Nuoret leijonat on pelannut rohkeasti niin kiekottomana kuin kiekollisena. Kiekottomana pyritään jatkuvasti paineistamaan ja kiekon kanssa uskalletaan haastaa sekä pysyä kiekossa.
Rohkeus kiekon kanssa ei saisi muuttua kuitenkaan uhkarohkeudeksi. Puolustusvalmius korostuu mitä pidemmälle turnaus etenee. Siinä on Suomella vielä tekemistä, sillä puolustusvalmius on ajoittain ollut heikkoa.
Kolmen kaistan hyökkäyksien päätteeksi on Suomen hyökkääjät usein hakeneet poikkisyöttöä laidalta toiselle vastustajan siniviivan kohdalla. Nuo poikkisyötöt ovat todella vaarallisia, jos ne päätyvät vastustajan lapaan. Vastustaja on päässyt usein epäonnistuneen poikkisyötön jälkeen nopeasti iskemään vastaan, kun Suomella ovat olleet vain puolustajat ottamassa hyökkäystä vastaan.
Jatkopeleissä turnauksen huippujoukkueet käyttävät armotta hyväkseen ylivoimahyökkäykset.
Rytmien kautta peli haltuun
Vaikka Nuoret leijonat luottavat niin sanottuun nopeaan kiekkokontrollijääkiekkoon, ei pelin rytmittäminen ole kadonnut. Suomi on hyökkännyt tasaisesti käyttäen hidastusta, kiekottelua ja viivelähtöjä sekä puolinopeaita ja nopeita hyökkäyksiinlähtöjä.
Pelin rytmittäminen on parantunut jatkuvasti, minkä seurauksena Suomi on hallinnut pelin virtausta paremmin. Slovakiaa ja Tšekkiä vastaan Suomi pääsi pyörittämään ajoittain pitkiä hyökkäyksiä, jotka ovat pelin virtauksen kannalta olennaisia.
Jatkuva paine kiekonmenetyksen jälkeen on ollut tärkeässä roolissa pitkissä hyökkäyksissä. Kun vastustaja on hetkellisesti päässyt kiekkoon kiinni, on välittömästi Suomen pelaaja ollut antamassa painetta.
Pitkiä hyökkäyksiä on tukenut myös se, että Suomi pelaa ja liikkuu varsin tiiviinä viisikkona hyökkäysalueellaan. Kun etäisyydet ovat olleet lyhyitä, on välittömän paineen antaminen helpottunut merkittävästi.
Puolustus ja alivoima heikoimmat osa-alueet
Joukkue on tehnyt turnauksessa 23 maalia mutta samalla päästänyt 13. Turnauksen muista kärkijoukkueista esimerkiksi Yhdysvallat ja Ruotsi ovat päästäneet vain viisi maalia. On sanomattakin selvää, että Suomella on ollut ongelmia puolustuspelinsä kanssa.
Suomen tavoitteena puolustuspelissä omalla alueellaan on jatkuva paine vastustajan kiekolliseen.
Aggressiivisessa puolustusalueen puolustuspelaamisessa, jossa tavoitteena on kiekonriisto tuplaamisen avulla, on omat heikkoutensa. Ajoittain on näyttänyt siltä, että Suomi ei pysty puolustamaan tiiviisti vastustajan pitkiä hyökkäyksiä. Usein Suomen pelaajat ovat sinkoilleet sinne tänne yrittäessään saada nopeaa kiekonriistoa ja antaessaan väsyneenäkin painetta vastustajan kiekolliseen pelaajaan.
On käynyt myös niin, että vastustaja on ylimiehitetty kulmassa, mutta kiekkoa ei olla saatu riistettyä. Silloin muu puolustusalue on jäänyt pahasti vajaamiehiseksi.
Jos kiekollinen vastustaja ylimiehitetään, on kiekko ehdottomasti saatava riistettyä.
Puolustusalueen puolustuspelaamiseen tarvitaan myös toinen variaatio tuplaamisen rinnalle. Jos näyttää siltä, että vastustajan hyökkäyksen ensimmäisen 5-10 sekunnin aikana ei onnistuta kiekonriistossa, täytyy tukkia keskusta ja vetäytyä selvään aluepuolustukseen, jotta puolustaminen ei mene jatkuvaksi vastustajan perässä luistelemiseksi.
Myös alivoiman osalta täytyy Suomen parantaa. Suomella on ollut ongelmia erityisesti takakolmiolla ylivoimaa pelaavia joukkueita vastaan. Vastustajat ovat päässeet usein syöttämään alivoimaneliön läpi.
Kokonaisuutena Suomen pelaaminen on hyvällä tasolla. Jos välipäivän aikana valmennus hioo vielä puolustuspelin ongelmat kuntoon, on Suomella mahdollisuudet kaataa puolivälierässä Kanada.
