haastava, eikä pelivaraa reagointeihin juuri ole.
Vielä suuremmat ongelmat ilmentyivät maalivahtiosastolla. Ykkösvahti Robin Lehner on alustavasti koko kauden sivussa lonkkaleikkauksen takia, ja kauteen lähdetään hyvinkin arvaamattomalla kalustolla. Seuralla on riveissään kolme käytännön kakkosvahtia eli Logan Thompson, Laurent Brossoit ja Adin Hill. Yksikään heistä ei ole vielä osoittanut merkkejä ykkösvahdin paineiden kantamisesta, minkä takia Golden Knightsin maalivahtiosasto kuuluu sarjan selvästi heikoimpiin.
Maalivahtien edessä luutiva puolustus on kuitenkin laadukas ja kokenut. Joukkoja johtaa Stanley Cup -voittaja Alex Pietrangelo, joka tuo joukkueeseen tarvittavaa kovuutta. Suurinta kiekollista vastuuta ottaa Shea Theodore, joka pyörittää myös ykkösylivoimaa viivasta.
Jämäkät Alec Martinez, Brayden McNabb ja Zach Whitecloud pitävät huolen, että vastustajille ei tule helppoja iltoja maalin edustalla. Joukkueen puolustus ei ole sarjan liikkuvin, mutta kiekollinen taito ja kovuus kuuluvat NHL:n parhaimmistoon.
Hyökkäyspelin osalta katseet asettuvat Jack Eicheliin, joka siirtyi Golden Knightsiin viime kaudella Buffalo Sabresista. Eichel on saanut pitkästä aikaa alleen terveen harjoituskauden, ja nyt mieheltä odotetaan jättimäistä kautta. Sentteriosasto on muutenkin vahva: Chandler Stephenson, William Karlsson ja Nicolas Roy takaavat laadun.
Laidat sitä vastoin tuottavat ongelmakohtia. Väkivahva Mark Stone on kärsinyt paljon loukkaantumista viime vuosina, ja paluu NHL:n parhaimpien laitahyökkääjien joukkoon tulee olemaan haastavaa. Vikkelänä tunnettu Jonathan Marchessault oli viime
kauden harvoja valopilkkuja, ja iso rooli jatkuu. Heidän takanaan suuria ratkaisijoita ei juurikaan ole.
Phil Kessel paikkaa jossain määrin Paciorettyn lähtöä, vaikkakin liike ei ole enää menestysvuosien tasolla. Leijonien kultasankari Sakari Manninen havittelee paikkaansa ritaripaitojen kokoonpanossa. Näytönpaikkoja hänelle kuitenkin tulee oletettavasti kauden aikana.
Golden Knightsilla on tarvittavia palasia menestykseen, mutta kysymysmerkkejä on myös enemmän kuin aiemmin seuran vielä lyhyellä NHL-taipaleella. Päävalmentaja Cassidyn ensimmäinen tehtävä on saada joukkueen peli-ilme kuntoon. Entinen mestarisuosikki joutuu taistelemaan tiukasti pudotuspelipaikasta heti kauden alusta alkaen – varsinkin, jos maalille ei löydy kantavaa voimaa.
Golden Knights pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 3–5.