Vuoden 1991 maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Helsingissä, Turussa ja Tampereella huhti–toukokuussa. Turnaus oli viimeinen, jossa miteltiin samanaikaisesti myös EM-mitaleista. Suomi voitti EM-pronssia, ja mitali on edelleen Suomen ainoa aikuisten jääkiekkomaajoukkueen kotikisoista saavuttama mitali. 

– Kyllä se keskittyminen oli ainoastaan niissä MM-kisoissa. Ei niillä EM-mitaleilla sen suurempaa virkaa ollut, kuvailee puolustajana kisoissa luutinut Teppo Numminen.

"Ei niillä EM-mitaleilla sen suurempaa virkaa ollut"

Turnaus oli Neuvostoliiton viimeinen ennen valtiollista alasajoaan. Vastaavasti Saksojen jälleenyhdistymisen myötä vuoden 1991 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut olivat yhdistyneen Saksan ensimmäiset. 

Turnausta varten Turkuun oli valmistunut 12 000 katsojalle räätälöity kiekkopyhättö. Nykyään halli tunnetaan nimellä Gatorade Center, mutta alkuperäinen nimi Typhoon oli käytössä vuoteen 1994 saakka. Turkuhallin sponsorinimiä ovat olleet myös Elysée Arena sekä HK Areena.

NHL-avuista huolimatta tuloksena oli pettymys

Vuosikausien odotus oli päättynyt, sillä Leijonat oli avannut mitalitilinsä arvokisoissa kolme vuotta aiemmin. Tuolloin Calgaryn olympialaisissa Pentti Matikainen oli valmentanut Leijonat sensaatiomaisesti olympiahopealle.

Odotukset olivat jälleen korkealla, ja tähtäin oli ainoastaan kirkkaimmissa mitaleissa. Suomi sijoittui kuitenkin viidenneksi ja kuten monesti aiemminkin, oli ylempään mitalisarjaan pääsy erittäin lähellä. 

"Siihen materiaaliin peilaten olisi pitänyt pärjätä"

– Kyllähän siinä neljän joukkoon olisi pitänyt riittää. Vaikea sanoa sitten, mistä se jäi kiinni. Siihen materiaaliin peilaten olisi pitänyt pärjätä. Kotikisoissa totta kai odotetaan, että joukkue pärjää vielä paremmin, Numminen kuvailee.

– Valmistautumiset ja muut menivät kyllä hyvin, eikä ennen kisoja ollut mitään häiriötekijöitä.

Leijonat marssitti jäälle muun muassa NHL:stä Eurooppaan yllättäen palanneen Jari Kurrin sekä vasta 20-vuotiaan Teemu Selänteen, joka oli jo ehtinyt ihastuttaa jääkiekkokansaa pelitaidoillaan. Mahdollisuudet olivat siis olemassa.

– Tiesin Teemusta vain sen verran, että hän on nuori ja lahjakas pelaaja. Ennen turnausta en tuntenut häntä kovinkaan hyvin, enkä ollut nähnyt kovinkaan paljon hänen pelejään. Kurrin tosin tiesivät kaikki, Numminen kertaa Leijonien joukkuetta.

Kurri ei päässyt Edmonton Oilersin kanssa yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta, eikä Oilersin seurajohto suostunut päästämään Kurria Los Angelesiin, jonne Wayne Gretzky oli siirtynyt vuonna 1988. Oilersilla oli suomalaisen NHL-oikeudet, joten vaihtoehtona oli pelata vuosi Euroopassa. Lopulta Kurri siirtyi vuodeksi Italiaan, jolloin hän pääsi myös osallistumaan vuoden 1991 kotikisoihin.

Kotikisahurmos leijui jälleen Suomen yllä. Turnauksen otteluissa ihmisiä kävi yhteensä reilut 308 000, mikä tarkoitti lähes 7 700 silmäparia ottelua kohden. Leijonien otteluissa katsomot olivat täynnä. Turnaus oli myös taloudellisesti suuri menestys, sillä se tuotti Suomen Jääkiekkoliitolle 20 miljoonan markan voiton. 

Teemu Selänne esiintyi ensimmäistä kertaa aikuisten MM-kisoissa vuoden 1991 kotiturnauksessa, jolloin hän iski heti tehot 6+5. (Kuva vuoden 2004 World Cupista).

Kuva © Getty Images

Mustat minuutit rakasta naapuria vastaan

MM-avauksessaan Suomi kohtasi Tšekkoslovakian. Ottelu päättyi suomalaisten riemuksi 2–0-voittoon Mika Niemisen ja Esa Keskisen tekemillä maaleilla. Kaksi vuorokautta myöhemmin Suomi kohtasi Helsingissä rakkaan naapurinsa Ruotsin. Ottelu muistuu kaikessa traagisuudessaan varmasti monen katsojan mieleen.

– Taas oltiin lähellä, mutta siihen aikaan ei vielä ihan kiekko pomppinut suotuisasti. Siinä olisi tullut ne tarvittavat pisteet, joiden avulla Leijonat olisi päässyt neljän joukkoon, Numminen toteaa. 

Suomi johti ottelua lukemin 4–2 ennen viimeistä minuuttia, ja voitto alkoi näyttää varmalta. Valokeilan valtasi kuitenkin Ruotsin hyökkääjälupaus Mats Sundin, joka ohitti Leijonien maalia vartioineen Markus Kettererin kaksi kertaa. Maalit syntyivät 53 ja 37 sekuntia ennen ottelun loppua, ja päätöslukemat taululla olivat 4–4.

Leijonien musta minuutti toi mieleen vuoden 1986 MM-kisat, joissa Suomi menetti kahden maalin johtonsa Ruotsia vastaan niin ikään viimeisellä minuutilla. Tuolloin pelikellon viimeiset 60 sekuntia maksoivat Suomen ensimmäisen MM-mitalin.

– Tietyt maalit muistaa hyvin. Se vaatii sekä onnea että taitoa, kun tekee maalin niin tiukassa tilanteessa ja etenkin ottelun lopulla. Se oli varmaan yhdistelmä onnea ja taitoa, Sundin on muistellut.

Alemman loppusarjan voitto laiha lohtu

Alkusarjan seuraavissa otteluissa Suomi hävisi Neuvostoliitolle lukemin 0–3 ja Kanadalle 3–5. Haaveet ylempään loppusarjaan pääsystä kuitenkin elivät, kun Leijonat kaatoi Saksan Tampereella 6–0.

Kohtalonpeliksi muodostui ottelu Yhdysvaltoja vastaan, jolloin tasapelikin olisi taannut paikan neljän joukossa. Ottelu päättyi kuitenkin tiukasti maalin erolla Yhdysvaltojen hyväksi Todd Krygierin laukoessa voittomaalin. 

Suomi kukisti alemmassa loppusarjassa niin Saksan, Sveitsin kuin Tšekkoslovakian selkein numeroin, mutta urheilullisesti lohtu oli laiha. Lopulta turnauksen vei nimiinsä Ruotsi, joka pelasi ensin 3–3-tasapelin Saksan kanssa, mutta voitti Yhdysvallat 8–4 sekä viimeisessä ottelussa Neuvostoliiton 2–1.

Ensimmäisiä potkujaan suurpelaajan uralla ottanut Sundin iski Neuvostoliittoa vastaan ottelun ratkaisumaalin. Lisäksi ruotsalainen voitti tehoin 7+5 turnauksen pistepörssin ennen Kurria (6+6). 

Mats Sundin pelasi uransa toisissa aikuisten MM-kisoissa, mutta vuotta aiemmin pistetili oli vielä jäänyt avaamatta. (Kuva vuoden 1989 varaustilaisuudesta).

Kuva © Getty Images

"Kotikisat vaikuttavat siihen päätökseen"

Tuohon aikaan 22-vuotias Numminen oli jo pelannut NHL:ssä Winnipeg Jetsin riveissä kolmen kauden ajan. Suomalaisia NHL-pelaajia ei kovin montaa rapakon takana ollut, joten jokainen NHL-apu oli arvokas lisä joukkueeseen.

"Loukkaantuneena tai väsyneenä ei todellakaan pidä lähteä, MM-turnaus on aina kova rypistys"

– MM-kisat tulee luonnollisesti mietintään vasta, kun pelit loppuvat NHL:ssä. Siellä on töissä joukkueen kanssa koko vuoden ja toivoo totta kai, että joukkue pääsee pitkälle. Jos sieltä joukkue putoaa, kisoihin lähtöä katsotaan vasta sen jälkeen, Numminen kuvaa.

– Jos pelit loppuvat ja päättää lähteä kisoihin, täytyy olla siinä terveydentilassa, että pystyy pelaamaan korkealla tasolla. Loukkaantuneena tai väsyneenä ei todellakaan pidä lähteä, MM-turnaus on aina kova rypistys. Kyllähän kotikisat silti vaikuttavat siihen päätökseen, silloin saattaa olla enemmän intoa.

Numminen iski turnauksessa tehot 1+3, mutta tehotilaston lukema +9 oli koko Suomen joukkueen paras. Omasta pelaamisestaan Nummiselle ei selkeitä muistoja jäänyt, mutta hauskan yksityiskohdan hän muistaa joukkueen majoituksesta.

– Turussa oli sellainen kiva pienempi hotelli, jossa asuttiin ja se oli vain Leijonille varattu. Se oli sellainen kotikisojen erikoisuus, että ei oltu isossa hotellissa muiden joukkueiden kanssa, vaan tässä pienessä jugend-tyylisessä majatalossa.

Numminen pelasi urallaan neljät MM-kisat, joista kahdet miteltiin Suomessa. NHL:ssä otteluita kertyi peräti 1372.

Kuva © Getty Images

Kotikisoissa pelaaminen on jokaisen kiekkoilijan unelma, ja Numminen sai kokea kotikisahuuman kahdesti, kun hän oli mukana myös vuoden 1997 joukkueessa. Tuolloin Suomi jäi jälleen viidenneksi ja turnausta varten valmistui niin ikään uusi jäähalli.

– Itselläni oli hieman eri tunne noista turnauksista. Vuonna 1991 olin mukana alkuleirityksestä saakka, kun NHL:ssä Winnipeg ei päässyt pudotuspeleihin. Vastaavasti 1997 lensin Suomeen ja Helsinkiin kesken turnauksen, Numminen muistelee.

– Koen, että olin myös pelaajana kehittynyt, enkä ollut enää niitä joukkueen nuorimpia.

"Kokonaisuudessaan halli oli kyllä upea ja kotiturnaus jälleen kerran onnistunut"

Nummisen mieleen jäi selkeästi vuoden 1991 kisoista tietty ottelu ja tietty hetki, vaikkakin hän kertoo muistavansa Sundinin kaksi maalia viimeisellä minuutilla sekä katkeran tappion Yhdysvalloille.

– Se ensimmäinen ottelu Turussa oli ikimuistoisin. Avausottelu on aina omalla tavallaan jännittävä ja etenkin uudessa hallissa. Silloin ei tiedä, kuinka kovaa yleisön reaktiot kuuluu. Siinä keskittyy pelaamaan itse, mutta väkisinkin vaistoaa sen, miten yleisö käyttäytyy ja reagoi.

– Se on jäänyt mieleen, kuinka katsomo eli sen pelin mukana ennen ottelun alkua, sen alussa ja sen aikana. Ennen ottelua hieman jännitti, miten kovaksi ja villiksi meno menee ja vaikuttaako se pelaamiseen. Kokonaisuudessaan halli oli kyllä upea ja kotiturnaus jälleen kerran onnistunut.

"Nuoret ja lapset näkevät, millaista on pelata oman maan puolesta"

Tampereelta kotoisin oleva Numminen aikoo seurata myös tämän kevään kotikisoja. Olosuhteet ovat kunnossa uuden areenan myötä, ja Numminen odottaa jääkiekon kehittyvän Suomessa edelleen. Hän vertaa tilannetta aikaan, jolloin Hakametsään rakennettiin Suomen ensimmäinen jäähalli.

– Tavallaan sopivaa, että saatiin tällainen nykyaikainen halli näihin kisoihin. Suomalainen jääkiekko otti askeleita silloin 1965 ensimmäisen hallin myötä ja uskon, että tämäkin vie Suomea eteenpäin. Nokia Arena luo perustuksen tulevaisuudelle ja se tuo lisää uskottavuutta.

Itse turnauksesta Numminen odottaa tiukkaa ja tasaväkistä vääntöä muuttuneista olosuhteista huolimatta. Suomella on hyvät mahdollisuudet napata ensimmäinen MM-mitali kotikisoista usean vuosikymmenen odottamisen jälkeen.

– Suomella on jälleen hyvä joukkue ja mielenkiinnolla seuraan myös sitä, millaiset joukkueet USA ja Kanada saa jalkeille. Niistä ei koskaan tiedä. Lisäksi Ruotsilla on aina vahva joukkue.

– Kaikki on pienestä kiinni ja menestystä tulee, jos on tullakseen. Pääasia on se, että kisat saatiin Suomeen. Nuoret ja lapset näkevät, millaista on pelata oman maan puolesta ja sitä kautta uudet sukupolvet innostuvat lajista, Numminen lopettaa.

Ensi sunnuntaina hypätään vuoteen 1997, jolloin sijoitus oli jälleen viides, vaikka odotukset olivat korkeammalla kuin koskaan. Kahta vuotta aiemmin Leijonat sensaatiomaiseen MM-kultaan johdattanut Curt Lindström myös jätti päävalmentajan paikan.