Yksi nimistä, jotka Suomen joukkueesta ovat erottuneet, on maalia useimmin vartioinut Kevin Lankinen.
24-vuotias Lankinen on ainoa Suomen maalivahtikolmikkoon Pohjois-Amerikasta haalittu vahti. Hän pelasi kuluneen kauden Chicago Blackhawksin farmissa, AHL:n Rockford IceHogsissa. Tämä lienee osasyy siihen, että häntä on turnauksen alusta asti pidetty Suomen ykkösmaalivahtina.
Onko hän sitä?
– Varmasti monen mielestä – ja itsekin haluan olla, Lankinen sanoo. – Jos kutsu käy, olen aina valmis hyppäämään sisään. On ilo hypätä tuonne ja pukea leijonapaita päälle.
Lankinen on ottanut Suomen ykkösmaalivahdin aseman siinä mielessä, että hän on pelannut eniten pelejä. Kaksi muuta vahtia, Veini Vehviläinen ja Jussi Olkinuora, ovat kummatkin pelanneet vain yhden pelin. On realistista odottaa, että Lankinen jatkaa Suomen maalilla myös pudotuspeleissä.
Realistista ja todennäköistä – mutta ei kiveen hakattua.
– Maalivahdeissa vain yksi voi olla kentällä kerrallaan, ja kaikki haluavat pelata. Mielestäni meillä on tasainen maalivahtikolmikko, ja tuntuu, että kenet tahansa voi heittää koska tahansa maaliin. Se on totta kai hyvä asia joukkueelle.
Maajoukkue on kunnia-asia
Lankisen ensimmäinen A-maaottelu oli vasta muutama viikko sitten, ja nyt hän on lähtemässä maailmanmestaruuskisojen pudotuspeleihin.
– Totta kai tämä tuntuu isolta ja on kunnia olla mukana. Olen pikkupojasta asti seurannut MM-kisoja, Lankinen sanoo.
Jonkin verran on ollut puhetta siitä, ovatko MM-kisat nykypelaajille kunniatehtävä vai koetaanko ne enemmän paikkana, jossa antaa näyttöjä tulevaisuutta varten. Lankisella on selkeä näkemys.
– On tämä ennen kaikkea kunnia-asia, että saa edustaa Suomea ja olla mukana koko Suomen kansan joukkueessa. Jos siinä pystyy antamaan näyttöjä ohessa, se on totta kai plussaa. Mutta minulla on jo sopimus ensi kaudesta ja selkeä polku Chicagossa.
Kasvamassa uusia suomalaisia huippumaalivahteja
Puhetta on ollut myös siitä, onko Suomen juniorimyllyssä tapahtunut muutoksia. Ennen Suomesta tuli paljon huippumaalivahteja verrattuna kenttäpelaajien määrään, mutta viime vuosina tilanne on alkanut kääntyä toisin päin. Lankinen ei kuitenkaan usko, että suurta muutosta on tapahtumassa.
– Viime vuosina on saatu todellisia huippulupauksia Suomesta, mikä on aikaisempina vuosina ollut harvinaisempaa. Luulen, että niitä maalivahteja tulee kyllä tasaiseen tahtiin. Ei ehkä joka vuosi, mutta eihän sitä ennenkään ole joka vuosi tapahtunut.
Viime vuosina nousseiden suomalaisten huippunimien joukossa ovat esimerkiksi NHL-tähdet Mikko Rantanen, Patrik Laine ja Sebastian Aho. Kukaan heistä ei tällä kertaa päässyt edustamaan Suomea MM-kisoissa.
– On hienoa nähdä, miten nuoret pelaajat ovat ottaneet noin isoja askeleita ja vieneet suomalaista kiekkoa eteenpäin. Suomi pystyy tuottamaan hienoja lupauksia, ja varmasti maajoukkueessakin pystytään iloitsemaan heistä vielä monen vuoden päästä, Lankinen sanoo.
Sekä maalivahtipeli että maalinteko toimivat
Alkulohkossa Suomi päästi vain 11 maalia, saman verran kuin Kanada. Se oli pienin määrä A-lohkossa. Seitsemään otteluun on mahtunut myös kaksi nollapeliä, yksi Lankiselle ja toinen Olkinuoralle. Tähän mennessä maalivahtipeliä ei juuri ole tarvinnut kritisoida.
– Puolustamme joukkueena todella hyvin, mikä helpottaa maalivahdin tekemistä. Olemme kuitenkin myös näyttäneet, että hyökkäyksestä löytyy tulivoimaa. Pystymme ylivoimalla ja tasakentällisin tekemään maaleja. Vaikka koko ajan ei uppoaisi sisään, en ole huolissani. Olemme voittaneet kovia maita. Luotamme viisikkopuolustukseen ja saamme tarvittavat paikat maalintekoon, Lankinen sanoo.
Suomen maalinteko on puhuttanut tässä turnauksessa erityisesti siksi, että ensimmäisissä peleissä maalinteko oli täysin Kaapo Kakon harteilla. Turnauksen vanhetessa muutkin ovat kuitenkin alkaneet astua esiin.
Lankinen ei allekirjoita puheita maalinteko-ongelmasta.
– Näen harjoituksissa, että kyllä sieltä ihan tarpeeksi maaleja tulee. Hereillä saa olla.
Joukkuepelaaminen suurin vahvuus
Maalivahtipeli sekä maalinteko ovat Lankisen mukaan siis hyvällä tolalla. Joukkueen sydän ja paras ominaisuus löytyvät kuitenkin vielä toisaalta.
– Ehkä suurin vahvuus, joka meillä on, on joukkuepelaaminen. Pelaamme joukkueena todella hyvin, ja sitten aina joku nousee esiin ja ratkaisee pelejä. On kiva huomata, että meiltäkin löytyy ratkaisijoita laajalta rintamalta.
Turnauksen alkulohkovaihe on nyt ohi ja pudotuspelit alkavat. Lankisella ei toistaiseksi ole juuri sanottavaa puolivälierästä, sillä valmistautuminen on kesken. Lohkon kakkossija kuitenkin merkitsee sitä, ettei Suomi joudu matkustamaan Košicesta Bratislavaan puolivälierää varten. Sen sijaan Ruotsi matkustaa ottelua varten Bratislavasta Košiceen.
– On varmasti pieni etu, että ei heti tarvitse lähteä reissaamaan, Lankinen pohtii tulevaa puolivälierää.
