Vuodesta 2010 tähän päivään on ensimmäisellä kierroksella varattu NHL:ään kymmenen maalivahtia – kolmen viime vuoden aikana yhteensä neljä: Spencer Knight Florida Panthersiin vuonna 2019, Jaroslav Askarov Nashville Predatorsiin vuonna 2020 ja tänä kesänä Sebastian Cossa Detroit Red Wingsiin ja Jesper Wallstedt Minnesota Wildiin.
Vuosina 1999–2009 puolestaan ykköskierroksella varattiin yhteensä 25 eli muutos on ollut merkittävä. 20 vuotta Dallas Starsin kykyjenetsintätyössä toiminut nykyinen Euroopan-kykyjenetsinnän päällikkö ja entinen NHL-maalivahti Kari Takko taustoitti isoa muutosta maalivahtien varaamisessa.
– Aiemmin varattiin enemmän maalivahteja, mutta kun läpimurtoja ei niin paljon tullutkaan, ovat seurat tulleet varovaisemmiksi. Varmasti myös ymmärrys pelipaikan erityisestä paineesta on lisääntynyt. Nämä tietysti henkilökohtaisia ajatuksia eli joku muu voi nähdä asian toisin, mutta uskon, että suurin syy on se, että on erittäin riskialtista varata maalivahti korkealla varausvuorolla.
Takon mukaan maalivahdin pelipaikka itsessään aiheuttaa valtavat paineet, ja lisäksi ykköskierroksen varaus saa suuren huomion kyseisessä organisaatiossa, joten maalivahdin psyyke joutuu jo parikymppisenä todella koville, jolloin pitäisi tehdä läpimurtoa.
– Useimmat maalivahdit murtautuvat NHL:ään vasta kolmannessa tai neljännessä seurassaan. Tästä erittäin hyvä esimerkki on nyt Toronto Maple Leafsissa pelaava Jack Campbell, joka oli meidän ykköskierroksen varaus ja aivan huippulupaus, mutta hän ajautui henkisesti vaikeaan tilanteeseen ja hänet kaupattiin Los Angeles Kingsiin. Nyt hän pelasi ensimmäisen hyvän kautensa NHL:ssä – hänet varattiin vuonna 2010 eli iältään on jo lähes kolmikymppinen.
Useimmat maalivahdit murtautuvat NHL:ään vasta kolmannessa tai neljännessä seurassaan.
– Campbell on erinomainen esimerkki siitä painetilasta, johon maalivahti – erityisesti ykköskierroksella varattu – joutuu. Poikkeuksia on toki aina, mutta NHL-seurat ovat nykyään varovaisempia varaamaan maalivahtia korkealla vuorolla, ellei ole kyse aivan poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, mitä Campbellkin oli.
Toinen kuvaava esimerkki on vuonna 1999 jo kuudentena Predatorsiin varattu Brian Finley, josta odotettiin organisaation ykköstorjujaa vuosiksi eteenpäin. NHL-ura jäi kuitenkin vain neljään otteluun, mihin nykyisin poliisina työskentelevä Finley tunnistaa suureksi syyksi henkiset paineet.
– Pohjoisamerikkalaisen lupauksen kohdalla on vielä se erityispiirre, että seura omistaa oikeudet vain kaksi vuotta eli jo 20-vuotiaana pitäisi tehdä päätös. Se on todella raju ikä tietää todellisesta henkisestä tilasta. Koskee tietysti myös kenttäpelaajia, mutta maalivahdin kohdalla asia korostuu, Takko valottaa maalivahtien varaamisen erityispiirteitä.
Milloin maalivahtiin kannattaa investoida ykköskierroksen varausvuoro?
Vuosituhannen vaihteessa ensimmäisellä kierroksella varattiin parhaimmillaan neljäkin maalivahtia samana vuonna. Näiden kärkivarausten joukossa oli Carey Pricen, Marc-André Fleuryn ja Tuukka Raskin kaltaisia pelipaikkansa huippuja, mutta myös huippuluokan epäonnistumisia.
Yhdeksäntenä vuonna 2000 Calgary Flamesiin varattu Brent Krahn, kuudentena vuonna 2004 New York Rangersiin varattu Al Montoya ja Tampa Bay Lightningin vuonna 2006 numerolla 15 valitsema Riku Helenius ovat malliesimerkkejä epäonnistumisista. Krahn ja Helenius pelasivat molemmat vain yhden ottelun, Montoya puolestaan jäi keskinkertaiseksi kakkosvahdiksi.
– Näkisin, että optimaalista on varata maalivahti ensimmäisen kierroksen jälkeen – toisella, kolmannella tai neljännellä kierroksella esimerkiksi. Koska kuten sanoin, maalivahti yleensä tekee läpimurron vasta kolmannessa organisaatiossaan noin 25-vuotiaana. Kenttäpelaajan sisäänajo on todennäköisesti kevyempää, ja oppimisaikaa on enemmän, kun jokainen virhe ei johda suoraan takaiskuosumaan.
– Maalivahti ei saa vastaavaa oppimisaikaa, vaan virheiden seurauksena todennäköisesti ensin saa lähteä valmentaja ja seuraavaksi GM.
Takon ollessa Starsin kykyjenetsinnässä mukana seura on varannut jo kahdesti maalivahdin ykköskierroksella – Campbellin vuonna 2010 numerolla 11 ja Jake Oettingerin vuonna 2017 numerolla 26.
– Sinä vuonna, kun Stars varasi Oettingerin ensimmäisellä kierroksella, meillä oli kaksi ykköskierroksen varausta, niin uskallettiin ottaa vähän riskiä. Ja ykköskierroksen loppupuolella kun varataan, voidaan puhua melkein kakkoskierroksen varauksesta.
"Maalivahti ei saa oppimisaikaa, vaan virheiden seurauksena ensin saa lähteä valmentaja ja seuraavaksi GM."
– Hän antoikin viime kaudella ja pudotuspeleissä varsinkin näyttöjä, että pää kestää. Oettingerillä on lisäksi tausta yliopistosarjasta, joka on hieman pidempi reitti junioripolkuun verrattuna.
22-vuotias Oettinger haastoi viime kaudella tasapäisesti 35-vuotiaan ja toissa kaudella Stanley Cupin finaaleissa torjuneen Anton Hudobinin, mitä voi pitää huippusuorituksena. Ensi kaudella Oettinger taistelee peliajasta peräti kolmen konkarin − Hudobinin, Braden Holtbyn ja Ben Bishopin − kanssa, tosin koko viime kauden sivussa olleen Bishopin pelikunto on iso kysymysmerkki.
Toinen yliopistotaustainen torjuja Knight puolestaan nousi jo viime kaudella muutamaan peliin Panthersin kokoonpanoon ja pelasi lupauksia herättävästi. Huippulupauksen edellä on huippupalkkainen mutta kehnosti pelannut konkari Sergei Bobrovski.
Athleticin junioriasiantuntija Scott Wheelerin arvion mukaan Predatorsin varaama Askarov on lupaavin nuori maalivahti, ja venäläisestä odotetaan Juuse Saroksen jälkeen seuraavaa ykkösmaalivahtia.
Campbellin kohdalla Takon mukaan Starsilla oli tarve varata maalivahti, mutta yleensä maalivahdin varaamista venytetään myöhemmille kierroksille, ellei kyseessä ole juuri Campbellin tai Wallstedtin kaltainen poikkeuslahjakkuus, joiden kohdalla uskalletaan ottaa riski ja luotetaan, että homma toimii.
– Nykyään ehkä osataan paremmin myös varautua, kun varataan maalivahti ensimmäisellä kierroksella. Eli oleellista on, kuinka paljon organisaatio kiirehtii kärkivarauksensa kanssa. Sama koskee korkealla varattuja kenttäpelaajia, mutta maalivahtien kohdalla tilanne korostuu vielä enemmän.
Pelikokemus Euroopasta on maalivahdeilla myös merkitsevä tekijä, koska peli on aivan erilaista NHL:ään verrattuna.
– Eurooppalaisen huippulupauksenkin kohdalla neljän, viiden vuoden haarukka on todennäköisempi kuin, että parikymppisenä pystyisi seisomaan NHL:ssä tolppien välissä.
Vuonna 2012 numerolla 19 Lightningiin varattu Andrei Vasilevski on tällä hetkellä ehkä maailman paras maalivahti ja hän pelasi jo 22-vuotiaana 50 ottelun runkosarjan syrjäyttäen kokeneemman Bishopin. Vertailun vuoksi Matt Dumba – yksi saman varausikäluokan kärkivarauksista – oli Wildin arvojärjestyksessä kakkosparin puolustaja.
– Poikkeuksia on tässäkin, ja jos taas Wallstedtiä käytän esimerkkinä, niin hän pelasi SHL:ssä ennen varaustaan, mikä antaa etumatkaa. Vasilevski pelasi KHL:ssä ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan, mikä antoi etumatkaa, Takko linjaa.
– Pelillisen edun lisäksi kovassa sarjassa torjuminen on antanut eväitä myös paineen sietoon. On aivan eri asia pelata A-nuorten pudotuspeleissä kuin huippusarjan ratkaisuotteluissa. Kaikki tällaiset tekijät vaikuttavat siihen mahdolliseen läpimurtoon NHL:ssä.
”Päätökseen varata maalivahti käytetään enemmän aikaa”
Vasilevski oli kaksi vuotta varauksensa jälkeen Pohjois-Amerikassa ja NHL-joukkueen mukana, pari vuotta myöhemmin hän oli joukkueensa ykkösmies maalinsuulla. Washington Capitals varasi Ilja Samsonovin vuonna 2015 numerolla 22, mutta yhtäläisestä KHL-taustasta huolimatta Samsonovin matka NHL:ään on ollut pidempi.
Varauksesta on kulunut kuusi vuotta, ja venäläinen on torjunut vasta 45 NHL-ottelua. Viime kautta tosin varjostivat loukkaantumiset sekä koronatartunta, mutta kärsivällisyydestä ei välttämättä ole haittaa.
– Aina kun varataan ykköskierroksella pelaaja, niin se luo painetta myös seurajohtoon. Uskoisin, että seurajohtajat ovat alkaneet paremmin ymmärtää, että lahjakasta kaveria ei voi haaskata ulkopuolisten ajatusten takia.
Rick DiPietro varattiin New York Islandersiin koko varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana vuonna 2000 ja yliopistosarjassa aiemmin torjunut yhdysvaltalaismaalivahti pelasi heti varauksen jälkeisellä kaudellaan 20 NHL-ottelussa. DiPietro pelasi lopulta ykkösmaalivahtina vain kolme kautta, joista vain yhden kelvollisesti.
"Maalivahdin koolla on valtava merkitys"
Loukkaantumiset rikkoivat uran viimeisiä kausia, mutta kokonaisuutena DiPietro on varoittavin esimerkki paitsi maalivahdin varaamisesta korkealla ykköskierroksen vuorolla myös jättisopimuksen vaaroista.
– Esimerkiksi DiPietron kohdalla voi miettiä, johtuivatko uran lukuisat loukkaantumiset siitä, että hän tuli heti varauksen jälkeen NHL-peleihin eikä nuoren pojan kroppa ehkä kestänyt sitä kuormaa. NHL:ssä otteluiden välinen tauko on keskimäärin 2,2 päivää ja siihen matkat päälle, niin palautumisaikaa ei paljon jää. Ja maalivahdin pitää olla peleissä 100-prosenttisen keskittynyt, niin se ei onnistu, jos fysiikka on keskeneräinen.
Varauksen jälkeen vaaditaan aikaa koulia maalivahtilupauksesta NHL-tason pelaaja, mutta työmäärä on iso ennen varaustakin.
– Varausta edeltävään prosessiin kuuluu, että kykyjenetsijät katsovat paljon maalivahdin pelejä ja tekevät taustatyötä. Lisäksi hyödynnetään analytiikkaa ja muita työkaluja. Yleensä seuroilla on myös kokenut maalivahtivalmentaja, joka seuraa maalivahdin pelaamista videoilta ja mahdollisuuksien mukaan paikan päällä ja tekee analyysiä vahvuuksista ja heikkouksista.
– Tällaisista palasista rakennetaan se kokonaisuus, ja sanoisin, että ratkaisuun varata maalivahti ensimmäisellä kierroksella käytetään enemmän aikaa kuin kenttäpelaajan kohdalla.
Valtaosa mainituista maalivahdeista on yli 190-senttisiä, mikä on NHL:ssä yleistä.
– Maalivahdin koolla on valtava merkitys, Takko linjaa.
– Pienikokoisen maalivahdin täytyy olla aivan poikkeuksellinen lahjakkuus päästäkseen NHL:ään, Saros on tästä paras esimerkki. Kun 180-senttinen maalivahti menee polvilleen, jää yläkulmiin valtavasti tilaa. Ja kun tiedetään, kuinka laadukasta maskipelaaminen NHL:ssä on ja kuinka taitavia laukojia NHL-pelaajat ovat, pitää pienikokoisella maalivahdilla olla aivan poikkeukselliset ominaisuudet torjuakseen supertähtien laukaukset ja tehdäkseen uraa huipulla.
Takko muistaa mainita poikkeustapausten olemassaolon myös koon suhteen, mutta pituus on samalla kylmä fysiologinen fakta.
– Esimerkiksi meillä Hudobin ei ole iso, mutta on valtava taistelija eli kykyjen lisäksi tarvitaan erityisominaisuuksia. Tällaiset taistelijaominaisuudet näkyvät myös maalivahdin pelaamisessa – pystyykö kasaamaan itsensä helpon maalin jälkeen vai luhistuuko suoritus?