San Jose Sharksin liittyminen NHL:ään oli muista uusista joukkueista poikkeava. Minnesota North Starsin omistaneet Gundin veljekset halusivat siirtää joukkueen Kaliforniaan. NHL ei siirtoon suostunut, mutta kompromissina Gundit myivät North Starsin ja saivat perustaa laajennusjoukkueen San Joseen. Lisäksi heillä oli mahdollisuus ottaa iso osa Minnesota North Starsin pelaajia mukaansa.
Käytännössä siirto sulki ympyrän, kun vuonna 1967 perustettu California Seals oli matkannut Clevelandiin ja yhdistynyt sen jälkeen North Starsiin. Nyt organisaatio jakautui ja toinen puoli siirtyi lähelle alkuperäistä kotiaan.
North Stars oli valinnut kaksi maalivahtia ja 14 kenttäpelaajaa, jotka se halusi säilyttää joukkuessaan. Tämän jälkeen Sharks valitsi saman määrän pelaajia.
Yllättäen aina Stanley Cupin finaaleihin keväällä 1991 edenneen North Starsin kovimpana menetyksenä vakiomiehistöstä voi pitää Neil Wilkinsonia. Myös kakkosvahti Brian Hayward ja tappelija Shane Churla siirtyivät San Josen riveihin tässä jakautumisessa. Churla tosin kaupattiin takaisin Minnesotaan ennen seuraavan kauden alkua.
Kaksi NHL-ottelua kaudella 1990-91 pelannut Jarmo Myllys oli niin ikään niiden pelaajien joukossa, jotka San Jose nappasi Minnesotasta mukaansa. Sharks sai ottaa myös sellaisia pelaajia, jotka eivät vielä Pohjois-Amerikassa olleet pelanneet ja näin Arturs Irbe siirtyi listoille.
Koska North Starsin ryhmitys oli kaventunut merkittävästi, myös se osallistui laajennusvaraukseen. Loput 20 joukkuetta tulisivat menettämään yhden pelaajan joko North Starsille tai Sharksille. Nyt oli luotu myös vaatimukset tarjolle jätettävistä pelaajista. Tarjolla piti olla yksi maalivahti, joka oli pelannut 60 minuuttia NHL:ssä, sekä yksi puolustaja ja hyökkääjä, jotka olivat pelanneet 40 ottelussa edellisellä kaudella tai 70 ottelussa kahden edellisen kauden aikana.
North Starsin kymmenestä valitusta pelaajasta yksikään ei pysynyt mukana vuotta enempää, ja vain kuukausi myöhemmin seitsemän oli poistunut riveistä. Nimekkäimmistä pelaajista Randy Gilhen ja Charlie Huddy kaupattiin Los Angelesiin ja Kelly Kisio Sharksiin - jälkimmäisen kaupan myötä aiemmin mainittu Churla palasi Minnesotaan.
Oma erikoisuutensa oli myös Guy Lafleurin valitseminen. Minnesotalla oli viimeinen valinta laajennusvarauksissa, ja valinta piti tehdä Quebec Nordiquesin riveistä. Kun joukkueessa ei ollut kiinnostavaa pelaajaa, North Stars päätyi ottamaan uransa lopettavan Lafleurin, jotta ei tuhlaisi sopimuspaikkaa. North Stars olisi halunnut Alan Haworthin, mutta säännöt sallivat vain yhden vapaan agentin siirron. Tämä oli jo käytetty, joten North Stars oli pakotettu ottamaan Lafleur. Seuraavana päivänä Lafleur ja Haworth vaihdettiin päittäin, jotta Lafleur sai lopettaa uransa Quebecissä, kuten oli suunnitellut.
Sharksin laajennusvarauksistakaan ei ollut pitkäaikaista iloa. Jeff Hackett pysyi sentään joukkueen mukana kaksi kautta pelaten noin puolet peleistä. Sen jälkeen Hackett kaupattiin Chicagoon, ja NHL-ura jatkui aina kauteen 2003-04 asti. Sitäkin pitempään San Josessa pelasi Jayson More, jonka viimeinen kausi haipaidassa oli 1995-96.
Sharksin ensimmäiset kaudet olivat surkeita, kun ensimmäinen kausi toi 39 ja toinen vain 24 pistettä. Kolmannella kaudellaan Sharks ylsi pudotuspeleihin ja onnistui kaiken lisäksi yllättämään Detroit Red Wingsin. Minnesota North Stars selvisi vaivoin pudotuspeleihin kaudella 1991-92, mutta matka tyssäsi ensimmäiselle kierrokselle. Keväällä 1993 joukkue jätti Minnesotan ja matkasi Dallasiin, jossa se nousi vuosikymmenen lopulla NHL-joukkueiden parhaimmistoon.
Kiusantekoa Lightningille ja Senatorsille
Vuotta myöhemmin oli Ottawa Senatorsin ja Tampa Bay Lightningin vuoro liittyä NHL:ään. Säännöt olivat pääosin samat kuin vuotta aiemminkin. Edellisen vuoden menetykset vaikuttivat sen verran, että maalivahdin tai puolustajan menettäneet joukkueet eivät voineet menettää samalta pelipaikalta pelaajaa toista kertaa. Suojattavien pelaajien joukossa oli kaksi maalivahtia ja 14 kenttäpelaajaa, kaksi vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Maalivahtien osalta tämä tarkoitti erikoisia liikkeitä. Winnipeg Jets ei halunnut luopua yhdestäkään maalivahdista ilmaiseksi, joten se hankki Daniel Berthiaumen Bostonista. Stephane Beauregard kaupattiin Buffaloon, josta vastineeksi saatiin Christian Ruuttu. Beauregard ei ollut Sabresin listalla kauaa, vaan hänen matkansa jatkui pian Chicagoon, jolloin toiseen suuntaan siirtyi Dominik Hasek. Varaustilaisuuden jälkeen Beauregard hankittiin takaisin Jetsiin, ja vaihdossa Chicagoon matkasi Ruuttu!
Kun tarjolla piti olla NHL:ssä pelannut maalivahti, nähtiin kikkailua tämän varmistamiseksi. Washington Capitals yritti tehdä sopimuksen Bernie Wolfen kanssa, joka oli lopettanut uransa 13 vuotta aiemmin saadakseen hänestä maalivahdin, jonka voi asettaa tarjolle. Tämä ei kelvannut, joten Capitals teki sopimuksen Steve Weeksin kanssa. Blackhawks puolestaan peluutti farmimaalivahti Ray LeBlancia yhdessä ottelussa, jotta hänestä saatiin tarjolla oleva maalivahti laajennusvaraustilaisuuteen. Saman teki Calgary Flames Scott Sharplesin kanssa.
Maalivahdeista Lightning nappasi Wendell Youngin ja Frederic Chabot'n, Senators Peter Sidorkiewiczin ja Mark Laforestin. Myöhemmin Lightning paransi vahtiosastoaan hankkimalla Pat Jablonskin St. Louis Bluesista vaihtokaupalla.
Lightningin voi todeta onnistuneen loistavasti yhden varauksen kohdalla: Brian Bradley nousi joukkueen ykkösnimeksi alkuvuosina, ja ensimmäisellä kaudellaan Lightningissa Bradley teki 86 pistettä. Kun Lightning pääsi ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin vuonna 1996, Bradleyn pistesaldo oli 79. Ura päättyi kuitenkin pian sen jälkeen loukkaantumisiin. Rob DiMaio teki pitkän NHL-uran, mutta aika Tampassa oli lyhyt, vaikka hyökkääjä palasikin joukkueeseen uran viimeiseksi kaudeksi. Puolustuksesta Joe Reekie ja Shawn Chambers pysyivät mukana pisimpään.
Senatorsin varauksista Sylvain Turgeon pysyi joukkueessa, ja ylipäätään NHL:ssä kolme kautta tilaisuuden jälkeen. Brad Shaw, Darren Rumble, Mark Lamb ja Darcy Loewen olivat myös joukkueessa pari kautta, mutta kovinkaan syvää jälkeä historiaan heistä ei jäänyt.
Senators tyytyi joukkueensa kokoamisessa pitkälti siihen, mitä laajennusvarauksessa oli saanut. Lightning teki hieman enemmän liikkeitä ennen kauden alkua. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin tuskainen molemmille, vaikka molemmat nappasivat komeat voitot ensimmäisestä ottelustaan. Senators oli kauden huonoin joukkue 24 pisteellä (Sharks keräsi saman, mutta suuremmalla määrällä voittoja) ja Lightning kolmanneksi huonoin, kun pisteitä kertyi 53.
Vasta kaudella 1996-97 Senators otti selvän askeleen eteenpäin ja pysyikin tiukasti pudotuspelijoukkueena reilun vuosikymmenen ajan. Lightning ylsi kuitenkin kahdesta joukkueesta ensin Stanley Cupiin, kun se pääsi juhlimaan voittoa 2004.
Sharksin, Lightningin ja Senatorsin heikko menestys sai NHL:n muuttamaan laajennusvarauksen sääntöä seuraavaksi vuodeksi, kun mukaan liittyivät Mighty Ducks of Anaheim ja Florida Panthers.
New York Rangers oli nauttinut pitkään kovasta maalivahtikaksikosta Mike Richter-John Vanbiesbrouck. Nyt tulevan laajennusvarauksen myötä näytti olevan selvää, että toinen näistä menisi laajennusjoukkueelle. Rangers varautui tähän ja kauppasi Vanbiesbrouckin Vancouver Canucksiin myöhemmiin sovittavaa korvausta vastaan. Tällainen oli puolustaja Doug Lidster, jonka Canucks oli jättänyt suojaamatta tilaisuudessa.
Ennen varaustilaisuutta nähdyissä kaupoissa liikkui myös yksi suomalainen, kun Peter Ahola kaupattiin Tampa Bay Lightningin riveihin. Lightning tarvitsi kokemusmääräykset täyttävää puolustajaa, jonka se voisi jättää suojaamatta, ja päätyi näin Aholaan. Ahola ei kuitenkaan tullut valituksi tilaisuudessa, kuten ei kukaan muukaan suomalaispelaaja.
Laajennusvaraustilaisuudessa jokainen joukkue menetti kaksi pelaajaa, mutta säännöt rajoittivat menetyksiä niin, että joukkue saattoi menettää maalivahdin tai puolustajan, mutta ei molempia. Florida Panthers nappasi odotetusti Vanbiesbrouckin tilaisuuden ensimmäisellä vuorolla.
Mighty Ducks sai maalin suulle Guy Hebertin, joka oli vielä siinä vaiheessa nouseva nimi. Hänestä tuli kuitenkin pitkäaikainen ykkösvahti joukkueelle.
Mighty Ducksin pitempiaikaisiin vahvistuksiin Hebertin lisäksi kuuluivat puolustaja Bobby Dollas sekä hyökkääjä Joe Sacco. Myös tappelija Stu Grimson pelasi joukkueessa yli 200 ottelun ajan, joskin hän kävi välillä muualla. Joukkueen ensimmäisellä kaudella paras pistemies oli Terry Yake, mutta tämä kaupattiin ennen seuraavaa kautta Torontoon ja NHL-ura katkesi pariksi kaudeksi.
Panthersia voi hyvällä syyllä pitää 1990-luvun parhaiten onnistuneena laajennusjoukkueena, kun ottaa huomioon vain joukkueen alkuvuodet. Vanbiesbrouckin lisäksi joukkuetta vahvistivat puolustuksessa Gord Murphy ja Paul Laus vuosien ajan. Hyökkäyksessä joukkue erikoistui raatajiin, kun mukaan tulivat Tom Fitzgerald, Brian Skrudland, Scott Mellanby, Mike Hough, Dave Lowry ja Bill Lindsay. Peräti yhdeksän pelaajaa ylsi 200 pelattuun otteluun Panthersissa.
Jälkikäteen voi spekuloida sitä, että suojaamattomien pelaajien joukossa oli myös Dominik Hasek, joka ei kelvannut kummallekaan uudelle joukkueelle. Buffalo Sabres oli suojannut Grant Fuhrin.
Korvauksena edeltäneille laajennusjoukkueille, jotka olivat saaneet huonommat ehdot rakentaa joukkueitaan, Panthers ja Mighty Ducks suojasivat juuri varaamistaan pelaajista maalivahdin, viisi puolustajaa ja yhdeksän hyökkääjää, ja näistä Tampa Bay Lightning, Ottawa Senators ja San Jose Sharks saivat valita pelaajia. Tällä tavoin Lightning kaapi riveihinsä Daren Puppan. Tämä oli suunniteltu kuvio, sillä Lightning maksoi varausvuoron Panthersille, jotta se ottaisi Toronto Maple Leafsia edustaneen Puppan ja jättäisi hänet suojaamatta laajennusvaraustilaisuuden toisessa vaiheessa.
Panthers etenikin Stanley Cup -finaaleihin jo kolmannella kaudellaan. Sitä ennen joukkue oli jäänyt kahdesti pisteen erolla pudotuepeleistä. Näiden vuosien jälkeen menestys on kuitenkin saanut odottaa, eikä Panthers ole voittanut yhtäkään pudotuspelisarjaa 21 vuoteen. Mighty Ducks pääsi ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin vuonna 1997, mikä jäi harvinaiseksi kohokohdaksi alkuvuosina. Kevät 2003 vei joukkueen yllättäen finaaleihin, minkä jälkeen joukkue onkin ollut varteenotettava tekijä pitkään, ja kausi 2006-07 päättyi Mighty-osan nimestään jättäneen joukkueen juhliin.