Suomella on tällä kertaa hyvät mahdollisuudet napata ensimmäinen mitali vuoden 2006 pronssin jälkeen. Vaikka Kanada, USA, Ruotsi ja kotikisojaan pelaava Venäjä ovatkin ennakkoon kovempia joukkueita, ei nuorten leijonien mahdollisuuksia kannata vähätellä. Nyt Suomella on mitalia varten tarpeeksi laadukas joukkue niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa.
Päävalmentaja Harri Rindellin kisavalinnat kertovat Suomen laajasta materiaalista. Joukkueesta oli varaa tiputtaa Juuso Ikosen, Henrik Haapalan ja Esa Lindellin kaltaisia nimiä. Leijoniin ei valittu nimekkäintä mahdollista nippua, sillä yksilötaidossa moni maa on Suomea edellä. Sen sijaan Rindell on pyrkinyt rakentavaan parhaimman mahdollisen joukkueen, joka on roolitettu tarkasti.
Taitureita ja roolipelaajia
Hyökkäyksessä Suomen avainpelaajina toimivat jo viime vuodelta tutut nimet. Joel Armia ja Miikka Salomäki valmistautuvat jo kolmansiin nuorten MM-kisoihin. Aleksander Barkov, Markus Granlund, Miro Aaltonen ja Markus Hännikäinen puolestaan toisiin kisoihinsa. Heille kasataan suurin vastuu Suomen hyökkäyspelistä ja alempien ketjujen rooleihin valittuja Aaltosta ja Hännikäistä lukuun ottamatta heiltä odotetaan myös ratkaisevia tehoja.
Aleksander Barkov on varmasti yksi kisojen seuratuimmista pelaajista. Vielä viime vuonna hänelle riitti hyvä peli kolmosketjussa, mutta nyt yhdeltä ensi kesän NHL:n varaustilaisuuden kuumimmista nimistä odotetaan vastuunkantoa. Liigassa Barkov on iskenyt peräti 28 pistettä, joten sen perusteella hyökkääjän pitäisi olla iskussa. Ratkaisijan viittaa tarjotaan myös edellisissä kisoissa viisi maalia iskeneelle Armialle, sekä Mikael Granlundin rinnalla seitsemän pistettä takoneelle Markus Granlundille.
Suomella oli hyökkäykseen tarjolla paljon hyviä vaihtoehtoja, mutta pelipaikkoja vain rajoitettu määrä. Koska moni hyökkäyspään rooleja kaipaava pelaaja oli melko pienikokoinen, eikä täten olisi pärjännyt vääntövoimassa kanadalaisille tai yhdysvaltalaisille, ei kaikkia voitu valita. Se koitui vielä tällä kerralla Ikosen ja Haapalan tuhoksi.
Sen sijaan paikkansa joukkueessa nappasivat Teuvo Teräväinen ja Artturi Lehkonen. Heille on tarjolla vastuuta jopa ylivoimalla, mikä tarkoittaa suurta vaikutusta joukkueen menestykseen. Kisapaikan nappasi myös hivenen yllättäen Peliitoissa vahvan kauden pelannut kääpiökokoinen Ville Järveläinen, jonka rooliksi on muotoutumassa kolmosketjun laituri ja ylivoimaspesialisti.
Päävalmentaja Rindell on kasannut alaketjuihin pelaajia, joiden pääasiallisena tehtävänä on pitää vastustaja maaleitta. Liigaesitysten ja harjoitusotteluiden perusteella Matti Lamberg, Saku Salminen, Robert Leino ja Thomas Nykopp tarjoavat tähän rooliin hyvät vaihtoehdot.
Isokokoinen puolustus
Suomella on ainakin paperilla paras puolustus nuorten MM-kisoihin pitkään aikaan. Puolustuspäässä on myös aiempiin vuosiin verrattuna enemmän kokoa, mikä näkyy aiempaa parempana vääntövoimana.
Ville Pokka ja Rasmus Ristolainen ovat edelleen vuoden alaikäisiä, mutta he ovat jo maksaneet oppirahansa tällä tasolla. Kärkikolmikon täydentää ensimmäisellä kierroksella NHL:ään varattu Olli Määttä. Ristolainen ja Määttä ovat kumpikin melko isokokoisia, mutta hyvin liikkuvia, ja heiltä voi odottaa myös kiekollista vastuunkantoa. Kahteen suuntaan hyvin pelaaja Pokka ei ole aivan yhtä iso, mutta hänen fyysinen vääntövoimansa riittänee näihin kisoihin.
Olli Määttä on omalla tavallaan hyvin erikoinen tapaus. Hän on todennäköisesti Suomen ykköspuolustaja, mutta kokemusta nuorten MM-kisoista hänellä ei käytännössä ole, vaikka hän valmistautuu jo kolmansiin nuorten MM-kisoihinsa. Ensimmäisellä yrityksellä puolustajan peliaika laskettiin minuuteissa, eikä viime kertakaan ollut sen parempi. Puolustajan turnaus loppui nimittäin heti avausottelussa tulleeseen loukkaantumiseen. Suomen menestysmahdollisuuksien kannalta Määtän tulisi nyt pysyä ehjänä.
Joukkueen fyysisten oman pään puolustajien osasto koostuu Petteri Lindbohmista ja Henri Auvisesta. Kiekollista osaamista joukkueeseen puolestaan tuo Juuso Riikola. Paketin täydentää hienosti SM-liigassakin pelannut kahden suunnan puolustaja Juuso Vainio.
Kenestä ykkösvahti?
Suomen peli on perustunut yleensä erinomaiseen maalivahtiin ja tiiviiseen joukkuepeliin. Tällä kertaa vahvuudet ovat kuitenkin muilla osa-alueilla.
Jälkimmäinen on tuskin tälläkään kertaa iso ongelma. Rindell, Tomek Valtonen, Niilo Konttinen ja Petri Karjalainen ovat saaneet joukkueen pelaamaan kurinalaisesti jo harjoitusotteluissa. Sekä Kanadan että USA:n voittaminen kisojen alla olivat kovia näyttöjä ja ennen kaikkea osoitus siitä, että joukkuepeli toimii jo kisoihin lähdettäessä.
Sen sijaan maalivahtipeli on isompi kysymysmerkki. Joukkueessa ei ole tällä kertaa selvää ykkösvahtia eikä edes maalivahtia, joka olisi osoittanut tasonsa miehiä vastaan. Suomen ykkösvahtina turnaukseen lähtee todennäköisesti Kiekko-Vantaan joukkueessa pelannut Joonas Korpisalo. Hänet haastaa viime keväänä SM-liigan finaaleissakin kiekkoja kiinni ottanut Janne Juvonen.
Maalivahtiosastolle Suomi on saanut tuntemattomamman jokerikortin. WHL:ssä hyvin pelanneen Eetu Laurikaisen todellinen taso on näin turnauksen alla edelleen kysymysmerkki, vaikka hän kelpo esityksiä nuorten MM-kisoja edeltävissä harjoitusotteluissa esittikin.
Suomi aloittaa urakkansa ennakkoon ajateltuna helpoimmalla ottelulla Latviaa vastaan. Myöhemmin vastus kuitenkin kovenee, kun nuoret leijonat kohtaavat Tšekin, Sveitsin ja alkusarjan päätösottelussa Ruotsin.
