Saana Valkaman kulunut kausi on ollut edellisiin verrattuna kovin poikkeava.

Naisten SM-sarjaa Team Oriflamen ja Ilveksen riveissä pelannut 21-vuotias hyökkääjä otti viime kesänä rohkean askeleen ja suuntasi Yhdysvaltojen itäosiin Burlingtonin kaupunkiin.

− Matkustin Burlingtoniin jo viime kesäksi ja otin kuukaudeksi yhden kurssin. Se auttoi loppupeleissä todella paljonkin sopeutumiseen, Valkama kertoo.

− Suomessa pääsin koulussa aina kielikokeet juuri ja juuri läpi, joten ei kielitaito ihan parasta mahdollista ole. Kehitystä on tapahtunut paljon, mutta kyllä sitä tekemistä vielä piisaa, hän toteaa suoraan.

Vain 70 kilometrin päässä Kanadan rajasta sijaitsevassa Burlingtonissa toimiva Vermontin yliopisto on yksi Yhdysvaltojen vanhimmista. Yliopiston joukkue Vermont Catamounts on Valkaman seura vielä seuraavien kolmen vuoden ajan.

− Nuoresta tytöstä pitäen olen haaveillut yliopistosarjoihin pääsemisestä. Tuli myös aikanaan seurattua monia sinne lähteneitä suomalaispelaajia, hän kertoo.

Valkama opiskelee yliopistossa Exercise and Movement Sciencea, mikä tarkoittaa vapaasti suomennettuna liikuntatieteitä.

− Ensimmäinen vuosi on nyt takana ja kolme vuotta olisi vielä opintoja jäljellä. Minulla on tosi vahva tunne siitä, että opiskelemani asiat ovat juuri se minun juttuni. Olen tyytyväinen valintaani ja olen nauttinut olostani siellä, Valkama toteaa.

Valkama ei suinkaan käynyt nykyisessä opiskelukaupungissaan ensimmäistä kertaa matkattuaan sinne viime kesänä. Hyökkääjä oli naisten maajoukkueen mukana kevään 2012 MM-kisoissa, jotka pelattiin juurikin Burlingtonissa.

− Niistä kisoista tulee ensimmäisenä mieleen hävitty pronssipeli. Sieltä kun lähti kotiin, niin ajatteli, että toivottavasti tänne ei tule enää koskaan, mutta sinnepä sitten lopulta lähdin opiskelemaan, hän naurahtaa.

Catamountsin kausi ei sujunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Joukkue poistui usein kaukalosta tappio niskassaan, mutta Valkama näki kauden opettavaisena.

− Viime vuonna koulun joukkueessa pelanneista pelaajista valmistui moni, joten joukkueesta lähti paljon avainpelaajia. Kulunut kausi toimi nyt ehkäpä eräänlaisena "uudelleenrakentamisen" kautena, mutta saimme paljon arvokasta oppia, Valkama tuumaa.

− Pitkiä voittoputkia ei kauden aikana tullut, ja usein muutamankin voiton jälkeen suunta lähti helposti alaspäin. Pääsimme sarjassa kahdeksan joukkueen pudotuspeleihin, mutta tipuimme kuitenkin jo heti avauskierroksella.

Valkama harjoitteli ennen MM-kisoihin lähtöä pari viikkoa omatoimisesti, sillä seurajoukkueen kauden päättymisen ja MM-leirityksen väliin mahtui monta päivää.

− Jäähallimme on oikeastaan vain yliopistokiekkoilijoiden käytössä, niin pääsin päivittäin jäälle, jonne myös valmentajamme tuli usein kanssani. Myös joukkueemme puolustaja, MM-kisoissa Tšekin paidassa pelaava Sammy Kolowrat treenasi kanssani, joten ei ole ihan yksin tarvinnut olla, hän kiittelee.

Naisleijonat pelasi Vancouverissa harjoitusottelut Sveitsiä ja Tšekkiä vastaan ennen lähtöä kisakaupunki Kamloopsiin. Otteluissa haettiin jo muun muassa tulevia ketjukoostumuksia. Valkama pelasi molemmissa otteluissa yhdessä Vilma Tanskasen ja Suvi Ollikaisen kanssa.

− Luultavasti pelaamme sillä kokonaisuudella myös MM-kisoissa. Opiskelimme ja pelasimme aikanaan Kuortaneella samaan aikaan, joten olemme entuudestaan hyvinkin tuttuja. Pelasimme ketjuna yhdessä myös alkuvuonna pelatussa Ruotsin turnauksessa, Valkama kertoo.

Valkama oli yliopistojoukkueensa kolmanneksi tehokkain maalintekijä kahdeksalla osumallaan. Suoranaista maalitykin viittaa hän ei silti ole harteilleen asettelemassa.

− Lähden enemmänkin siitä, että pelaan energistä peliä ja rähisen kentällä, mutta jos paikka tulee, niin totta kai haluan myös maaleja tehdä, hän linjaa.