Jouko Myrrä vietti viime kauden valmentamatta missään ja astui kaudeksi 2024–25 KooKoon päävalmentajan rooliin. Kausi on aikoinaan divisioonakiekkoa KooKoossa pelanneelle Myrrälle ensimmäinen mustaoranssien päävalmentajana.
Urheilu on yhteiskunnan pienoismalli ja niin kuin yhteiskunnassa ylipäänsä ihmisiä, on valmentajiakin moneen junaan. KooKoon puolustaja Seth Barton totesi Jatkoajan haastattelussa Myrrän tyylin olevan hänelle jotakin täysin uutta.
− Toivottavasti hyvässä mielessä, naurahtaa Myrrä Bartonin kommentin kuultuaan.
Bartonin kertoman mukaan Myrrän tyylissä valmentajat ovat hyvin paljon samalla viivalla. Päävalmentaja ei pyri hallitsemaan kaikkea pakonomaisesti. Myrrä avaa tarkemmin valmennusfilosofiaansa.
"Luovuttaminen ja pakeneminen on elämässä helpointa"
− Tietysti päävalmentaja vastaa isossa kuvassa kaikesta ja kaikki on valmennustiimin kesken sovittu ja roolitettu. Asiat ovat yhdessä sovittuja, mutta se, miten esiinnymme joukkueen edessä, kuka vetää sovitut harjoitukset tai piirtää sovitut kuviot, ei ole mielestäni merkittävää.
− Olen valmennustiimiä rakentaessa urheilujohdon myötämielisyydellä saanut oman näköiseni ihmiset siihen. Varsinkin Tuukka Poikosen kanssa meillä on pitkä historia yhdessä ja tiedän hänen erikoisosaamisensa, joten olisin tyhmä, jos en hänen kykyjään hyödyntäisi.
Myrrän ja Poikosen lisäksi KooKoon valmennustiimiin kuuluvat Manu Lähteenmäki, Jarkko Rissanen ja fysiikkavalmentaja Matti Ranta.
− Ehkä se voi pelaajan näkökulmasta näyttää uudelta, etenkin jos on tottunut siihen, että yhdellä ihmisellä on kaikki puheet. Itsellä on ennemmin niin, että kaikilla tiimissä on yhdet puheet. Sillä ei ole väliä, kuka hoitaa esiintymisen.
Barton kuvaili Myrrää myös valmentajaksi, jolla ei ole peleissä pakottavaa tarvetta hallita kaikkea. Puolustajan mukaan Myrrä ei ravaa pitkin penkkiä puolustajilta hyökkääjille jakamassa ohjeita ja vaatimuksia. Myrrän mukaan syy on valmentajien roolituksessa.
− Peluutan hyökkääjät ja ylivoiman ja Tuukka ja Jarkko hoitavat puolustajat ja alivoiman. Se on tietoinen valinta, ja olen monta kertaa sitä ajatellut, että pystyn vaikuttamaan ottelun kulkuun omilla vahvuuksillani parhaiten katsomalla hyökkäyspelaamista ja peluuttamalla hyökkääjät ja ylivoimat. Niin olen tehnyt aikaisemmissakin pesteissäni ihan junioripuolelta saakka. Luotan kollegoihini ja annan heille vastuuta. Tiedän, että siinäkin on yhdet puheet.
− Tietysti tuosta voisi ottaa itselleen sellaisen opin, että joskus voisi mennä puolustajienkin luo kehumaan, kannustamaan ja huomioimaan. Puolustajien pelaamiseen puuttuminen ei kuitenkaan ole ottelutapahtumassa toimenkuvani, pohtii Myrrä.
Aaltojen laivaa keinuttaessa
Osa niin valmentajien kuin kenen tahansa muidenkin esihenkilöroolissa toimivien filosofiaa on heidän tapansa ratkoa ongelmatilanteita. Urheilussa ratkaisutapa saattaa välillä olla ehdoton, mutta Myrrä haluaa ainakin yrittää löytää yhteisen ja toimivan ratkaisun ennen teiden erkanemista.
− Ensin istutaan pelaajan kanssa alas ja yritetään yhdessä pohtia huonon olon ja tyytymättömyyden lähdettä sekä sitä, onko jotakin tehtävissä. Itse näen, että jos pelaaja on joukkueeseen sitoutunut ja on siinä mukana, on kaikkien etu, että asia pyritään puolin sun toisin ratkaisemaan.
− Tyytymättömyyden lähteestä riippuen pitää usein tehdä myös tekoja. Valmentajan pitää pystyä tarkastelemaan omaa toimintaansa, mutta pelaajan pitää myös usein tarkastella, mitä hän voisi tehdä paremmin. Tärkeää on miettiä, onko kaukalossa tai sen ulkopuolella jotakin, jota voisi muuttaa. Sitten asetetaan tietysti aikajana, esimerkiksi kaksi viikkoa tai kuukausi, ja katsotaan, alkavatko asiat muuttua.
Myrrän toimintatapa perustuu siihen, miten hän on aikaisemminkin urallaan istunut alas esimerkiksi pelaajan kanssa, minkä jälkeen suunta on muuttunut täysin.
− Luovuttaminen ja pakeneminen ovat elämässä helpointa. Historiassani on tapauksia, joissa näkemykset ovat menneet ristiin, emmekä ole puhuneet samaa kieltä. Sitten olemme istuneet alas ja lyöneet uudet askelmerkit siitä, miten yhdessä toimitaan. Sen jälkeen kausi on lähtenyt pelaajien tasolla hienosti luistamaan ja keväällä olemme todenneet, että onneksi emme lähteneet eri teille, vaan näimme vaivaa yhteisen sävelen löytämiseen.
− Usein nämä asiat ovat pelaajilla sidottuna rooleihin ja odotusarvoihin. Valmentajan tehtävänä taas on roolittaa ja saada joukkue sellaiseen koheesioon, että siellä suurin piirtein olisi palikat kasassa. Mielestäni on kuitenkin äärimmäinen keino todeta heti ongelmien esiintyessä, että jos ei täällä halua olla tai homma ei toimi, niin matka jatkuu erillään.
Joukkueen pukuhuone on täynnä jääkiekkoilijoita, mutta jokaisen varustekokonaisuuden alla on myös persoona. Myrrä pyrkii sanojensa mukaan tutustumaan ainakin pintapuoleisesti tähän persoonaan, sillä se helpottaa myös valmentamista.
"Sellainen filosofiani ei kuitenkaan ole, että olisin ikinä pelaajien kanssa kaveerannut"
− Jotta pelaajaa pystyy valmentamaan ja hänet pystyy kohtaamaan valmennusarjessa, pitää ainakin jollain tasolla oppia tuntemaan pelaaja ja ihmisluonne. Sitä rakennetaan päivä päivältä yhteisten kokemusten kautta. Itse pyrin toimimaan sillä tavalla, että kohtaan pelaajat itse arjessa ja kysyn, miten nukuit tai miten viikonloppu meni. Sitä kautta on helpompi saada valmennusviesti perille joko minun tai kollegoiden avustuksella.
− Se ottaa aikansa. Sellainen filosofiani ei kuitenkaan ole, että olisin ikinä pelaajien kanssa kaveerannut. Olen tullut heidän kanssaan hyvin juttuun ja suurin piirtein tiedän siviilipuolen asioista sekä siitä, miten siellä menee. He ovat luottamuksella niistä asioista minulle kertoneet, mutta pelaajat ovat pelaajia ja valmentajat valmentajia loppupeleissä. Siihen pitää löytää hyvä tasapaino.
Hierarkia on siis selvä. Auktoriteettiasema ei kuitenkaan sulje pois muustakin kuin jääkiekosta keskustelemista.
− Olen ajatellut, että kohtaan aamulla kahvikupin ääressä pelaajan ja kysyn kuulumiset sekä juttelemme niitä näitä. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, kun laitetaan varusteet päälle ja mennään jäälle. Sillä puolella ovat aivan erilaiset toimintatavat.
Myrrä kohtasi valmennustiimeineen melkoisen tilanteen, sillä uuden työpaikan myötä odottivat uusi ympäristö ja uudet pelaajat. Eikä siinä vielä kaikki, sillä valtaosa KooKoon joukkueesta vaihtui viime kauden jälkeen. Tilanne ei kuitenkaan ole Myrrän mukaan niin haastava kuin miltä se voi ulospäin näyttää.
− He, jotka siellä ovat olleet, ovat hyvää jatkumoa. Siellä on myös jokunen kouvolalaislähtöinen pelaaja, joka on pelannut täällä junioreissa ja nyt palannut takaisin. Sitten meillä on esimerkiksi Vilmos Galló, joka on pelannut KooKoossa aikaisemmin ja palannyt nyt Ruotsin reissulta. Ei se sellainen muukalaislegioona ole kuin miltä se kuulostaa.
− Urheilujohtomme on myös tehnyt todella perusteellista työtä niin pelitaidollisten kuin persoonaankin liittyvien asioiden selvittämisessä hankituista pelaajista. Sikäli ryhmänä toimiminen arjessa on todella helppoa. Kaikki ovat hyvien pelaajien lisäksi hyviä tyyppiä. Haaste on ollut enemmänkin pelillisten asioiden kanssa, päättää Myrrä.
