Jatkoaika pohti viime viikolla kolumnissaan Pelicansin lukuisia loukkaantumishuolia, ja sitä onko pelkkä huono onni näiden takana. Pelicansin loukkaantumisraportit osoittavat, että näin todellakin on. Fysiikkavalmentaja Juha Nakari vahvisti asian tapaamisessa.
− Viimeisen kahden kauden aikana on ollut ainoastaan yksi lihasvamma.
Pelitilanteissa tulleita loukkaantumisia on sen sijaan senkin edestä. Jokaiselta pelaajalta on kysytty erikseen lupa kertoa vammastaan haastattelussa.
− Henri Heinolta meni sormi poikki kauden ensimmäisessä aloituksessa. Pelasi vielä seuraavana päivänä sormi teipattuna, ja teki maalin. Sen jälkeen sitten leikkauspöydälle. Antti Erkinjuntti oli keuhkoputkentulehduksen takia poissa.
Kylki-, polvi- ja olkapäävammat ovat myös kiusanneet Pelicansia.
− Kaksi kylkivammaa, jotka ovat tulleet suorista iskuista taklauksissa. Lisäksi kaksi olkapään nivelsidevammaa, joissa pelaaja on joutunut erittäin huonossa asennossa kasan alimmaiseksi. Polvivammoissa toisessa Janne Juvonen jäi päälle kaatuneen vastustajan alle, ja polvi antoi periksi. Anrei Hakulisella taas polvi jäi taklauksessa suoraan laidan ja miehen väliin.
Kolumnissa esille nostettu Ben Bloodin matkustaminen Yhdysvaltoihin hoidettavaksi selittyi myös luonnollisella syyllä.
− Bloodin vamma oli sellainen, jossa hoitomuotoa, jota hänelle on aiemmin käytetty, ei ollut Suomessa tarjolla. Hänen sopimukseensa kuuluu lentolippu kotiin, ja hän halusi lähteä perhettään tapaamaan. Tämän pohjalta tehtiin kuntoutussuunnitelma, jonka mukaan hän sai vammaansa kuntouttaa meidän ja oman trainerinsa kanssa.
Oikealla fysiikkavalmennuksella suuri osa lihasvammoista estettävissä
Nakari näkee, että lihasvammat on estettävissä oikealla harjoittelulla.
− Tottakai lihasvammoista puhuttaessa, jos sellainen tulee, niin puhutaan valmennuksesta, virheistä, pelaajan omasta vastuusta, ravinnosta, lihashuollosta ja ympärivuorokautisesta tekemistä. Jos yhdessä pelaajan kanssa kaikki on tehty oikein, lihasvammoja ei pitäisi syntyä, eikä käytännössä ole syntynytkään.
Keväällä tehdään kartoitus omatoimisen jakson ajalle lihasvammojen ehkäisemiseksi.
− Olemme erittäin paljon pyrkineet panostamaan henkilökohtaiseen ravinto- ja fysiikkavalmennukseen. Lihastasapainokartoitukset tehdään aina keväällä, ja tämän avulla pyritään löytämään akilleen kantapäät, sekä riskit, jos on vanhoja vammoja alla. Näihin pyritään panostamaan.
Suurimmat riskin paikat lihasvammoille on elokuussa jäille palattaessa.
− Jos lihasvammoja kuitenkin tulee, niin pitää olla tarkkana, että mitä on tehty. Riskipaikkoja on elokuun alussa, jos pelaaja ei ole vielä ollut jäällä. Tottakai, kun tällöin kuormat kasvaa, niin silloin ollaan kovimmillaan.
Pelaajilla tarkat ohjeet harjoitteluun omatoimijaksolle
Pelicansilla on tarkkaan kartoitetut suunnitelmat pelaajien omatoimiselle jaksolle, ja jokaisella pelaajalla on harjoittelun suhteen oma vuosisuunnitelma.
− Koko harjoittelussa tehdään joukkueelle ja jokaiselle pelaajalle oma vuosisuunnitelma. Suunnitelma perustuu siihen missä vaiheessa uraa pelaaja on menossa, minkälaiset fyysiset ominaisuudet pelaajalla on, ja minkälaisia kehityksen kohteita löytyy. Juuri esimerkiksi lihastasapainokartoituksen katsotaan millaisia tarpeita on. Erityisen tarkasti omatoimiselle jaksolle annetaan ohjeita lantion seudun harjoituksiin.
Kesällä keskitytään myös erityisesti aerobisiin ja voimaharjoituksiin.
− Kesä on aikaa milloin tehdään aerobia- ja voimatasot kuntoon. Kauden aikana on kuitenkin tietty kaava millä ominaisuudet heikkenee, ja tällä pyritään jarruttamaan tätä alamäkeä. Tiettyjen pelaajien kanssa pyritään myös kauden aikana kasvattamaan tiettyja ominaisuuksia. Jokainen pelaaja saa erityisellä huolellisuudella tarkat henkilökohtaiset ohjeet.
