Leijonat voitti kauan odotetun toisen maailmanmestaruutensa Bratislavassa keväällä 2011. Mestaruushuuma kantoi aina seuraavaan kevääseen saakka, jolloin Suomi sai järjestettäväkseen MM-turnauksen seitsemännen kerran. 

– Karjala-turnauksesta saakka sen huuman kyllä aisti. Edellisestä mestaruudesta oli kulunut paljon aikaa ja vaakakuppi heilahti todella nopeasti ääripäästä toiseen. Kaikki oli sitä mieltä, että tänä vuonna juhlitaan kultaa kotikisoissa, turnauksessa pelannut Lasse Kukkonen kertoo.

Suomi jakoi kisaisännyyden Ruotsin kanssa vuosina 2012 ja 2013. Ensin vuonna 2012 päävastuu oli Suomella, mutta toinen alkusarjan lohko pelattiin Ruotsissa. Seuraavana vuonna roolit vaihtuivat. Turnaukset vuosina 2012 ja 2013 olivat ensimmäiset kahden maan kesken jaetut. 

– Alkulohkossa oli samanlainen fiilis myös keväällä 2013, mutta vähän tunnelma lässähti, kun välieräottelua ennen hypättiin Finnairin koneeseen ja lennettiin Tukholmaan. Oli kuitenkin mukavaa pelata arvoturnauksessa kotiyleisön edessä kahtena peräkkäisenä vuonna, Kukkonen vertaa vuoden 2012 ja 2013 turnauksia.

Historian 76. jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut keväällä 2012 päättyivät Venäjän voittoon. Slovakia ylsi sensaatiomaisesti finaaliin saakka, mutta joukkue kärsi tappion maalein 6–2. Leijonat raivasi tiensä pronssiotteluun saakka, mutta Tšekki nappasi mitalin mukaansa.

Kotikisojen kirous ei murtunut tälläkään kertaa, eivätkä median maalaamat valtavat odotukset  realisoituneet. 

Kevään kiekkokarnevaalit

Oulun Kärppien ja Suomen maajoukkueen monivuotinen kapteeni Kukkonen oli tuttuun tapaan mukana kotikisojen Leijonissa. Kovaluonteinen puolustaja pelasi urallaan yhteensä kymmenissä maailmanmestaruuskilpailuissa, mutta kotikisat ovat jääneet puolustajan mieleen.

"Siellä Tampereen seurojenkin fanit kannattavat yhtä ja samaa joukkuetta sulassa sovussa"

– Mahtavaa, että sen pääsi kokemaan. Nykyään kuitenkin aika harvoin maa saa MM-turnauksen järjestettäväkseen. Vaikka ei voitettu mitään, kyllä se oli aikamoinen karnevaali. Onhan se suomalaisille tapa viettää kevättä MM-otteluiden parissa.

– En usko, että sellaiseen hallifiilikseen muuten pääsee kuin kotiyleisön edessä pelatessa. Maajoukkuepeleissä ihmiset uskaltavat laittaa pelipaidan päälle tai kaulahuivin kaulaan. Siellä Tampereen seurojenkin fanit kannattavat yhtä ja samaa joukkuetta sulassa sovussa, Kukkonen naurahtaa.

Kaudella 2011–12 Kukkonen pelasi Venäjällä, joten suurin suomalaismedian ylläpitämä mestaruushuuma meni häneltä ohitse. Odotus näkyi kuitenkin myös Venäjällä. Suomi ja Venäjä ovat toisilleen tuttuja vastustajia kaukalossa, joten vitsailu ja vanhojen muistelu kuuluivat asiaan. 

– Venäläisille MM-kilpailut ovat myös iso asia. Siellä se odotus tuli esille maajoukkuetaukojen aikana, jolloin pelaajat saattoivat spekuloida keskenään maajoukkuevalintoja.

– Vuotta aiemmin pudotettiin Venäjä välierissä. Sieltä tuli kuittailua, että he maksavat kalavelat ja pilaavat kotikisamme ja niinhän siinä sitten kävi, Kukkonen naurahtaa.

Kukkonen oli mukana niin maailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa kuin molemmissa kotikisoissakin 2012 ja 2013.

Kuva © Emil Hansson www.HanssonsPhoto.net

Lippujen hinnat ja Kummola puhututtivat

Turnausta muistellessa mieleen palaavat kalliit lippujen hinnat, joista käytiin kärkästä keskustelua kisojen alla. MM-turnauksen aikaan Jääkiekkoliiton puheenjohtajana toiminut Kalervo Kummola tyrmäsi kommenteillaan kohun pääsylippujen hinnoista vertaamalla niitä muiden vastaavien tapahtumien hintoihin.

– Pelaajan ei tarvitse lippujen hinnoista murehtia, kun lähtökohtaisesti pääsee halliin ilman lippuakin, mutta kyllä muistan sen aktiivisen keskustelun lippujen hinnoista. Pelaajiahan se harmittaa, kun toivoo, että mahdollisimman moni pääsee halliin. Ei ole kuitenkaan helppo yhtälö, kun tapahtumien järjestäminenkin maksaa, Kukkonen muistuttaa.

Ennen arvokilpailuja mediassa kohkataan myös NHL-avuista. Pohjois-Amerikasta saapuville pelaajille MM-turnaus tulee kyseeseen vain silloin, jos kausi NHL:ssä tai AHL:ssä päättyy runkosarjaan tai pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

"Se kuuluu instituutioon pohtia, että mitähän se Laine tekee tai mahtaakohan se Aho sieltä tulla kisoihin"

Puhelinyhteys on aina auki Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä, mutta syitä pelaajien kieltäytymisiin on monia. 

– Spekulaatio on enemmän siellä median puolella, ja päävalmentajan täytyy sitten vastata siihen. Pelaajat miettivät sitä aika vähän, vaikka kyllä me soittelemme keskenään ja tiedämme, onko joku tulossa vai ei. Ei se kuitenkaan joukkuetta millään tapaa häiritse.

– Se kuuluu instituutioon pohtia, että mitähän se [Patrik] Laine tekee tai mahtaakohan se [Sebastian] Aho sieltä tulla kisoihin. Sitä on hauska seurata etenkin nyt, kun ei enää itse pelaa. Aina toivotaan, että parhaimmat saadaan mukaan, mutta eihän se koskaan ole siitä jäänyt kiinni, etteikö hyviä pelaajia olisi tarjolla.

Alkusarjan kaksijakoisuus

Turnaukseen osallistui tukku NHL-tähtiä ja kisat olivat erittäin kovatasoiset. Suomi pyrki puolustamaan kultamitaliaan pääasiallisesti Euroopassa pelaavien pelaajien voimin. Turnaus lähti käyntiin kahdella 1–0-voitolla, kun avausottelussa kaatui Valko-Venäjä ja myöhemmin Slovakia.

– Joukkueen kannalta oltiin tyytyväisiä siihen, että puolustus oli tietty selkänoja, jonka päälle oli helppo rakentaa. Tiedostettiin myös se, että meidän täytyy olla tuotteliaampia hyökkäyssuuntaan, jotta voimme pärjätä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole koskaan se, miltä peli näyttää alussa vaan se, miltä se näyttää viikon kuluttua, Kukkonen kertaa.

Turnauksen neljäntenä pelipäivänä Suomi sai maalihanansa auki, kun se vei Sveitsi-ottelun nimiinsä 5–2. Kolmannen ottelun jälkeen Suomi oli oman lohkonsa ainoa joukkue, joka oli kerännyt otteluistaan täydet pisteet. Vahva ote jatkui myös Ranskaa vastaan, kun loppulukemat olivat Suomelle peräti 7–1.

Leijonat kärsi ensimmäisen tappionsa Kanadaa vastaan, kun kanadalaiset nousivat kahden maalin takaa rinnalle ja ohi. Ottelu oli täysin Suomen hallussa aina puoliväliin saakka, kunnes Kanada sai moottorinsa käyntiin ja jokainen kaksinkamppailu kääntyi kanadalaisten hyväksi. Lopulta Kanada oli vahvempi maalein 5–3.

– Kotikisoissa on kaksi puolta. Positiivisena puolena on se, että kun peli ottaa askeleen eteenpäin ja pääsee flow-tilaan, kaikki tuntuu osuvan nappiin. Vastaavasti negatiivinen puoli on se, että kun joutuu painetilaan, se kippaa välillä pelin aivan kokonaan. Se on inhimillistä, mutta kotikisoissa se ero näkyy räikeämmin, Kukkonen lausuu.

Välipäivän jälkeen vastassa oli Yhdysvallat. Kolmen erän jälkeen taululla pyöri lukemat 5–0 Yhdysvaltojen hyväksi. Ottelussa Suomi otti jäähyjä 39 minuutin edestä, kun vastustajan vastaava lukema oli kuusi minuuttia. Lohkon päätöskamppailussa kaatui Kazakstan vakuuttavasti 4–1.

Malkin pilasi hattutempullaan Suomen finaalihaaveet. (Kuva vuoden 2012 välieräottelusta).

Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

"Hänelle sattui meidän kannaltamme harmittavan hyvä päivä"

Suomi sai revanssimahdollisuuden välittömästi puolivälierässä, kun vastaan asettui Yhdysvallat. Ottelussa edettiin tasatahtia, kun maaleja syntyi vuoron perään kumpaankin päähän. Lopulta ottelun ratkaisijaksi nousi vain yhdeksän sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Jesse Joensuu. Ottelussa voiton takeena oli myös jäähyttömyys.

– Pelistä ei ole tarkkoja muistikuvia, mutta sen fiiliksen kyllä muistaa, mikä hallissa oli, kun päästiin jatkoon. Joensuun maalin aiheuttama huuma kantoi sen lopun ylitse ja hallissa oli aikamoinen karnevaalimeininki, vaikka kannustusta saatiinkin koko ottelun ajan, Kukkonen kiittelee.

Välieräottelu ja pronssipeli eivät sen sijaan herättäneet yhtä upeita muistoja. Venäläiset olivat uhonneet kotikisojen pilaamisella, ja sen joukkue myös teki. Venäjä oli kaikin tavoin Suomea vahvempi välierässä ja Jevgeni Malkinin hattutempun siivittämänä loppulukemiksi merkittiin 6–2.

– Ikävimmällä tavalla on kyllä jäänyt mieleen Malkin. Hänelle sattui meidän kannaltamme harmittavan hyvä päivä välierässä. 

"Tilastojen valossa on kuitenkin todennäköisempää, että kotijoukkue ei voita"

Pronssiottelussa vastaan asettui Tšekki, joka karkasi jo ensimmäisessä erässä kahden maalin johtoon. Sitkeästä yrittämisestä huolimatta Jussi Jokisen maali oli laiha lohtu, kun pronssimitali jäi maalin päähän ja Tšekki poistui kaukalosta voittajana 3–2-lukemin. 

– Ei tuollaisia pettymyksiä kovin pitkään pelaajana mieti. Aina on tietysti haaveita siitä, kuinka pääsisi sitä pokaalia nostamaan kotiyleisön edessä. Olisihan se hienoa tehdä se perheen ja kavereiden edessä, ehkä se tuo henkilökohtaisesti lisää pontta siihen pettymykseen. Tilastojen valossa on kuitenkin todennäköisempää, että kotijoukkue ei voita.

Kukkonen pelasi turnauksessa keskimäärin 10–12 minuuttia ottelua kohden ja rooli oli samanlainen kuin lähes kaikissa arvoturnauksissa, kun hän raatoi alempien ketjujen työmyyränä sekä alivoimalla. 

– Ei jäänyt itselle mieleen, että mitään taikatemppuja olisin siellä tehnyt. Isossa kuvassa ei mennyt mitenkään loistokkaasti, mutta meni kuitenkin, Kukkonen kertaa rooliaan.

Jesse Joensuun maali Yhdysvaltoja vastaan puolivälierässä on jäänyt monen mieleen.

Kuva © Timo Savela

"Yksilöt ja joukkueet ovat aikakausiensa tuotteita"

Turnauksen jälkeen päävalmentaja Jukka Jalonen nosti esiin maalinteon ongelman. Kommenteissaan Jalonen viittasi myös U18- ja U20-joukkueiden pelaamiseen. Kyseisenä aikana Suomi teki keskimäärin vähemmän maaleja kuin vastustaja.

Jalosen mukaan suomalaisella jääkiekkoilulla oli paljon parannettavaa ja sen muutoksen on lähdettävä juniorijoukkueista. Pelaajien oli opittava menemään maalille, sillä maaleja ei synny keskialueelta tai laitojen lähettyviltä. Pelitapaan liittyvä asia ei noussut puheenaiheeksi joukkueen sisällä, mutta yksittäiset pelaajat havaitsivat saman kuin päävalmentaja.

– Allekirjoitan tämän ainakin osittain. Aika nuoresta saakka minun sukupolveni on valmennettu liiton isossa kuvassa niin, että sitoudutaan puolustamaan ja tehdään siitä puolustuspelaamisesta se vahvuus. Toinen puoli eli tässä tilanteessa maalinteko muodostuu usein haasteeksi, Kukkonen analysoi.

– NHL:ssä ei pelannut silloin [Mikko] Rantasen, [Aleksander] Barkovin ja Ahon kaltaisia pelaajia, jotka roikkuvat nykyään siellä pistepörssin kärkisijoilla. Samalla täytyy ottaa huomioon myös se, että yksilöt ja joukkueet ovat aikakausiensa tuotteita. Isoa kuvaa tarkastellessa selvää on kuitenkin se, että Suomi pärjäsi hyvin ja mitaleja tuli. Ymmärrän kuitenkin sen, miksi asiasta puhuttiin.

Ensi sunnuntaina tarinoita kulissien takaa kertoo vuonna 2013 Leijonien sisäisen pistepörssin MM-turnauksessa voittanut Petri Kontiola.