Kärppien Kari Heikkilän ja IFK:n Hannu Aravirran keskinäinen suukopu ei ole vielä sodaksi asti kehkeytynyt, mutta pudotuspeleihin perinteisesti kuuluvaa psyykkausta on havaittavissa. Lähinnä sanailua on käyty lehdistötilaisuuksissa, jossa molemmissa kaupungeissa on jouduttu soveltamaan uusia käytäntöjä.
- Vaikka me Oulussa hävittiinkin ja vielä aika dramaattisestikin, niin kyllä me mediatilaisuus silti hoidettiin. Näissä peleissä on totta kai tunteet pinnassa, mutta kyllä ne siitä aikanaan laantuu, Aravirta kommentoi maanantaista Helsingin ottelua, jossa Heikkilä ei suostunut samaan mediatilaan hänen kanssaan tulemaan.
- Ei Aravirtakaan viitsinyt kommentoida lauantain peliä minun paikalla ollessani, vaan tuli median eteen vasta, kun olin lähtenyt, Heikkilä vastasi. Oli miten oli, veljellisesti kaksi kokenutta valmentajaa kuitenkin ottelun jälkeen kättelivät.
Kärpillä tasonnousu
Puolivälierissä Jokereita vastaan ajoittain munattomasti esiintynyt Kärpät on nostanut tasoaan huomattavasti. Se voitti osittain tuurillakin ensimmäisen ottelun, jossa se oli kuitenkin pelin edetessä hanakampi osapuoli. Maanantaina Helsingissä joukkue loi suuren määrän maalintekotilanteita, mutta osumatarkkuus ei ollut riittävä. Kärppien on saatava hyviltä tekopaikoilta laadukkaampia laukauksia, eikä pommittaa ainoastaan isokokoisen Jan Lundellin maalin keskiosaa.
Jotain epätasapainosta kertoo kuitenkin se, että molemmilla kerroilla, kun Kärpät tuli ottelussa tasoihin, päästi se kotijoukkueen kuittaamaan välittömästi. Joukkue ei ollut tarpeeksi kylmäpäinen, vaan höntyili itsensä ulos tilanteista. Kaikista suurimmissa ongelmissa oli raskastekoinen pakkipari Kimmo Lotvonen-Martin Stepanek.
- Tasoitusmaalien jälkeiset vaihdot olisi pitänyt pystyä pelaamaan kurinalaisemmin. Totta kai tämä on jälkiviisautta, mutta tietyissä asioissa olisi voinut toimia eri tavalla, Kari Heikkilä kommentoi.
- Nämä on niitä pelejä, joissa jokainen virhe ja epäonnistunut purkukiekko näkyy. Yhden epäonnistuneen purun jälkeen saattaa paine olla omassa päässä viisi minuuttia. Vastuu siirtyy sitä mukaa, kun toinen pyörittää peliään, kommentoi Heikkilä kysyttäessä edellisen ottelun huonoa toisen erän loppua.
Jos joukkue on nostanut tasoaan, on sitä tehnyt myös muutama yksilökin. Brett Lieversin ja Vladimir Machuldan yhteistyö alkaa toimia. Lievers on löytänyt tehonsa ja Machulda oli alati vaarallinen edellisessä kohtaamisessa. Kauan tulemistaan odotuttanut Ari Vallin pelasi kauden parhaan ottelunsa.
- Seuraavaan peliin meidän pitää saada enemmän omaa pelaamista. IFK on hyökkäävämpi joukkue kuin edellisen sarjan Jokerit. Pitää laittaa kiekot sisään tai alkaa mittaileen Lundellin varusteita, viime ottelussa tehot 1+1 kirjannut Vallin totesi.
Parannettavaakin on. Sakari Palsolan johtaman kentällisen peli on vaisua. Joukkueen kapteenin tulee potkia itseään ja laitureitaan hereille, ennen kuin sen tekee valmennus.
Taisteleva petolauma
IFK nousi maanantaina todelliseen taisteluun. Se oli päättänyt myydä nahkansa kalliilla, jos ollenkaan. Koko kentän paine ja kotiyleisön uskomaton kannustus toi nopean johtomaalin, josta joukkue sai tarvitsemansa onnistumisen.
- Tuon avausmaalin jälkeen meille jäi päälle pitkä liukuvaihe, jossa ei saatu omaa peliä korjattua. Meidän pitää olla valmiimpia keskiviikkona, IFK:n Hannu Aravirta kertasi.
IFK:n kaikki kaikessa on tällä kaudella ollut huippuluokan ykköskenttä. Se ratkaisi pelin myös maanantaina. Muilta tuli riittävästi tukea ja jokainen kenttä sai painettua pelin Kärppien päätyyn, mutta tehot jäivät puuttumaan. Selvää on, ettei IFK voi jatkossa luottaa pelkästään ykköskentälliseensä. Tehoja tarvitaan laajemmalta rintamalta.
- Marginaalit näissä peleissä on armottoman pienet. Yksi tolppakuti sisään, niin kaikki on hyvin. Jos taas se veto ei menekään sisään, saattaa peli karata käsistä, kommentoi Aravirta pudotuspelien henkeä. Peli ei maanantaina käsistä karannut, vaikka IFK:lla oli kolme tolppalaukausta.
Yksi ratkaisun avaimista on joukkueiden maalivahtipeli. Takaportin kautta punapaitojen maalille tullut Jan Lundell on ollut mies paikallaan. Maanantaina Lundell joutui kovan urakan eteen, mutta selvisi siitä voittajana. Osa laukauksista pysähtyi tuurilla, loput taidolla. Niklas Bäckström on pelannut myös hyvin. Timo Pärssisen voittomaali meni harmittavasti alanurkkaan, kun veto epäonnistui täydellisesti.
- Tällaisiin maaleihin nämä yleensä ratkeaa. Tuli vielä oma pakki eteen siinä tilanteessa, Bäckström kommentoi.
Bäckström oli oikeassa. Yleensä ne ratkaisevat maalit pomppii sisään aivan ihmeellisellä tavalla. Poikkeukseksi voi laskea ensimmäisen ottelun jatkoaikamaalin, jossa ei tuurilla ollut hivenenkään merkitystä. Tämän ottelun voittaja on todella lähellä finaalipaikkaa.