Luoteisen divisioonan kärjessä tapahtui helmikuun aikana muutos. Tammikuun jälkeen kaksi pistettä divisioonan kärjen Calgaryn takana majaillut Vancouver otti helmikuussa divisioonan ykköspaikan, mutta ero ei ole Minnesotaan ja Calgaryyn kuin kaksi pistettä. Näin kovan divisioonan sisäinen kilpajuoksu jatkuu mielenkiintoisena maaliskuulle.
Divisioonan sisäinen tilanne näytteli merkittävää osaa myös NHL:n siirtotakarajalla. Vancouver ja Calgary vahvistuivat NHL:n siirtotakarajalla eniten, vaikka megaluokan hankinnat jäivät tekemättä. Minnesota oli puolestaan maltillinen siirroissaan ja Colorado teki vain kaksi marginaalikauppaa. Edmonton sen sijaan näytti jo luovuttaneen tämän kauden osalta, kun seura teki suuren, koko NHL:ää puhuttaneen kaupan myymällä parhaimman pelaajansa Ryan Smythin NY Islandersiin ja sai henkisestä kapteenistaan vain mahdollisesti tulevaisuutta hyödyttäviä pelaajia.
Calgarylla kaksijakoinen helmikuu
Calgary Flamesin helmikuun ohjelmaan kuului yhteensä 14 ottelua joista yhdeksän pelattiin kotijäällä. Joukkueella oli ainoastaan viisi vieraspeliä mikä oikeastaan pelasti Flamesin katastrofaaliselta suoritukselta. Calgary hävisi kaikki viisi helmikuun vierasotteluaan maalierolla 12-19. Helmikuun synkin hetki ajoittui kuukauden puolivälin tietämillä pelattuun Detroit-kamppailuun, jonka Flames lopulta hävisi lukemin 4-7. Tässä ottelussa nähtiin myös sellainen ihme, että Kiprusoff vaihdettiin kesken pelin pois maalinsuulta. Vaikka helmikuun otteet jättävät paljon parantamisen varaa niin siitä huolimatta Calgary on mukana divisioonan voittotaistossa ja tavoittelemassa näin ollen kotietua pudotuspeleihin, joka näyttäisi olevan äärimmäisen tärkeä Flamesin kannalta.
Miikka Kiprusoffin pelaaminen maalilla on ollut yllättävän ailahtelevaa hänen normaaliin tasoonsa nähden. Varsinkin alkukuusta hänen torjuntavireensä ei ollut parhaimmillaan, mutta helmikuun kääntyessä maaliskuuhun Kiprusoff on saanut hieman takaisin otettaan mikä on elintärkeää pelien muuttuessa kovemmiksi kevään korvilla.
Calgaryn puolustuspäässä tapahtui muutamia muutoksia helmikuussa kun joukkueeseen hankittiin Brad Stuart San Josesta. Stuartin sopeutuminen Flamesin pelitapaan ei ole käynyt aivan mutkattomasti. Välillä on näyttänyt siltä, että tämä taitavana pidetty pakki ei ole ollut sinut pelisysteemin kanssa, ja hänelle on sattunut muutamia heikkoja suorituksia. Stuart on pelannut Robyn Regehrin parina, joka on Stuartille ennestään tuttu maajoukkuepeleistä.
Toinen peräpäähän hankittu vahvistus David Hale ei ole vielä päässyt tekemään Flames-debyyttiään mikä ei liene kenellekään suuri yllätys katsottaessa Calgaryn puolustuksen syvyyttä. Hänet hankittiinkin vain varmuuden vuoksi tuomaan laajuutta mahdollisten loukkaantumisten sattuessa. Puolustuspään tasaisimpana suorittajana voidaan mainita Roman Hamrlik, joka pelaa huomattavasti parempaa peliä kuin esimerkiksi viime kaudella.
Ilahduttavinta tällä kaudella tähän mennessä on ollut hyökkääjien onnistuminen. Heistä etenkin Kristian Huselius on ylittänyt kaikki hurjimmatkin odotukset. Huselius on ollut Calgaryn kuumin pelaaja vuodenvaihteen jälkeen. Ruotsalainen on varsinainen taikuri kiekon kanssa ja hänen peliään on ilo katsella. Huseliuksen ohella Daymond Langkow on toinen tasoaan nostanut pelaaja, eikä hänen menoaan ole hidastanut lainkaan Craig Conroyn tulo joukkueeseen. Langkow pelaa vahvasti illasta toiseen Flamesin kakkosketjun keskellä.
Uusi kasvo Calgaryn hyökkäyspäässä on Wayne Primeau, joka tuli Flamesiin samassa kaupassa Stuartin kanssa. Primeau on sisäistänyt kivuttomammin joukkueen pelityylin ja on ollut ehdoton vahvistus. Primeau on pelannut viime päivät kolmosketjun laidalla, vaikka hänen normaali pelipaikkansa onkin keskellä.
Jatkoajan kummipelaaja Matthew Lombardi on vakiinnuttanut pelipaikkansa kolmosketjun keskellä joukkueessa tapahtuneiden muutosten jälkeen ja on jatkanut tähän mennessä uransa parasta kauttaan moitteettomasti. Lombardi on äärimmäisen vaarallinen nopeutensa ansiosta alivoimalla ja hän on tehnyt jo 4 alivoimamaalia. Ilahduttavinta Lombardin tilastoissa on +/- -lukema joka näyttää +17. Sen lisäksi, että hän on tehnyt mukavasti pisteitä (19+22), on hän myös hoitanut puolustuspään velvoitteet kunnialla.
Calgaryn alkukaudesta takkuillut ylivoimapeli on parantunut kauden edetessä huimasti ja tällä hetkellä joukkue on liigan kymmenen parhaan joukossa ylivoimatehokkuudessa. Sen sijaan alivoimapelaaminen on ollut heikkoa läpi kauden. Kun Calgary löytää lääkkeen heikkoon alivoimapeliin, pystyy voittamaan myös vieraissa ja Kiprusoff nostaa tasoaan pykälän verran, niin Flames on kova luu kevään kamppailuissa. Maaliskuusta tulee joukkueelle todellinen koetinkivi sillä neljästätoista ottelusta yhdeksän on vierasjäällä. Seuraavat viikot tulevat näyttämään pystyykö Calgary karistamaan vieraskammonsa ja kamppailemaan divisioonan voitosta vai jääkö se vain varmistelemaan konferenssin kahdeksatta sijaa ja pudotuspelipaikkaa.
1. Jarome Iginla 54 31+42=73
2. Alex Tanguay 64 18+47=65
3. Daymond Langkow 65 27+38=65
4. Kristian Huselius 64 29+35=64
5. Dion Phaneuf 64 16+26=42
Ja helmikuussa Avalanche putosi kyydistä
Helmikuun synkkä saldo – yhdeksän tappiota, joista yksi jatkoajalla ja vain viisi voittoa – pudotti Colorado Avalanchen käytännössä pudotuspelitaistelusta. Rako playoffseihin oikeuttavaan paikkaan venähti kymmeneen pisteeseen ja sijoitus putosi konferenssin yhdeksännestä kymmenenneksi. Vuoden toisen kuukauden päättyessä koossa oli 64 ottelusta 65 pistettä. Tasaisella vauhdilla kauden päätteeksi olisi koossa 83-84 pistettä ja oikeus osallistua pudotuspelien ulkopuolelle jäävien joukkueiden väliseen varausvuoroarvontaan.
Maalivahtipelin taso laski helmikuussa. Peter Budaj ei pystynyt ottamaan ratkaisevia koppeja, mutta sama ongelma oli Jose Theodorella. Tammikuuhun verrattuna Theodore sai enemmän peliaikaa, mutta neljästä aloittamastaan pelistä hän onnistui voittamaan vain yhden – kotiottelussa liigan heikoimpiin vierailijoihin kuuluvan Floridan. Maalivahtien epävarmuuden takia kuukauden aikana nähtiinkin kolmesti valmentaja Quennevillen vaihtavan maalinsuulla aloittaneen veskarin penkkimieheen. Kahdesti siirtokutsun koki Budaj ja kerran Theodore.
Maalivahtien haparointi on korostanut puolustuksen haavoittuvuutta. Periaatteessa puolustuksen pitäisi olla kokenut ja luotettava, mutta peleissä tilanne näyttää erilaiselta. Parien kesken ei kommunikointi pelaa ja vastustajien hyökkääjät pääsevät helposti parhaille tekopaikoille. Ei olekaan yllättävää, että maalivahtien ja puolustuksen yhteistyön ”ansiosta” Avalanchelle on tehty liigassa seitsemänneksi eniten maaleja. Erityisesti alivoimapeli on ollut surkeaa, mutta onneksi joukkue ottaa varsin vähän jäähyjä. Puolustuspelaamisen vuotamista ei ole pysty korvaamaan hyvällä hyökkäyspelillä eikä tehokkaalla ylivoimalla.
Jordan Leopoldin epäonni loukkaantumisten suhteen senkun jatkuu, sillä tammikuisen paluunsa jälkeen hän ei ehtinyt pelata kuin 10 ottelua ennen kuin loukkasi ranteensa. Teräsmies Karlis Skrastinsin ennätyksellinen 495 peräkkäisen ottelun putki päätyi polvivammaan. Skrastinsin, Leopoldin ja pitkäaikaispotilaan Briseboisin puuttumisten vuoksi farmista kutsuttiin ylös fyysinen peruspuolustaja Jeff Finger. Finger onnistui saalistamaan ensimmäisen NHL-pisteensä, syötön, viidennessä matsissaan.
Hyökkäyksessä kuukauden nimi oli Paul Stastny. Hän teki pani uusiksi Coloradon tulokkaiden piste-ennätyksen ylittämällä jo kauden tässä vaiheessa Alex Tanguayn vanhan 51 pisteen ennätyksen. Helmikuun loppuessa nuorukainen oli hienossa 12 ottelua kestäneessä pisteputkessa ja putki on jatkunut vielä maaliskuun puolellakin.
Stastnyn tehokkaat otteet (19 pistettä 14 ottelussa) huomioitiin myös NHL:n taholta, sillä hänet nimettiin helmikuun kuukauden tulokkaaksi. Näin Avalanchen molemmat tulevat hyökkääjätähdet, Wojtek Wolski ja Paul Stastny, ovat palkittu tällä kaudella NHL:n kuukauden tulokkaana. Ensin Wolski joukukuusta ja nyt siis Stastny helmikuusta. Wolski, nuorukaisista nuorempi ja isompi, huilaisi helmikuun loppupuoliskolla neljä ottelua saatuaan aivotärähdyksen Calgaryn Craig Conroyn taklauksesta.
Avalanchen suomalaispelaajien helmikuu ei mennyt oikein puikkoihin. Antti Laaksonen istui katsomassa kuukauden kolme ensimmäistä peliä ja sitten hänet lähetettiin organisaation AHL-joukkueeseen Albanyyn. Farmissa Laaksonen on pelannut erinomaisesti, mutta pelaajan kannalta huono uutinen oli, että yksikään NHL-joukkue ei ollut halukas nappaamaan häntä riveihinsä vaikka olisi saanut otettua hänet waivers-listalta ilman erillistä korvausta.
Ossi Väänäsen jääaika väheni alkukuusta ja Dallas-ottelun kokoonpanoon hän ei mahtunut. Viimeisissä peleissä – osin loukkaantumisten ansiosta – Väänäsen peliaika on kivunnut alle kymmenestä minuutista taas normaalimpaan lähes viiteentoista minuuttiin.
Kauppojen taka-aikarajan koittaessa helmikuun lopussa siirtohuhuissa pyöri useammankin Avs-pelaajan nimi - mm. Ian Laperiere, Ossi Väänänen, Ken Klee, J-M Liles. Lopulta toimitusjohtaja Francois Giguere onnistui tekemään vain kaksi pikkukauppaa. Sairastuvalta palannut laituri Brad May lähetettiin Anaheimiin ja tilalle saatiin farmimolari Michael Wall tuomaan lisäsyvyyttä maalivahtipuolelle. San Josesta saatiin varausvuorolla kovanyrkki Scott Parker tuomaan kokoonpanoon lisää kovuutta ja turvaamaan seuran kahden nuoren tähden turvallisuutta.
Avalancen maaliskuun ohjelma on vierasvoittoinen, peräti kymmenen peliä vieraissa ja vain neljä kotona. Jos maaliskuun saldo on piste per peli, niin se tarkoittaa että joukkue on pelannut selvästi yli odotusten. Jos Avalanche pelaa maaliskuun vieraspelit samaa vauhtia kuin tällä kaudella aiemmin, niin kokoon kertynee nihkeät kymmenisen pistettä. Paljon riippuu siitä, saako Peter Budaj nostettua pelinsä helmikuun tasolta takaisin tammikuun tasolle.
1. Joe Sakic 65. 27+49=76
2. Andrew Brunette 65. 24+39=63
3. Paul Stastny 65. 22+38=60
4. Milan Hejduk 63. 24+27=54
5. Wojtek Wolski 60. 19+21=40
Kauas haaveet karkaa
Vierasvoittoinen helmikuu oli Oilersille pelätyn raskas. Kuun puolessa välissä ollut pitkä, seitsemän ottelun vieraskiertue, alkoi synkästi kolmella tappiolla. Ottawalle kärsityn jatkohäviön jälkeen ilme muuttui hetkeksi positiivisemmaksi, kun sekä Columbukselta että Detroitilta saalistettiin täydet pisteet. Kiertueen päättäneessä tärkeässä ottelussa Minnesotaa vastaan tuli kuitenkin turpiin ja yhtä huonosti kävi seuranneessa kotiottelussa Phoenixia vastaan. Kuukauden kokonaissaldo oli masentavasti vain viisi voittoa ja peräti kahdeksan tappiota, joista kaksi jatkoajalla. Ero pudotuspeliviivaan repesi niin suureksi, että GM Kewin Lowe menetti jo toivonsa jatkopeleistä ja aloitti jo keskittymisen tulevaan kauteen.
Kauden tärkeimmässä vaiheessa valmentaja Craig McTavish sijoitti rahansa ykkösvahti Dwayne Rolosoniin, mutta veteraani ei pystynyt täysin vastaamaan huutoon. Roloson pelasi kuukauden aikana pari isoa peliä, Coloradoa ja Columbusta vastaan, mutta päällään seisovaksi ihmemieheksi hänestä ei ollut. Osa faneista odotteli vähälle peliajalle jääneen Jussi Markkasen myymistä helmikuun päätteeksi, mutta ilmeisesti suomalaisvahdille ei löytynyt tarpeeksi innokasta ottajaa. Niinpä Jussi jatkaa ainakin tämän kauden loppuun öljymiesten pisarakuva rinnassaan.
Oilersin puolustus jatkoi helmikuussa totutun tehottomalla linjalla. Jotain positiivistakin takalinjoilla helmikuussa tapahtui, kun nuorukaiset Ladislav Smid ja Tom Gilbert tekivät uransa ensimmäiset NHL-maalinsa. Gilbertin maali oli tasoitusosuma Ottawaa vastaan ottelun viime hetkillä. Pari päivää myöhemmin tsekkitulokas Smidin uhrina oli Columbuksen suomalaisvahti Frederik Norrena.
Vaikka lähes koko kauden ajan on huhuttu toimitusjohtaja Lowen hankkivan takalinjoille lisää kiekollista osaamista ja tulivoimaa, niin hän toimikin päinvastoin. Öljymiesten puolustuksen tehokkain pistenikkari Marc-Andre Bergeron myytiin New Yorkin saarelaisille ja takaisin ei tullut kuin Venäjällä pelaavan puolustajan Denis Grebeshkovin pelaajaoikeudet. Lisäksi Lowe joutui antamaan kylkiäiseksi vielä ensi kesän kolmannen kierroksen varauksen.
Kevin Lowen seikkailut siirtorintamalla saivat jatkoa aivan kauppojen takarajan viime hetkillä. Joukkueen tähtipelaaja Ryan Smyth kaupattiin samaan osoitteeseen kuin M-A Bergeron ja tällä kertaa Albertaan matkaksi kolme hyödykettä. Kauden Islandersin farmijoukkkueessa tähän asti viettänyt laituri Robert Nilsson, vielä OHL:ssä pelaava hyökkääjä Ryan O'Marra ja ensi kesän ensimmäisen kierroksen varaus. Sekä Nilsson että O’Marra ovat ensimmäisen kierroksen varauksia. Vaikka Smittie on ensi kesänä vapaa agentti, niin silti hänestä olisi odottanut saavan yhden vahvistuksen nykyhetken kokoonpanoon, mutta toisin kävi.
Oilers-fanien tuntemuksia hyvin kuvastaa Jounin kirjoitus keskustelupalstalla:
”Vaihdossa siis tärkeimpään pelaajaansa, tähän aina sata lasissa, tukka hulmuten, hampaita pudottaen, iskuja vastaanottaen ja voittomaaleja tekevään Albertasta kotoisin olevaan epäviralliseen kapteeniinsa Oilers sai siis asennevammaisen ruotsalaisen, O´Marran ja varauksen.
...
Ryan Smyth pelasi koko NHL-uransa Edmonton Oilersissa. Hän on Banffin vuoristokylästä Albertasta kotoisin oleva mies, joka poikavuosinaan haaveili pääsevänsä joskus kantamaan Oilersin NHL-paitaa. Hurjempaa todeksi käynyttä satua ei voi kuvitella. 12 vuoden aikana Ryan Smythistä tuli kuten täälläkin on todettu Oilersin kasvot, koko kaupungin suursuosikki ja tärkeä hahmo kaupungissa monella tavalla. Smyth itse teki selväksi sen, että haluaa pelata koko uransa Oilersissa; tässä on mies, joka maalautti kämppänsä alakerran Oilersin sinikuparivärein.
On todella vaikeaa kuvitella Smythiä minkään muun NHL-joukkueen paidassa, mutta nyt näin on käynyt. Jääkiekko on businessta, eikä mitään urheilua. Tänään Smyth sitten puhui medialle lentokentällä ja itki tunteitten ottaessa vallan. Todella jääkiekkoilijan näköinen mies, pitkä takatukka, nenä vinossa, tikattuja haavoja pitkin poikin kasvoja ja muutama alahammas puuttuen - kaikki jälkiä peleistä, joissa Smyth on kärkkynyt maalipaikkoja maalin edessä rohkeasti, maksaen joka maalista hinnan. Smythin pelityyli ja käytös olivat asioita, joita Edmontonissa rakastettiin, yksinkertaisesti.”
Smythen ja Bergeronin kauppaaminen kuvastavat selvästi Lowen asennetta, kun kaudesta on pelaamatta vajaa neljännes – tämä kausi on menetetty, on aika keskittyä tulevaisuuteen. Oilersin helmikuun luisun syynä ei kuitenkaan ole Kevin Lowe, vaan taustalla on myös avainpelaajien loukkaantumisia. Jarrett Stoll oli helmikuun sivussa aivotärähdyksen vuoksi ja tärkeä roolipelaaja Ethan Moreau on ollut käytännössä sivussa koko kauden. Juuri Moreaun kaltaisen veteraanin panosta olisi tarvittu tiukoissa helmikuun väännöissä, kun vierasottelut kääntyvät toistuvasti maalin tappioksi eikä häviöitä pystytä nollaamaan riittävän nopeasti.
Maaliskuun otteluohjelma on Oilersille varsin suotuisa. Alkuun kolme ottelua kotona ja kolmen ottelun Kalifornian kiertueen jälkeen tulee kiva kuuden kotimatsin putki. Maaliskuu päättyy kahteen vieraspeliin. Vaikka kautta vielä reilusti jäljellä, niin käytännössä joukkue pelaa enää kunniasta – ja muutama pelaaja ensi kauden palkan suuruudesta. Fanit voivat tässä vaiheessa keskittyä seuraamaan joukkueen nuorten pelaajien otteita ja arvuutella kenet seura valitsee ensi kesän varaustilaisuudessa ensimmäisen kierroksen vuoroillaan.
1. Petr Sykora 66. 20+29 = 49
2. Ales Hemsky 57. 9+40 = 49
3. Shawn Horcroft 66. 15+30 = 45
4. Jarret Stoll 51. 13+26 = 39
5. Raffi Torres 66. 13+18 = 31
Minnesota tarraamassa viimeiseen pudotuspeli-paikkaan
Wild on pelannut viime aikoina varsin tasaisesti. Helmikuussa saldo meni varsin mukavasti, kun joukkue veti 2-1 tahtia kuun läpi. Voitti kaksi ottelua jokaista hävittyä kohden. Tappioistakin vain kaksi tuli varsinaisella peliajalla.
Yksi tae Wildin menestykseen on ollut ruotsalainen… eipäs kuin suomalainen maalivahti Niklas Bäckström. Pohjois-Amerikan mantereella Nikke on leimattu varsin usein viimeaikoina ruotsalaiseksi. Kuitenkin, helmikuun aikana Bäckström torjui yhtä ottelua lukuun ottamatta kaikissa helmikuun otteluissa. Tulokasvahti Josh Harding sai kunnian pelata Calgarya vastaan helmikuun viimeisenä päivänä, tuolloinkin vain Bäckströmin jätettyä ottelun avauserän jälkeen.
Konferenssissa kolmen kärki on karkaamassa. Vancouver, Calgary ja Minnesota ovat vetäneet kymmenen pisteen keulan Coloradoon, joka on tätä kirjoitettaessa 9. sijalla Läntisessä konferenssissa. Sen sijaan kolmikon sisäinen nokkimisjärjestys on vielä täysin auki. Kaikki kolme joukkuetta ovat kahden pisteen sisällä. Wild kohtaa joukkueet kauden aikana vielä neljästi. Vancouverin kerran ja Calgaryn kolmesti. Myös divisioonan muut kaksi joukkuetta, Edmonton ja Colorado ovat vastassa viisi kertaa, Colorado kahdesti ja Edmonton kolmeen kertaan. “Neljän pisteen otteluita” on tarjolla vielä runsaasti, jotka voivat heittää divisioonan voimasuhteita reilustikin ympäriinsä.
Helmikuun kuuma vire nosti Nikke Bäckströmin liigan maalivahtien kärkisakkiin. 92,30% oikeuttaa maalivahtien tilastossa 3. sijalle. Hyvä vire tuokin valmennusjohdolle mietittävää, sillä joukkueen selkeä ykkösvahti Manny Fernandez on palaamassa loukkaantumisen jälkeen kaukaloon. Onkin mielenkiintoista seurata kumpiko maalivahdeista saa nokkimisjärjestyksessä paalupaikan, pudotuspelien ollessa lähempänä päivä päivältä.
Vielä viime viikolla Petteri Nummelin oli rankkareiden ampujista puhtaalla pelillä tilaston kärjessä. Tähänkin tilastoon saatiin muutos sunnuntaina, kun Roberto Luongo torjui Nummelinin rystylaukauksen.
Helmikuun kauppa-aikoina Wild teki totutusti hillittyjä siirtoja. Suomessakin työsulun aikana käynyt Adam Hall vaihdettiin New York Rangersista, ja vaihdossa Manhattanille luovutettiin Pascal Dupuis. Kauppa oli lähinnä kolmosketjun hienosäätöä, mutta Hall tuo yhden hyvän aloittajan joukkueeseen lisää. Toisessa kaupassa Pittsburghista hankittiin Dominic Moore. Hyvänä erikoistilannepelaajana hänenkin kauppa tuo mukanaan vain tiettyä roolitusta.
1. Brian Rolston 63. 26+28=54
2. Pavol Demitra 57. 21+32=53
3. Pierre-Marc Bouchard 66. 17+29=46
4. Mikko Koivu 66. 14+27=41
5. Marian Gaborik 32. 23+14=37
Vancouver menossa pudotuspeleihin
Vancouver jatkoi helmikuussa jo tammikuulta tuttua vahvaa menoa Luoteisen divisioonan kärjessä. Canucks pelasi helmikuun aikana yhteensä 12 ottelua, joista vain neljä kotona, mutta otti vieraspainotteisesta ohjalmasta huolimatta kahdeksan voittoa ja kärsi neljä tappiota. Helmikuun alussa Canucks voitti Edmontonin kahdesti, mutta hävisi Calgarylle ja Chicagolle. Näitä neljää peliä seurasi kuuden ottelun voittoputki ja kuukausi päättyi kahteen peräkkäiseen vierastappioon Dallasille ja St. Louisille. Helmikuun jälkeen Vancouver on menossa pudotuspeleihin ja käy Luoteisen divisioonan kärjessä Minnesotaa ja Calgarya vastaan kovaa kilpajuoksua.
Vancouverin maalilla Roberto Luongo oli helmikuussakin Vancouverin kuukauden pelaaja. Luongolle tehtiin kuudessa ottelussa kaksi maalia tai vähemmän, ja hänet palkittiin kahdessa ottelussa pelin parhaana pelaajana. Samalla puheet Luongon mahdollisesta Hart Trophy -ehdokkuudesta lisääntyivät moniin keskusteluihin. Vancouverin kakkosvahti Danny Sabourin pääsi puolestaan pelaamaan kuukauden aikana vain yhden ottelun ja tämän vieraissa Anaheimia vastaan, mutta Sabourin otti tästä pelistä uransa ensimmäisen NHL-voiton.
Vancouverin puolustuksessa helmikuu oli onnistunut oikeastaan kaikkien puolustajien osalta, joskin Lukas Krajicek teki muutamassa ottelussa vähän turhia virheitä. Joukkueen tärkeä puolustava puolustaja Willie Mitchell palasi neljän pelin sairausloman jälkeen kentille helmikuun ensimmäiseen peliin ja otti heti palattuaan alakerran johtavan puolustavan puolustajan paikan. Puolustuksen tehokkain puolustaja oli puolestaan suomalaispakki Sami Salo, joka teki 12 pelissä 1+6=7 pistettä. Lisäksi Salon mailasta lähti helmikuun 14. päivän ottelussa Minnesotaa vastaan pelin voittomaali. Maali oli Salolle jo kauden viides voittomaali.
Hyökkäyksessä Sedinin kaksoset olivat jälleen vaarallisia koko kuukauden. Daniel Sedin teki uransa toisen hattutempun Edmontonia vastaan helmikuun alussa ja kirjautti 12 ottelussa 8+6=14 pistettä. Kaksoisveli Henrik pääsi 12 pelissä puolestaan 3+10=13 tehoihin. Lisäksi Henrik roikkui koko kuukauden NHL:n syöttöpörssin kärkipaikoilla. Kaksosten ketjussa pelaavalle isokokoiselle Taylor Pyattille helmikuu ei ollut aivan niin tehokas, kuin olisi ennakkoon toivonut, sillä Pyatt ei onnistunut tekemään kuin kolme maalia.
Ehkä Vancouverin ehjintä hyökkäyspeliä Sedinin kaksosten lisäksi esitti Brendan Morrisonin ketju, jonka laidoilla pelasivat pitkään kokenut Trevor Linden ja energiapelaaja Matt Cooke. Ketjun sentteri Morrison laukoi helmikuussa kaksi voittomaalia sekä yhteensä 5+5=10 pistettä, ja ohitti helmikuussa Trevor Lindenin eniten peräkkäisiä pelejä pelanneena Canucks-pelaajana. Morrisonin ketjun laiturit Cooke ja Linden pelasivat hyvää puolustuspeliä läpi kuukauden. Joukkueen kapteenin Markus Näslundin kiertukulku ketjusta toiseen sai helmikuussa jatko-osansa, kun Näslundin sentterinä toimi välillä farmiapu Brad Moran ja välillä nelosketjun hyökkääjä Josh Green. Tästä huolimatta Näslund tehoili kuun aikana 5+7=12 pistettä ja näytti merkkejä heräämisestään.
Jatkoajan kummipelaaja Ryan Kesler jatkoi helmikuussa sairauslomaansa, eikä pelannut peliäkään. Kesler on luultavasti sivussa mahdollisten pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle saakka. Keslerin loukkaantumisen vuoksi Vancouver antoi enemmän peliaikaa Marc Chouinardille ja Tommi Santalalle, mutta heistä ei ollut sen suuremmin apuja. Viime kesänä kaksivuotisen ja yhteisarvoltaan päälle kahden miljoonan sopimuksen Vancouverin kanssa tehnyt sentteri Chouinard laitettiinkin helmikuun lopussa waiverseihin ja miehen tie jatkoi tätä kautta farmiin. Santala sai sen sijaan pelata muutaman pelin Sedineiden kanssa, mutta hyvistä paikoista huolimatta Santala jäi maaleitta.
Vancouverin hieman ongelmallisen sentteritilanteen vuoksi Canucksin manageri Dave Nonis päätti vahvistaa siirtotakarajalla joukkueen keskustaa. Vancouver lähetti Chicago Blackhawksille ensi kesän toisen kierroksen varauksen ja sai kaupassa tilalle kokeneen kahden suunnan keskushyökkääjän Bryan Smolinskin. Smolinski tuli tuomaan ilman vakituista sentteriä pelanneelle Näslundille vakituisen keskushyökkääjän ja puolustustaitoisena pelaajana Smolinski sopinee Canucksin pelisysteemiin hienosti. Toinen hankinta nähtiin puolustukseen, jonne Canucks hankki Los Angelesista pitkäaikaisen Canucks-puolustajan Brent Sopelin tuomaan syvyyttä. Kokonaisuutena siirtotakarajan hankinnat osuivat hyvin niille paikoille, mihin Vancouver apuja kaipasikin ja kaksi kokenutta pelaajaa tulevat auttamaan joukkuetta loppukaudella varmasti.
Maaliskuussa Vancouver tulee pelaamaan peräti 15 ottelua, joista yhdeksän pelataan kotona. Kotivoittoisesta ohjelmasta huolimatta Canucksin otteluohjelma on haastava; Minnesota kohdataan kaksi kertaa ja Calgary, Anaheim, San Jose, Detroit, Nashville ja Vancouverille aina vaarallinen St. Louis kertaalleen. Lisäksi mukana on kaksi ottelua oman divisioonan Coloradoa vastaan ja kerran kohdataan hyökkäyksestä vaarallinen Tampa Bay. Vancouverin kauden mittaan kehittynyt peli lupailee vaikeasta otteluohjelmasta huolimatta joukkueelle hyvää, joten Canucks saattaa hyvinkin säilyttää paikkansa Luoteisen divisioonan kärjessä myös maaliskuun jälkeen.
1. Daniel Sedin 62. 27+34=61
2. Henrik Sedin 63. 8+51=59
3. Markus Näslund 63. 20+31=51
4. Brendan Morrison 63. 17+21=38
5. Kevin Bieksa 63. 10+23=33
