Tehokasta, näyttävää ja monipuolista kiekkoa jo useana vuotena esittäneet Colorado Avalanche ja Dallas Stars ovat Keskisen divisioonan ja myös koko itäisen konferenssin kaksi jättiläistä. Molemmat lähtevät uuteen kauteen cupinkiilto silmissä. Nashville Predators pisti talollisen taaloja likoon vahvistusten haalimiseksi. Winnipeg Jets säväytti viime kaudella tasalaatuisella ja laadukkalla suoritustasollaan, mutta mahtaako vire säilyä uuteen kauteen.
Colorado Avalanche – takaisinmaksun aika
Mestaruuskevään 2022 jälkeen on Avalanchen pelistä puuttunut sitä loistokkuutta ja särmää, jotka nostivat sen parhaaksi vertaistensa joukossa. Joukkue on toki edelleen NHL:n parhaimmistoa eikä sitä voi sivuuttaa mestarisuosikeista spekuloidessa. Aikaisin päättyneet pudotuspelit kahtena viime kautena ovat jättäneet kitkerän jälkimaun, sillä joukkueella olisi ollut aika avaimet jatkaa kevään 2022 menestystarinaa. Pettymykset opettavat, ja kauteen 2024–25 lähtee valmis ja väkevä Avalanche.
Maalintekoa ja kokonaisvaltaista hyökkäyspeliä arvioitaessa on Avalanche luokiteltava loisteliaaksi. Nathan MacKinnon taisteli viime kaudella pistepörssin voitosta ja palkittiin kesällä Hart Trophylla. Mikko Rantasen ominaisuudet ja suoritustaso kentällä ovat huippuluokkaa. Jonathan Drouin osoittautui vahvistukseksi, ja pelikentillä ollessaan Valeri Nitšuškin ja Artturi Lehkonen olivat tehokkaalla pelipäällä. Etenkin Lehkosen pudotuspelien alkusarjat olivat loistavaa tekemistä. Lisäksi taustalla häälyy vielä Gabriel Landeskogin tapaus. Tätä kirjoittaessa ei ruotsalaisen seuraikonin tilanne ollut vielä selkiintynyt.
Pelaajayhdistyksen tukiohjelmaan osallistunut Nitšuškin on sivussa ainakin marraskuuhun asti. Materiaalin syvyydestä paikkaajiksi kakkosketjuun voidaan nostaa esimerkiksi Logan O'Connor tai kääntämätön kortti Nikolai Kovalenko. Nelosketju vaikuttaa valmiilta koostumuksella Parker Kelly – Joel Kiviranta – Chris Wagner.
Kaiken kaikkiaan Avalanchella on siis käytössään neljä monipuolista ja dynaamisesti muovautuvaa ketjua ja tilaa vielä 13. hyökkääjälle, mikä Jared Bednarin viisaasti valmentamana tuottaa makoisan keitoksen. Tulokassopimuksen tehneen Jere Innalan tilanne on täysin avoin, mutta luultavaa on, että ilman odottamattomia käänteitä paikkaa ylhäältä tuskin löytyy.
Puolustusainesta on kiitettävästi. Cale Makar on NHL:n parhaita puolustajia ja Avalanchen alakerran johtava pelaaja. Ympärillä on lisäksi tasainen ja ehjä kolmen parin nippu. Sam Gidard, Josh Manson ja Devon Toews muodostavat luotettavan ja tasalaatuisen rungon. Kolmospariksi voidaan istuttaa maanmiehet Erik Brannström ja Oliver Kylington. Mikäli Avalanche haluaa avaukseen seitsemännen puolustajan, on tarjolla vaihtoehdoiksi Calvin de Haan, Jacob MacDonald ja Sam Malinski.
Aleksandr Georgijevilla tuntuu joka toinen kausi onnistuvan, joka toinen notkahtavan. Vaisun viime kauden jälkeen olisi vuorossa jälleen tasonnosto – tokihan tilastot ovat tilastoja. Bulgarian tunnetuin jääkiekkoilija kaipaa otteisiinsa tasaisuutta koko joukkueenkin kannalta. Justus Annunen pääsi viime kaudella Avs-maalille päävastuuseen 14 kertaa, ja voitti otteluistaan kahdeksan. Kempeleläinen oli kaikilla tilastomittareilla Georgijevia edellä, tosin otteluotanta on huomattavasti pienempi. Annusella on erinomainen tilaisuus lunastaa paikkansa Avalanchen ykkösenä, mikäli hän onnistuu säilyttämään viimekautisen vireensä.
Avalanche on kokenut mutta ei vanha joukkue, verrattuna esimerkiksi pöhöttymään päin olevaan Tampa Bay Lightningiin. Avainpelaajilla on vielä kosolti pelivuosia jäljellä, ja osa on nyt uransa lakipisteensä. Kokemus tuo varmuutta, luotettavuutta ja uskottavuutta, mikä tuo tarvittavaa henkistä voimavaraa fyysisten ja pelillisten avujen lisäksi. Laaja ja syvä materiaalia, supertähtistatuksen keihäänkärjet ja vahva valmennus takaavat Avalanchen ystäville paljon ilonaiheita alkavalla kaudella.
Colorado Avalanche taistelee Keskisen divisioonan voitosta.
Dallas Stars – parhaan jääkiekkoikänsä saavuttanut runkopelaajisto vie tähtipaidat jälleen uuteen vahvaan kauteen
Stars on parina viime kautena lukeutunut mestarihaastajien kastiin. Tie on noussut pystyyn konferenssifinaaleissa kahdesti putkeen. Kummallakin kerralla vastustaja osoittautui aivan liian laadukkaaksi. Oletettavaa on, että Stars nähdään divisioonan ja jopa konferenssin kärkikahinoissa, mutta ratkaiseva askel semifinaalien ja Stanley Cup -finaalien välillä edellyttää terävöitymistä pelin jokaisella osa-alueella. Hyppäyksen ei edes tarvitse olla mikään jättimäinen harppaus.
Starsin hyökkäys on tasalaatuista, eli negatiivisen kautta luonnehdittuna tasapaksua. Kokoonpanosta puuttuvat 50 maalin syömähampaat ja sadan pisteen supertähdet. Tehot jakautuvat tasaisesti. Ainoastaan kauden komeetta Wyatt Johnston ja kentällä joka paikkaan ehtivä Roope Hintz saavuttivat 30 maalin rajan. Kahdeksan pelaajaa iski vähintään 20 maalia. Johnston oli erinomainen myös pudotuspeleissä, joissa Hintzillä oli hankalaa.
Jason Robertson voitti joukkueen sisäisen pistepörssin tuloksella 29+51=80 mikä on melko pieni summa sarjan kärkikasin joukkueen ykköselle. Huomattavaa kuitenkin on, että paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien pelaajien +/- -tilasto oli positiivinen. Kaikki tämä kuvastaa Starsin joukkueidentiteettiä. Elämää suurempien supertähtien puuttuessa yhteisöllisyyden voima korostuu.
Johnstonin ura on alkanut erinomaisella sykkeellä, ja hän on todennäköisesti tällä kaudella piste per peli -tahdissa. Todennäköisesti Johnston perii lopettaneen Joe Pavelskin pelipaikan ykkösen laidassa. Kokeneet Jamie Benn ja Tyler Seguin ovat vanha kunnon dynaaminen duo, jonka vierelle voisi kuvitella uuden nimen, Logan Stankovenin tai Mavrik Bourquen. Matt Duchenella on luonnollinen rooli kolmosketjussa. Jarruketjun muodostavat Colin Blackwell, Jevgeni Dadonov ja Sam Steel, joiden kokemus tuo peliin rauhallisuutta ja varmuutta silloin, kun pelejä ratkaistaan materiaalin alakerroksissa. Starsilla on siis neljä hyvin roolitettua ja tarpeen tullen helposti muovattavaa ketjua.
Starsin takalinjat ovat kokeneet huomattavia uudistuksia, jotka eivät lähtökohtaisesti tunnu vakuuttavilta. Hankintojen seurauksena on muodostunut tasollisesti ja pelitavallisesti jyrkästi jakautunut kahden kerroksen koostumus.
Thomas Harley ja Miro Heiskanen ovat armoitettuja kiekollisia puolustajia vahvistamaan ylivoimakoostumuksia. Toisaalta Heiskanen vankisti viime kaudella pelaamistaan enenevissä määrin puolustussuuntaan, mikä kertoo suomalaisen muuntautumiskyvystä, monipuolisuudesta ja joustavuudesta; arvokkaita ominaisuuksia huippuluokan pelaajalle.
Jämäkään Esa Lindelliin voi joukkue luottaa illasta toiseen. Sitä vastoin Ilja Ljubuškin tuntuu avaamattomalta konvehtirasialta. Kiertolaiseksi ajautunut 30-vuotias venäläinen ei ole toistaiseksi vakuuttanut missään joukkueessa, ja siksi hulppea lähes 10 miljoonan dollarin arvoinen sopimus tuntuu ylimitoitetulta. Ljubuškin on täten hyvästä syystä yksi Starsin seurattavimmista pelaajista. Kokeneiden Matt Dumban ja Brendan Smithin pari viime kautta ovat olleet rikkonaisia, mutta ehkä Stars ei uskaltanut nostaa kokoonpanoon liikaa nuoria pelaajia. Lisäksi viime kaudella paikkansa löytäneeseen mutta pudotuspeleissä flopanneeseen Nils Lundqvistiin ei enää luottoa heru. Suotavaa olisi kyllä kokeilla Kyle Capobiancon tai AHL:ään jämähtäneen mutta ylhäällä pudotuspeleissä esiintyneen Alex Petrovicin NHL-lihaksia.
Eli kolmessa parissa on kolme vahvaa suorittajaa sekä kolme täyttä kysymysmerkkiä, ja tähän heikkouteen tulevat Starsin päävastustajat (Avalanche, Vegas Golden Knights, Edmonton Oilers) takuuvarmasti iskemään.
Jake Oettinger oli viime kaudella välillä ailahteleva, välillä ohittamaton. Hän terästi peliään pudotuspeleissä, mutta yhtä kaikki hänen tulisi saada suorittamiseensa enemmän vakautta. Vancouver Canucksista hankittu Casey DeSmith on hyvä tuuraaja ja sekä kirittäjä Oettingerin tasonnostohankkeelle.
Starsin kätketty vahvuus on ollut nuorten pelaajien onnistunut kehitys avainpelaajiksi. Robertson, Johnston, Hintz, Heiskanen, Lindell, Oettinger ja Harley ovat tästä erinomaisia esimerkkejä. Jokainen on pelannut loistavaa jääkiekkoa, kantaneet vastuuta verrattain vähäisellä kokemuksella ja tehneet osaltaan Starsista voittavan joukkueen. Seuraavina jonossa ovat hiomattomat timantit Stankoven ja Bourque. Starsin 2020-sukupolven tarina on vielä kesken, ja sille on lupa odottaa loisteliasta päätöstä minä päivänä tahansa.
Dallas Stars taistelee Keskisen divisioonan voitosta.
Nashville Predators – profiilinkorotusta huimilla täsmähankinnoilla
Predators vei huomion kesän siirtomarkkinoilla lievästi ilmaistuna rehvakkaiden ostopäätösten johdosta. Joukkue hankki Tampa Bay Lightingista salampaidoissa koko tähänastisen uransa ja yli 1000 ottelua pelanneen ikonin Steven Stamkosin, Vegas Golden Knightsin monivuotisen luottopelaajan Jonathan Marchessault'n ja Carolina Hurricanesista monipuolisen puolustajan Brady Skjein. Kokemusta, erikoistilanneosaamista ja dynaamisuutta – juuri sitä minä lääkäri määrää. Vastaavasti joukkueesta lähtivät muun muassa Ryan McDonagh, Kevin Lankinen ja Kiefer Sherwood.
Predatorsin hyökkäysmateriaalissa on kiitettävästi leveyttä ja muokattavuutta. Ykkösketju Filip Forsberg – Gustav Nyquist – Morgan O'Reilly on osoittanut toimivuutensa, eikä trioa ole syytä hajottaa. Erityisen loisteliasta kolmikon peli ei ole ollut mutta riittävän tasokasta pitämään joukkueen pudotuspelikilpailussa. Stamkosilla ja Marchessault'lla on selkeä rooli kakkosketjussa puolustussuuntaan aktiivisen Tommy Novakin ympärillä, ja Stamkosille on lisäkäyttöä ylivoimaspesialistina. Kolmos- ja nelosketjut miehitetään luotettavilla uurastajilla: Luke Evangelista, Mark Jankowski, Michael McCarron, Colton Sissons ja Cole Smith. Juuso Pärssinen joutui viime kaudella hakemaan vauhtia farmista, kun lupaava alkukausi alkoi sakata syksyn vanhetessa. Predatorsin kahteen pohjaketjuun on tungosta, joten varaa notkahduksiin ei ole, mikäli vakiopaikka ylhäällä on realismia. Tuulen alapuolella lentää Milwaukee Admiralsissa erinomaisen, joskin lyhyeksi jääneen kauden pelannut Joakim Kemmell. Kemmell on hyvin klassinen hiomaton timantti, joka kasvanee rauhassa korkoa AHL:ssä vielä tämän kauden.
Ykköspakkipariyhdistelmä Roman Josi – Brady Skjei vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Kaksikko kykenee sekä tehoilemaan että hoitamaan puolustajan perinteiset ydinasiatehtävät tunnollisesti. Alexandre Carrier ja Jeremy Lauzon luutivat kakkosparissa. Luke Schenn ja Spencer Stastney täydentävät vakiokuusikon. Nippu ei kärkeä lukuun ottamamatta ole nimekäs eikä merkittävästi pelotteita herättävä, ja ottaen huomioon sangen vaatimattoman reservin, vaikuttaa Predatorsin suurimmat ongelmat nimenomaan alakerrassa, ongelmia syntyy heti, kun runkopelaajistossa tapahtuu loukkaantumisia, pelikieltoja tai muita poisjääntejä.
Juuse Saros osoitti viime kaudella (lue: kevään puolella) olevansa oiva manttelinperijä Pekka Rinteelle. Saatuaan hitaan alun jälkeen pelin kulkemaan Saros torjui Predatorsille aimo tukun pisteitä, joiden turvin joukkue kiri pudotuspeleihin. Saroksen asema ykkösenä on kiistaton. Kevin Lankinen siirtyi Vancouver Canucksiin hakemaan paikkaansa auringossa, ja hänet korvaa Starsissa kohtalaista työtä tehnyt Scott Wedgewood.
Erinomaiset vahvistukset ja maalivahtitandem nostavat Predatorsin selkeästi pudotuspeliviivan yläpuolelle, mutta materiaalin perustaso on niin tasapaksu, että kahta kärkijoukkuetta se ei tule saavuttamaan.
Nashville Predators taistelee Keskisen divisioonan sijoista 3.–4.
Winnipeg Jets – paljon kysymysmerkkejä kauden kynnyksellä
Winnipeg Jetsien joukkueen kasaaminen on mennyt pitkälle syksyyn ja viimeisiä palasia kokoonpanoon hommataan vielä aivan kauden kynnyksellä. Viime kaudella 71 ottelussa pelannut ja 38 pistettä tehnyt 22-vuotias Cole Perfetti on rajoitettu vapaa agentti ja hänen kanssaan ei ole vielä tätä kirjoitettaessa päästy sopimukseen.
Lähtijöistä huomattavin on vuoden 2022 ykköskierroksen hyökkääjävaraus Rutger McGroarty, joka ei suostunut sopimukseen Jetsien kanssa vaan päätyi lopulta Pittsburgh Penguinsiin kaupassa, jossa Jetsiin siirtyi lupaava hyökkääjä Brayden Yager. Kesällä myös muutama veteraanipelaaja poistui joukkueen vahvuudesta. Nate Schmidt matkasi Florida Panthersiin ja Brendan Dillon New Jersey Devilsiin.
Connor Hellebuyck on selkeästi Jetsin ykkösvahti tulevalle kaudelle. Hellebuyck aloittaa Winnipegissä jo kymmenen kautensa. Kirittäjinä hänelle toimivat Kaapo Kähkönen, jolla on yhden vuoden mittainen sopimus, sekä kaksivuotisen sopimuksen tehnyt Eric Comrie. Kähkönen on NHL:ssä aloittanut 131 ottelussa ja Comrie 57 ottelussa. Molemmat pystyvät siis toimimaan Hellebuyckin tuuraajina. Näiden lisäksi organisaatio teki kesällä kolmen vuoden tulokassopimuksen 21-vuotiaan Thomas Milicin kanssa, joka aloittaa kautensa pienemmissä liigoissa, mutta pystyy tarvittaessa tuuraamaan myös Jetsien maalilla. Viime kaudella Hellebuykin kakkosvahtina pelannut Laurent Brossoit puolestaan siirtyi kesällä Blackhawksiin.
Puolustuksen rungon muodostavat viime vuoden tapaan Josh Morrisey, Neal Pionk ja Dylan DeMelo. DeMelon kanssa tehtiin neljän vuoden jatkosopimus nyt kesällä. Pionk aloittaa sopimuksensa viimeisen kauden, joten hänen kohdallaan käydään keskustelua sopimuksen jatkamisesta tai mahdollisista vaihtokaupoista.
Puolestaan Dillonin ja Nate Schmitdin poistuminen vahvuudesta on lähinnä korvattu syvyyshankinnoilla. Joukkueeseen on kesän aikana liittyneet puolustajat Dylan Coghlan ja Haydn Fleury, jotka tuovat leveyttä puolustukseen. Coghlan pelannee AHL-seura Manitoba Moosessa, mutta pystyy myös kamppailemaan paikasta kuuden pelaavan puolustajan joukossa.
Kesän aikana on kuulunut paljon huhuja Jetsin pitkäisen luottaratsun Nikolaj Ehlersin halusta siirtyä muihin maisemiin. Ehlersin sopimuksesta käynnistyy viimeinen kausi, mutta ainakaan kauden alkuun mennessä häntä ei ole kaupattu muualle eikä sopimusta ole pidennetty.
Hyökkääjistä Mark Scheifele, Kyle Connor, Gabriel Vilardi ja mahdollisesti Ehlers tulevat olemaan keskeisessä roolissa tehojensa suhteen. Yleisesti ottaen keskushyökkääjistö on hieman ohut ja onkin pienoinen kysymysmerkki, että täyttävätkö Vladislav Namestnikov tai Adam Lowry kakkoskentän sentterin paikan. Potentiaalisista hyökkääjistä Brad Lambertilla on mahdollisuus nousta tällä kaudella NHL-miehistöön ja ottaa paikkansa kakkos- tai kolmoskentässä. Cole Perfetin tilanne kiinnostaa kaikkia Jetsiä seuraavia ja toivottavaa onkin, että hänelle onnistutaan sorvaamaan pitkä sopimus.
Mitä suomalaisiin tulee, on Jetsin sinivalkoinen kattaus kiitettävän lavea mutta paikka ylhäällä on monen kohdalla tiukassa. Kähkösen on onnistuttava harvoissa otteluissa, joita hän pääsee pelaamaan. Hänen tehtävänsä onkin pystyä tukemaan joukkuetta aina kun Hellebuyck on lepovuorossa. Mikäli harjoituskaudella hän ei pysty vakuuttamaan joukkuetta on vaihtoehtona siirtyminen muualle tai pienempiin liigoihin.
Rasmus Kupari jatkaa seurassa ja hänen oletettava pelipaikkansa on nelosketjun laidassa. Kuparilla on myös viimeinen kausi sopimuksesta alkamassa, joten pienellä peliajalla hänen on myös näytettävä olevansa jatkosopimuksen arvoinen. Ville Heinola taistelee paikasta puolustuksen aloittavassa kuusikossa. Heinola ei ole aivan onnistunut lunastamaan potentiaaliaan, ja kärkipuolustajien takana on tällä hetkellä laaja ja tasainen joukko, jotka taistelevat paikasta pelaavassa kokoonpanossa. Tässä taistelussa Heinolan on onnistuttava vakuuttamaan seuran johto, kunhan ensin toipuu syyskuisesta leikkauksestaan. Brad Lambert aloittaa todennäköisesti kauden AHL:n puolella. Lambertista kuitenkin odotetaan tulevaisuudessa NHL-tasoista hyökkääjää ja tulevalla kaudella hänellä onkin mahdollisuus nostaa itsensä vakituiseen kokoonpanoon.
Winnipeg Jets taistelee Keskisen divisioonan sijoista 3.–5.