Melko kahtiajakautuneessa Atlantin divisioonassa Ottawa Senators ja Detroit Red Wings osoittivat kesän liikkeillään, että ne alkavat olla tällä kaudella valmiita pudotuspelitaistoon.
Divisioonan häntäpäässä Montréal Canadiensin sekava tila ei anna klassikkoseuralle armoa, ja Buffalo Sabresin nuoret lupaukset joutuvat vielä kovaan kouluun.
Buffalo Sabres – Powerissa on tulevaisuus
NHL:n epäviralliseksi ankeuden synonyymiksi muovautuneen Sabresin sysimustassa tunnelissa pilkisti viime kaudella pieni valonsäde, mutta peräti 11 kautta kestäneen pudotuspelittömän jakson päättyminen juuri tähän kauteen on edelleen hyvin epätodennäköistä.
Organisaatio on saanut puhdistettua epäkelvoksi todetun ydinpelaajarunkonsa, johon kuuluivat muun muassa Jack Eichel, Rasmus Ristolainen ja Sam Reinhart. Nyt nousua rakennetaan 2000-luvulla syntyneiden kärkivarausten kuten Owen Powerin ja Dylan Cozensin ympärille.
Sabresin muutokset tähän kauteen ovat varsin marginaalisia. Tulopuolella olivat muun muassa peruspuolustaja Ilja Ljubuškin ja Winnipeg Jetsin kakkosvahtina pelannut Eric Comrie. Lähtijöistä huomattavimmat olivat syvyyspuolustajat Colin Miller ja Mark Pysyk.
Tämän kauden joukkueen kirkkaasti mielenkiintoisin pelaaja on toissa kesänä koko NHL:n ykkösenä varattu puolustaja Power. Lähes kaksimetrinen huippulahjakkuus pelasi viime kauden pääasiassa vielä yliopistossa, mutta runkosarjan lopulla pelatut kahdeksan ensimmäistä Sabres-ottelua antoivat jo viitteitä tulevasta. Power on varmasti yksi suurimpia suosikkeja tämän kauden parhaan tulokkaan palkintoon.
Lähtökohtaisesti Sabresin ykköspuolustaja on edelleen kesän 2018 ykkösvaraus Rasmus Dahlin, mutta hän on saanut paljon kritiikkiä etenkin lepsusta peruspuolustamisestaan. Tehoja 22-vuotias ruotsalainen toki osaa tehdä, ja ehkäpä Powerin tulo kirittää häntä parempaan kokonaisvaltaiseen pelaamiseen.
Powerin ja Dahlinin takana puolustus on kiistatta heikko, ja nuorten pelaajien pitäisi kantaa jopa kohtuutonta kuormaa. Muun muassa Henri Jokiharjun ja Mattias Samuelssonin pitäisi ottaa suuri harppaus, jotta Sabres voisi edes kilpailla pudotuspelipaikasta.
Puolustusta ei todellakaan helpota heikoissa kantimissa oleva maalivahtiosasto. Craig Anderson on jo 41-vuotiaana kaukana parhaista päivistään, ja Comrie on pelannut urallaan yhteensä vain 28 NHL-ottelua, vaikka viime kauden tilastot Jetsistä ovat hyvät. Nykytilanne voi hyvinkin avata sauman Ukko-Pekka Luukkoselle, josta Sabres odottaa pitkäaikaista ykkösvahtiaan.
Hyökkäyksen osalta Sabresin tilanne on valoisampi, ja varsinkin nuoria toivoja löytyy pitkä rivi. Cozensin ohella tulevaisuudenuskoa luovat muun muassa Peyton Krebs ja Jack Quinn. Heitä hieman vanhempi Tage Thompson teki läpimurtonsa viime kaudella ja sai palkinnoksi seitsemän vuoden jatkosopimuksen.
Kesken viime kauden Eichel-kaupassa tullut Alex Tuch oli hyvin tärkeä lisäys nuoreen ryhmään, ja hän toi selvästi kaivattua luonnetta koko joukkueeseen. Myös Jeff Skinnerin paluu huipputasolle lukeutui viime kauden ilonaiheisiin. Sen sijaan Victor Olofssonilla ja Casey Mittelstadtilla on potentiaalia parempiin tuloksiin kuin edelliset kaudet antavat ymmärtää.
Sabresin päävalmentaja Don Granato on saanut joukkueesta selvästi paremman otteen kuin monet hänen edeltäjänsä, mikä on myös yksi merkki paremmasta huomisesta. Vaikka peli-ilme on saatu jo melko hyvin kohdalleen, pelaajamateriaali on auttamatta liian heikko pudotuspeleihin pääsemiseksi varsinkin sarjan kovimmassa divisioonassa.
Sabres pelaa Atlantin divisioonan sijoista 7–8.
Detroit Red Wings – nuoret saivat mentorinsa
Red Wingsillä on alla kuusi kautta ilman pudotuspelejä, minkä myötä seura on päässyt tekemään aikaisia varauksia: hyökkääjä Filip Zadinan kuudentena vuonna 2018, puolustaja Moritz Seiderin neljäntenä vuonna 2019, hyökkääjä Lucas Raymondin vuonna 2020 ja puolustaja Simon Edvinssonin vuonna 2021.
Näistä saksalainen Seider on jo Red Wingsin kärkipuolustaja ja ruotsalaistaituri Raymond oli viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin kolmas. Tšekkihyökkääjä Zadinalla on potentiaalia pelata kärkiketjuissa kenties jo tällä kaudella. 19-vuotias Edvinsson on niin ikään huippulupaus, mutta NHL-läpimurto saattaa tapahtua vasta myöhemmin.
Red Wings lähtee kauteen täysin uudistuneella valmennuksella, kun Jeff Blashill sai lähteä seitsemän vuoden pestin jälkeen. Uusi päävalmentaja Derek Lalonde on NHL-tasolla toiminut aiemmin Tampa Bay Lightningin apuvalmentajana. Päävalmentajana hän on työskennellyt ECHL:ssä ja AHL:ssä. Apuvalmentajista Bob Boughner on NHL-tasolla kokenein.
Valmennuksen lisäksi seura oli aktiivinen myös vapaiden agenttien markkinoilla. Maalille seura hankki kolmen vuoden sopimuksella viime kaudella St. Louis Bluesissa NHL-läpimurtonsa tehneen Ville Husson. Suomalaistorjuja taistelee ykkösvahdin vastuusta yhdysvaltalaisen Alex Nedeljkovicin kanssa. Toinen vapailta markkinoilta hankittu suomalainen, Jussi Olkinuora, ainakin aloittaa kautensa AHL:ssä.
Kokenut Ben Chiarot on lähtökohtaisesti hyvä vahvistus nuoren joukkueen takalinjoille, mutta neljän vuoden sopimus lähes viiden miljoonan dollarin vuosituloilla on peruspuolustajalle liioiteltu. Olli Määttä on toinen kokenut hankinta puolustukseen, ja sopivalla roolituksella kahden Stanley Cupin voittajasta voi saada apua pukukopin lisäksi myös kentällä. 24-vuotias tšekki Filip Hronek on Seiderin ohella puolustuksen johtohahmoja ja keskeinen osa omista varauksista rakennetun kokoonpanon kivijalkaa.
Red Wings hankki kokemusta myös hyökkäykseen, kun 28-vuotias Andrew Copp ja 34-vuotias David Perron tekivät sopimukset vapaina agentteina. Alempien ketjujen puurtajana tunnettu Copp pelasi viime keväänä uransa tehokkainta peliä New York Rangersissa, mutta viisi vuotta ja 5,625 miljoonaa dollaria vuodessa on riski.
Perronin sopimus on lyhyempi mutta kalliihkon tuntuinen, vaikka Stanley Cupin Bluesissa voittanut monipuolinen hyökkääjä on edelleen tehokas.
Red Wingsin viime kauden kärkihyökkääjät Dylan Larkin ja Tyler Bertuzzi jatkavat isoissa rooleissa. Toissa kaudella hankitun tšekkihyökkääjä Jakub Vránan viime kausi meni loukkaantumisen vuoksi pilalle, joten tälle kaudelle odotusarvot ovat korkealla.
Sekä Red Wingsillä joukkueena että useilla yksittäisillä pelaajilla on mahdollisuuksia tasonnostoon. Husso oli viime kaudella koko NHL:n parhaita maalivahteja, ja nyt 27-vuotiaalla suomalaisella on elämänsä tilaisuus ykköstorjujan rooliin.
Erityisesti Red Wingsin hyökkäyskalustossa on kärjen takana useita yllätysvalmiita pelaajia ottamaan seuraavan askeleen ja antamaan joukkueelle elintärkeää taustatukea, jos kaikki olosuhteet natsaavat. Kivikovassa Atlantin divisioonassa pudotuspelipaikka on kuitenkin vaikeasti saavutettava tavoite, mutta realistinen taistelukin olisi seuralle eteenpäin menemistä.
Red Wings pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–6.
Montréal Canadiens – tuska jatkuu
Canadiens putosi viime kaudella ryminällä Stanley Cup -finalistista sarjan pohjalle. Lähtökohdat kauteen olivat haastavat, mutta suoritus oli siitä huolimatta katastrofi. Sen seurauksena seura aloitti uudelleenrakentamisen uuden GM:n Kent Hughesin ja Jeff Gortonin johdolla.
Canadiensin kesään mahtui joukko merkittäviä pelaajakauppoja sekä NHL:n varaustilaisuuden ensimmäinen varausvuoro, jolla se varasi Juraj Slafkovskýn. Seura luopui kesällä lupaavasta puolustajastaan Aleksandr Romanovista, mutta vastaavasti sisään saapui Kirby Dach Chicago Blackhawksista. Dach ja Slafkovský ovatkin hyvin tärkeitä palasia tulevaisuuden menestyshaaveissa.
Rasitteeksi käyneelle Jeff Petrylle löytyi uusi osoite Pittsburgh Penguinsista. Vaihdossa Canadiens sai viime kaudella vahvasti pelanneen Mike Mathesonin. Hughes pääsi eroon myös käytännössä uransa päättäneen Shea Weberin kalliista sopimuksesta. Paluupostina Vegas Golden Knightsista saapui hyökkääjä Jevgeni Dadonov.
Ilman Weberiä viime kauden pelannut Canadiens nimesi alkavalle kaudelle uuden kapteenin. Kärkisentteri Nick Suzukin valinta kapteeniksi oli viesti siitä, että seura luottaa nuoreen tähteensä, ja joukkue rakentuu hänen varaansa.
Lähes koko viime kauden sivussa olleen Carey Pricen uran jatkuminen näyttää epätodennäköiseltä, joten Jake Allen ja Samuel Montembeault jakavat siis jälleen torjuntavastuun. Allen on toki rutinoitunut NHL-vahti, mutta keskinkertainen kaksikko syö auttamatta joukkueen mahdollisuuksia.
Kesken viime kauden pääkäskijäksi palkattu Martin St. Louis jatkaa penkin takana. Canadiens on ilmaissut selvästi luottavansa ilman varsinaisia valmennusnäyttöjä seuraan saapuneeseen entiseen huippupelaajaan. St. Louis sai ensimmäisellä kaudellaan karmean alkukauden pelanneen joukkueen hyökkäyspeliin uutta virtaa. Etenkin nuori huippulupaus Cole Caufield löysi uuden vaihteen, ja nyt häneltä on lupa odottaa todellista läpilyöntiä.
Caufieldiin ja Suzukiin kohdistuu suurimmat odotukset joukkueen hyökkäyspeliä kannattelevina pelaajina. Kumpikin hyökkääjä on nuoresta iästään huolimatta osoittanut, että heillä on rahkeita nousta NHL:n valovoimaisten tähtihyökkääjien joukkoon. Sen sijaan vuosia Canadiensin johtaviin pelaajiin lukeutuneelta Brendan Gallagherilta odotetaan suurta tasonnostoa.
Canadiensin puolustuskalustossa isointa vastuuta kantavat Matheson ja Joel Edmundson, joista kumpaakaan ei voi uskottavasti kutsua tähtipuolustajaksi. Heidän lisäkseen David Savard ja Chris Wideman ovat tasonsa osoittaneita peruspuolustajia.
Canadiens on kuitenkin tilanteessa, jossa kaksi tulokaspuolustajaa, Justin Barron ja Kaiden Guhle, saattavat joutua turhan suureen vastuuseen. Vaikka kaksikolla on potentiaalia nousta uskottaviksi NHL-pakeiksi jo tällä kaudella, ei tilanne ole välttämättä kenenkään eduksi.
Canadiensin hyökkäyksessä on leveyttä, mutta terävin kärki jää vielä jälkeen sarjan kärkijoukkueista. Puolustus on hyvin heikko, eikä maalivahtiosasto todellakaan vakuuta. Canadiensilla on potentiaalinen runko, mutta menestystavoitteet siintävät kaukana tulevaisuudessa.
Canadiens pelaa Atlantin divisioonan sijoista 7–8.
Ottawa Senators – vain pakki puuttuu
Senatorsilta odotettiin jo viime kaudella hieman nousujohteista suoritusta, mutta odotus loppui jo ensimmäisten viikkojen aikana. Viimeistään marraskuun lopussa oli selvää, että joukkue jää runkosarjaan. Tällä kaudella lähtökohdat näyttävät valoisammilta kuin vuosikausiin, kun seura panosti kesällä poikkeuksellisen paljon vahvistuksiin.
Ensin hankittiin Blackhawksista maalitykki Alex DeBrincat. Seuraavaksi GM Pierre Dorion hankkiutui eroon hutihankinta Matt Murraysta kauppaamalla tämän Maple Leafsiin ja hankkimalla seuraavana päivänä ykkösvahdin tontille Cam Talbotin. Connor Brown puolestaan sai lähteä Capitalsiin, jotta Claude Giroux saatiin napattua kotiseudulleen.
Kun nuorista pelaajista Josh Norris ja Tim Stützle allekirjoittivat vielä tahoillaan kahdeksanvuotiset jatkot, kelpaa Ottawassa odotella tätä kautta. Kärkiketjuihin kuuluvien Brady Tkachukin ja Drake Bathersonin takaa löytyy vielä muiden muassa pienellä otoksella hyvää tulosta tehneet Shane Pinto ja Mathieu Joseph.
Hyökkäyspään merkittävimmistä pelaajista kesän aikana poistuivat Brownin lisäksi uransa pahaan alamäkeen ajanut Colin White ja Chris Tierney. Kokonaisuutena hyökkäyskalusto vaikuttaa tulivoimaiselta, mutta potentiaalisia häiriötekijöitäkin on: Batherson ja yhä sopimustaan odottava Alex Formenton kuuluvat tällä erää Kanadan vuoden 2018 nuorten MM-joukkueen skandaaliin. Kummankaan nimeä ei ole vielä puhdistettu epäilyistä.
Kesän hankintariehan jatko-odotuksissa oli, että Dorion vetäisi vielä yhden ässän hihastaan ja vahvistaisi puolustusta. Thomas Chabot jää tällä hetkellä puolustuksessa liian yksin, sillä seuraavana hierarkiassa tulevat Artjom Zub ja Travis Hamonic. Toivelistalla on, että Zub lunastaisi koko potentiaalinsa.
Hyvin harjoituskaudella pelannut Erik Brännström saanee viimeisen tilaisuutensa näyttää olevansa NHL-kykyinen puolustaja, sillä hänen sopimuksensa loppuu tähän kauteen. Hän kamppailee Nikita Zaitsevin kanssa viimeisestä avauskokoonpanon paikasta Nick Holdenin parina. Mielenkiintoinen nimi on kovan luokan lupaus Jake Sanderson, joka aloittaa NHL-uransa.
Maalivahtiosastolla on ehtinyt jo tapahtua lisääkin. Kesällä hankittu Talbot mursi kylkiluunsa ja on sivussa noin 5–7 viikkoa. Paikatakseen tilannetta Senators nappasi waivers-listalta Seattle Krakenin sinne asettaman Magnus Hellbergin.
Talbotin parannellessa itseään Hellberg kilpailee peliajasta maanmiehensä Anton Forsbergin kanssa. Forsberg kirjautti viime kaudella 46 ottelussa torjuntaprosentiksi 91,7 ja päästettyjen maalien keskiarvoksi 2,82, joita on pidettävä kohtuullisen lupaavina tulevaa ajatellen.
Päävalmentajana jatkaa D.J. Smith. Paine on varmasti kova sekä hänellä että GM Dorionilla. Parivaljakkona he kuuluvat erittäin harvinaiseen joukkoon, joka on yhdessä selvinnyt kolmesta peräkkäisestä pudotuspelien ulkopuolelle jäämisestä saamatta potkuja. Neljästä kaudesta ei ole palkkakaton aikana selvinnyt yksikään pari.
Senatorsilla on pienet mahdollisuudet palata pitkän tauon jälkeen pudotuspeleihin, mutta suurempana tavoitteena on tasainen kausi ja vahvan viestin antaminen tulevaisuudesta.
Senators pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–6.