Kuluneen syksyn aikana kotimaisessa lätkäskenessä on puhuttu muun muassa HIFK:n pitkästä tappioputkesta, JYPin tragikoomisesta "se on siison" -mainoskampanjasta ja Ässien sekopäisestä tempoilusta.
Minkä tahansa Liiga-seuran kausikorttilainen näkee kaikki yllämainitut vähintään pari kertaa kaudessa, vierasjoukkueina. Suomen kokoisessa maassa lähes jokainen on käynyt useilla ellei jopa kaikilla Liiga-paikkakunnilla ja moni tuntee helsinkiläisiä, jyväskyläläisiä ja porilaisia. Lätkäjutut eivät ole vain irrallisia tarinoita, vaan ne merkitsevät katsojan maailmassa jotain. Niillä on kontekstia.
Miten tämä liittyy Jokereihin?
Ei mitenkään.
Ja juuri se on Jokereiden ongelma.
+++
Siirryttyään KHL:ään Jokerit irrotti itsensä suomalaisen kiekon kontekstista ja siirsi itsensä venäläiseen kiekkokontekstiin.
Jokereiden miehiä ei enää näy Liigan pistepörssissä eikä Jokereiden miehistöä vierasvastustajana muilla paikkakunnilla. Jokereiden peleihin ei mennä enää katsomaan jonkun muun suomalaisen seurajoukkueen vierasmatsia tai Liigan pistepörssikärkiä. Jokereita ei mediassa verrata Liiga-joukkueisiin eikä Liiga-joukkueita Jokereihin. Helsingin ulkopuolella Jokerit on voinut rauhassa unohtaa – sitä ei käytännössä enää ole.
Keskivertokatsojalle Jokereiden peli tarjoaa parhaimmillaan jääkiekkoeksotiikkaa – kuten kiinalaisen lapsikuoron laulamassa kansallislauluaan Hartwall Arenalla – mutta eksotiikka on nopeasti koettu.
KHL:ään siirtyneellä jokerimiehistöllä on käytännössä kaksi kohderyhmää: uskolliset kannattajat sekä KHL:stä kiinnostuneet lätkäseuraajat. Nyt, kun laskevista katsojamääristä on puhuttu, alkaa näyttää siltä, että nämä ryhmät ovat liian pienet – tai pahempaa: pienenemässä.
+++
Jokereiden suurin ongelma ei ole joukkueen ulkomaalaistuminen eikä edes se, että KHL tuntuu monesta suomalaisesta vieraalta. Varmasti KHL:n yksityiskohtiin pääsisi pitkäjänteisellä seuraamisella sisälle.
Mutta miksi vaivautua? KHL:ää pelataan paikkakunnilla, joista keskivertosuomalainen ei ole koskaan kuullutkaan, ja sen pistepörssi on täynnä nimiä, joiden alkuperäisiä kirjoitusasuja keskivertosuomalainen ei osaa edes lukea. Kun lätkästä puhutaan kahvipöydässä, puhutaan maajoukkueesta tai Liigasta, joskus NHL:stä. KHL saatetaan mainita, mutta usein se jää mainitsemisen tasolle, koska juttukumppaneita ei niin kiinnosta.
KHL:n taso on kovempi kuin Liigan, mutta pelkät pelilliset seikat eivät riitä täyttämään halleja. Pelin ympärille tarvitaan kulttuuria. Jokereilla on oma seurakulttuurinsa ja siivu KHL-kulttuurista, mutta se on pelannut itsensä ulos valloilla olevasta suomalaisesta jääkiekkokulttuurista.
Siitä asti, kun Jokerit siirtyi KHL:ään, se on ollut pahan paikan edessä: herättääkseen mielenkiintoa joukkuetta kohtaan sen tulee herättää mielenkiintoa koko KHL:ää kohtaan. Sen tulee levittää KHL-jääkiekkokulttuuria kaukaisine pelipaikkakuntineen ja vaikeine pistepörssinimineen, ja sen on tehtävä se yksin.
Toistaiseksi Jokerit ei ole tässä laajemmin onnistunut.
Liigaan palaaminen olisi Jokereille tässä mielessä hyvä vaihtoehto, sillä se ei olisi enää yksin. Se pääsisi Ässien ja JYPin kanssa samoihin kahvipöytäkeskusteluihin.
KHL-eksotiikastaan ja -seksikkyydestään se joutuisi luopumaan, mutta suomalaisen jääkiekon seuraajia se alkaisi taas kiinnostaa.
Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.
