Pelaaja-arvostelut

Arvioituina ovat kaikki KooKoossa kauden 2004-05 aikana virallisen pelin pelanneet pelaajat. Vähiten pelanneiden kohdalla arvostelu on ainoastaan sanallinen. Numeraalinenkaan arvosana ei ole absoluuttinen, vaan arvostelussa on otettu huomioon peliesitysten lisäksi myös rooli sekä ennakko-odotukset. Pelaajat ovat aakkosjärjestyksessä pelipaikoittain.

Kenttäpelaajien tilastoissa on merkittynä pelatut ottelut, tehopisteet ja rangaistusminuutit. Plusmiinuslukeman jälkeen on suluissa ne maalilukemat, joista tehotilaston saldo muodostuu. Suomi-sarjan ja kaikista nuorten peleistä ei tilastoida plussia ja miinuksia. Maalivahtien tilastoissa on merkittynä pelatut/puetut ottelut ja peliaika minuutteina. Seuraavaksi on voitot-tasapelit-häviöt ja nollapelien määrä. Tehopisteiden ja jäähyminuuttien perässä on vielä päästettyjen maalien keskiarvo pelattua tuntia kohden sekä torjuntaprosentti. Joukkue on aina KooKoo ja sarja Mestis, jollei muuta ilmoiteta.

Hyökkääjät

Kimmo Haapa-aro

Runkosarja: 43. 3+2=5, 30min, -12 (8-20)

Haapa-aro oli yksi KooKoon harvoista positiivisista yllättäjistä, sillä kannattajien keskuudessa Tapparan nuorista siirtyneeltä laitahyökkääjältä ei odotettu käytännössä mitään – etenkin kun hän missasi vielä harjoituspelitkin loukkaantuneena. Haapa-aro taklasi kuitenkin heti ensimmäisissä vaihdoissaan nimensä kouvolalaiskatsojien äänihuulille.

Kova asenne toi Haapa-arolle syksyn aikana näyttöpaikkoja jopa ykköskentästä, mutta kiekollisessa pelissä nuorukaisella ei juurikaan annettavaa ollut. Hyökkääjä keräsi vähäiset pisteensä alkukaudesta; 29 viimeistä peliä sujuivat täysin ilman tehopisteitä. Haapa-aro ei rymistellytkään alkukauden tavoin enää keväällä, mutta todisti siltikin heti tulokaskaudellaan olevansa Mestis-tasolle oiva pelaaja rikkovaan neloskenttään. 8+

Matti Hietakangas

Runkosarja: 42. 3+2=5, 60min, -6 (11-17)

Viime vuoden A-nuorten SM-liigan pistepörssivitonen täytti paikkansa KooKoon kokoonpanossa, vaikka rooli, ja ennen kaikkea kiekollinen panos, jäivätkin selvästi ennakoitua pienemmiksi. Kädet eivät toimineet samalla tavalla Mestiksessä kuin vuotta aiemmin Tapparassa. Alkukaudesta Hietakangas pelasi vielä kakkos-kolmoskenttien keskellä, sittemmin jäähykuninkaan rooliksi osoittautui fyysisemmän pelin neloskenttä.

Vahvana vääntäjänä Hietakangas oli arvokas pelaaja kulmissa ja laitahyökkääjänä pelatessaan on todistanut osaavansa taklatakin. Parhaimmillaan tamperelainen olikin juuri nelosen laidalla, sillä keskellä liike ei tahtonut oikein riittää, eivätkä aloituksetkaan osoittautuneet miehen paraatilajiksi. Ensi kaudeksi Jokipoikiin siirtynyt Hietakangas teki kauden kolmannen maalinsa vasta kevään toiseksi viimeisessä pelissä – pelattuaan sitä ennen peräti 25 ottelua putkeen pisteittä. 6+

Janne Jaakkola

Runkosarja: 5. 1+2=3, 0min, +2 (3-1)

Todellinen epäonnensoturi. Vantaalta Kouvolaan siirtynyt Jaakkola kärsi pikkuvaivoista jo ennen kauden avausta, mutta aloitti silti syksyn vakuuttavasti. Kakkoskentän keskellä pelanneen Jaakkolan pelit päättyivät kuitenkin lyhyeen miehen loukattua olkapäänsä normaalissa pelitilanteessa Vaasassa runkosarjan viidennessä pelissä.

Loppukauden sivussa pitänyt vamma oli erittäin harmittava juttu sikälikin, että Jaakkola oli jo ehtinyt osoittaa olevansa hyvän luokan kahden suunnan pelimies, jolle olisi ollut rutkasti käyttöä jatkossakin. Pelaa ensi kaudella Jukureissa, mikäli kuntoutuu.

Niko Kantelinen

Runkosarja: 37. 7+7=14, 28min, -12 (13-25)

Muutamasta väläytyksestä huolimatta Kantelinen oli KooKoon suurin alisuorittaja. Jukuripaidassa hyökkääjä oli osoittautunut todelliseksi pikkuväkkäräksi, mutta Kouvolassa meno muistutti toisinaan vaaratonta virkamieskiekkoilua. Pääosin yritystä kyllä riitti ammattimiehen tavoin läpi kauden, mutta homma ei vain syystä tai toisesta natsannut.

Alkusyksyä haittasi harjoituspeleistä saatu rannevamma ja ensimmäiset kuukaudet olivat muutenkin rikkonaisia. Tehokkaimmillaan Kantelinen oli vuodenvaihteen molemmin puolin, mutta kunnolla ketsuppipullo ei auennut missään vaiheessa. Vaikean Ranskan-kauden ja nihkeän KooKoo-vuoden jälkeen KalPa-kasvatti palaa tutuimmille maille, eli Mikkeliin, tehojaan etsimään. 6-

Tatu Kattelus

Runkosarja: 35. 8+19=27, 48min, -1 (22-23)

Kattelus oli jälleen KooKoon paras pistemies ja tärkein pelaaja. Kippari kannatteli liitoksistaan narissutta purtta pinnalla koko syksyn, killuen samalla koko sarjankin pistepörssin kärkisijoilla. Suorituksen arvoa lisää entisestään se, kun huomioidaan ”väärä” pelipaikka sekä selkävaivat. Ensimmäisen kokonaisen kautensa keskushyökkääjänä pelannut Kattelus nimittäin joutui jättämään syyskierroksista väliin peräti kahdeksan. Selvimmin Katteluksen merkitys joukkueelle näkyi juuri niissä otteluissa, joista hän oli sivussa. Yhdeksästä ilman ykkössentteriä pelatusta pelistä KooKoo voitti vain kaksi ja hävisi loput seitsemän.

Oman kasvatin merkitystä ei voi yliarvioida, vaikkei hänestä sellaiseksi pehmeäkätiseksi pelinpyörittäjäksi ollutkaan, mitä Kouvolassa on totuttu vuosien varrella näkemään. Kattelus aloitti kauden syötellen, sillä seitsemän ensimmäisen ottelun jälkeen kasassa oli tehot 0+10. Maalihanat aukesivat kuitenkin pian, sillä seuraavissa neljässä pelissä hän takoi kuusi maalia. Muun joukkueen tavoin Katteluksenkin tehot hyytyivät kuitenkin kauden edetessä: syksyn 18 pelistä hän kirjautti tilastot 8+13, mutta kevätkauden 17 pelistään vain kuusi syöttöpistettä. 9

Mikko Kaukokari

Runkosarja: 43. 6+11=17, 22min, -8 (13-21)

Kaukokari jäi ketjukaverinsa Kantelisen tavoin kauaksi odotetusta tasosta, mutta petrasi sentään koko ajan kauden edetessä. Pitkiä mustia jaksoja ei tullut – jos ei sitten pisteputkiakaan. Yrittämisen puutteesta ei ”Kiikaria” voi kuitenkaan syyttää, sillä hän oli heti Reino Soijärven ja Kaj Lindströmin jälkeen kolmanneksi ahkerimmin laukonut KooKoo-pelaaja. Blues-kasvatille kirjattiin kauden 43 ottelussa 136 kutia.

Kovakuntoinen hyökkääjä pelasi muutamaa sentterikokeilua lukuun ottamatta koko kauden laidalla ja jaksoi uurastaa molempiin suuntiin. Puolustuksen avittamisesta kielii myös ketjukavereita parempi, tai sanotaanko vähemmän huono, plusmiinuslukema. Ratkaisijaksi hänestä ei kuitenkaan ollut. 6½

Jarkko Kauvosaari

Runkosarja: (KooKoo) 2. 0+1=1, 0min, -1 (1-2)

Runkosarja: (TuTo) 2. 0+0=0, 0min, -4 (1-5)

SM-liiga: (Lukko) 35. 0+0=0, 6min, -5 (0-5)

SM-liiga, playoffs: (Lukko) 4. 0+0=0, 0min, -1 (0-1)

Lukko-laina käväisi Kouvolassa marraskuun puolessa välissä, pelaten voitokkaat kotiottelut Jukureita ja Hermestä vastaan. Mestis-uran avauspiste syntyi toisessa ottelussa syötöllä Simo Mälkiän ylivoimalla tälläämään voittomaaliin. Keskushyökkääjällä pelasi kyseisissä otteluissaan laidoillaan vanhat tutut, Ilkka Saarela ja Teemu Virtala, joiden kanssa peli oli sujunut Raumalla A-nuorissa varsin tehokkaasti.

Kahden ottelun jälkeen Kauvosaari palasi kuitenkin takaisin Lukkoon, jossa rooli jäi melko pieneksi. Juuri ennen siirtorajan umpeutumista hän käväisi pelaamassa kaksi ottelua TuTossa ilman tehomerkintöjä.

Eemeli Koskelainen

Runkosarja: 29. 0+0=0, 10min, -4 (0-4)

A-jun I-div: 15. 11+11=22, 10min

A-jun I-div, playoffs: 3. 1+1=2, 0min

A-jun SM-karsinta: 6. 1+2=3, 2min 0 (4-4)

Viime kaudella KooKoo-fanit ennakkoluulottomilla otteillaan ihastuttaneen Koskelaisen toinen kausi sujui melko huomaamattomasti. Nilkkavaiva piti hyökkääjän sivussa runkosarjan alussa, jolloin Aapo Lampinen nousi ohi ja pelaavaan kokoonpanoon. Kausi sujuikin lähinnä neloskentässä tai 13. hyökkääjänä.

Emppu toi toisinaan kentälle päästessään intoa ja vauhtia peliin, muttei ollut samanlainen sytyttäjä kuin vuotta aiemmin. Nuorukaisen potentiaalista kertovat kuitenkin junioreissa tälläkin kaudella nakutetut kovat tehopisteet. 6½

Ari Kovanen

Runkosarja: 23. 0+1=1, 8min, -2 (3-5)

Oli sitten tylysti sanottu tai ei, niin Kovanen oli KooKoon menneen kauden turhin pelaaja. Vielä harjoitusotteluissa JYP:stä siirtynyt hyökkääjä vaikutti monipuoliselta pelaajalta, joka pystyisi tarvittaessa paikkaamaan loukkaantuneita hyökkäävissäkin ketjuissa. Syitä voi etsiä vanhoista vammoista tai samaan aikaan käydystä armeijasta, mutta miehen liike ei riittänyt Mestis-tasolle. Jo syksyn aikana KooKoon omat juniorit ajoivat Kovasen edelle ja peliminuutit jäivät vähiin.

Kun näyttöpaikkoja olisi loukkaantumissuman aikana lopulta vuodenvaihteen jälkeen irronnut, iski epäonnetar näppinsä peliin vieden Kovasenkin loppukaudeksi sairastuvalle. Ainoan tehopisteensä kauden ensimmäisessä ottelussaan saalistanut Kovanen ei sentään maaleitta aivan koko kautta pelannut: hän nimittäin osui marraskuussa Mestis-maajoukkueen paidassa Valko-Venäjän alle kaksikymppisiä vastaan. Oman pienen roolinsa puolustavassa neloskentässä Kovanen hoiti ihan kunnialla, muttei pystynyt tuomaan juurikaan vahvuuksia KooKoon pelaamiseen. 5-

Aapo Lampinen

Runkosarja: 37. 6+0=6, 12min, -7 (7-14)

A-jun I-div: 13. 12+11=23, 10min

A-jun I-div, playoffs: 2. 1+3=4, 2min

A-jun SM-karsinta: 6. 2+5=7, 4min, -2 (7-9)

Kuka Aapo, saatettiin vielä kauden korvilla kysellä. Hyvistä harjoituspeleistäkin huolimatta nuorukainen pääsi kokoonpanoon vähän kuin varkain heti kauden alussa muiden hyökkääjien loukkaantumisten myötä. Lampinen osoitti kovalla taistelullaan ansaitsevansa paikkansa pelaavassa miehistössä. Nuorukaisen Mestis-ura ei olisi voinut alkaa paljonkaan paremmin: Lampinen nimittäin iski KooKoolle voittomaalin, vaikkakin epäselvän sellaisen, 21.9.2004 Järvenpäässä heti uransa toisessa ottelussaan.

Avausmaalista huolimatta Lampisen rooli oli vielä syksyllä varsin pieni, vaikka muutamissa peleissä paikka ykkösketjun laidalta löytyikin. Keväällä hän oli jo ansainnut paikkansa parhaalla mahdollisella tontilla ja kiitti luottamuksesta iskemällä viisi maalia, mukaan lukien jäätävä suoritus KalPaa vastaan. Vielä viime kaudella B-junnuissa pelanneen Lampisen kauden aikana tapahtuneen kehityksen saattoi huomata katsomoon asti, etenkin rohkeutta ja röyhkeyttä tuli kaksinkamppailutilanteisiin rutkasti. Kauden yllättäjä numero yksi pelasi todella tehokkaasti junioreissakin ja sai kauden päätteeksi kutsun alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen. 9½

Jussi-Mikko Makkonen

Runkosarja: 35. 6+4=10, 16min, -1 (15-16)

Suomi-sarja (HeKi): 6. 1+4=5, 4min

Jo viime kaudella KooKoossa käväissyt Makkonen kutsuttiin Kouvolaan pian Jaakkolan loukkaantumisen jälkeen. Heinolan Kiekossa kauden aloittanut keskushyökkääjä vakuutti seurajohdon viidessä koeottelussaan, joista keräsi tehot 1+3, ja sai sopimuksen loppukaudeksi. Hyvien try out -pelien jälkeen Makkosen otteet olivat kuitenkin varsin ailahtelevia.

Marraskuun puolen välin jälkeen Makkonen saalisti 24 ottelustaan vain yhden maalin ja yhden maalisyötön, kunnes sai nimiinsä kaksi erikoista maalia Haukkoja vastaan pelatussa toiseksi viimeisessä kamppailussa. Makkosen plusmiinuslukema on yllättävän hyvä ottaen huomioon miehen suhteellisen laiskan puolustusasenteen sekä jokusenkin kerran toistuneet, tuhoon jo ennalta tuomitut, harhautusyritykset alimpana miehenä. Väläytellessään Makkonen kunnostautui erityisesti kiekon ylöstuomisessa. 6½

Antti Miettinen

Runkosarja: 19. 3+1=4, 22min, -1 (6-7)

SM-liiga: (Ilves) 25. 0+1=1, 10min, -6 (1-7)

Miettinen oli KooKoon yllätyshankinta marraskuun lopussa, sillä vielä tuolloin laitahyökkääjiä vaikutti olevan jokseenkin tarpeeksi – toisin kuin maalivahteja, puolustajia tai senttereitä. Ilveksen neloskentässä tehottomasti alkukauden pörränneen Miettisen hankinnalle tuli kuitenkin pian perusteita, kun Teemu Somppi joutui vielä saman viikon aikana loppukauden kestäneelle sairaslomalle. Miettinen otti ensin Sompin paikan ykköskentässä, mutta siirtyi sittemmin pienempään rooliin.

Kauden Kanadassakin pelannut hyökkääjä osoittautui todelliseksi sisupussiksi – valitettavasti kädet eivät vain käyneet yhtä ahkerasti kuin jalat, suusta nyt puhumattakaan. Tammikuun puolessa välissä Miettinen ylsi kolmen maalillisen ottelun putkeen, mutta siihen tehot sitten jäivätkin. Peloton pikkumies joutui jättämään kauden kolme viimeistä peliä väliin sormivamman johdosta. 6+

Ilkka Saarela

Runkosarja: 36. 4+6=10, 26min, -8 (15-23)

Saarelan kiekkoilevan veljesparin nuoremman painoksen tulokaskausi oli varsin rikkonainen. Yhdessä Teemu Virtalan kanssa junioreissa tuhoisan tutkaparin muodostanut Saarela ei pystynyt vastaamaan odotuksiin siinäkään määrin kuin aisaparinsa. Oli etenkin alkukaudesta ajoittain kovassakin vireessä, mutta sittemmin liian monta kertaa vilttiketjussakin.

Tehopisteissä mitattuna Saarela jäi selvästi Virtalan taakse, mutta oli kuitenkin monipuolisempi pelaaja. Hän pelasi ajoittain erittäinkin fyysisesti ja voi vielä varmuutta ja tasaisuutta lisää saadessaan nousta aina liigatasonkin pelaajaksi. KooKoossa jatkavan Saarelan kevään pilasi leikkaushoitoa vaatinut nivusvamma, joka piti miehen sivussa kahdeksasta pelistä ja vaikutti arvatenkin tehoitta sujuneisiin viimeisiin kahdeksaan peliinkin. 6½

Mikko Silvennoinen

Runkosarja: (KooKoo) 4. 1+1=2, 6min, +4 (4-0)

Runkosarja: (Salamat) 3. 0+0=0, 0min, 0 (1-1)

SM-liiga: (SaiPa) 22. 1+1=2, 14min, -4 (2-6)

A-jun SM-liiga: (SaiPa) 19. 6+9=15, 8min, -4 (18-22)

A-jun SM-liiga, putoamiskarsinnat: (SaiPa) 2. 1+1=2, 2min, +2 (2-0)

Jokereista Lappeenrantaan siirtynyt nuorukainen käväisi KooKoossa lokakuun lopussa. Hän teki uransa avausmaalin miesten sarjoissa heti ensimmäisessä Mestis-ottelussaan Haukkoja vastaan – vieläpä ensimmäisessä tai korkeintaan toisessa vaihdossaan – kun Niko Kantelisen maalille heittämä lättykiekko pomppi onnekkaasti sisään Silvennoisen kautta.

Neljässä ottelussa sekä laidalla että keskellä kokeiltu vauhdikas Silvennoinen jäi kuitenkin KooKoossa käytännössä rivimieheksi ja palasi SaiPaan. Liiga- ja junnumatsien lisäksi hän sai lisäkokemusta Mestiksestäkin, pelattuaan tammikuussa kolme ottelua Salamoiden riveissä ilman tehomerkintöjä. Ensimmäisen liigamaalinsa nuorukainen teki runkosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa.

Valtteri Skyttä

Runkosarja: 3. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)

A-jun I-div: 12. 3+8=11, 10min

A-jun I-div, playoffs: 3. 3+0=3, 0min

A-jun SM-karsinta: 6. 5+2=7, 6min, -1 (7-8)

B-jun SM-sarja:27. 20+19=39, 52min

Valtaosan kaudestaan B-junioreissa pelannut Valtteri Skyttä kuuluu kouvolalaiskiekkoilun suuriin lupauksiin. Taitava, mutta riittävän kookaskin, keskushyökkääjä oli läpi kauden B-junioreiden SM-sarjan parhaita pelaajia, eikä 17-vuotiaan nuorukaisen tahti hiipunut pykälää korkeammallakaan. Skyttä nappasi A-junioreiden jatkopeleissä paikan ykköskentän keskeltä ja takoi tehoja yli pinna per peli –tahdilla.

Valtteri sai tilastoihinsa myös kolme Mestis-peliä, joissa oli ylimääräisenä hyökkääjänä. Jokusen luistimenpiirronkin nuorukainen sai toiseksi korkeimmalla sarjatasolla vetäistä, noustuaan Teemu Virtalan käytöskympin ajaksi KooKoon kolmosketjuun debyyttiottelussa KalPaa vastaan tammikuun 20. päivä.

Reino Soijärvi

Runkosarja: 40. 12+14=26, 22min, -6 (23-29)

Joukkueen parhaan maalintekijän titteli irtosi tällä kertaa vain tusinalla osumalla, kun vähämaalisella viime kaudellakin kasseja vaadittiin kolme enemmän. KooKoon tehottomuutta kuvaakin se, ettei yhtä pienellä maalimäärällä pärjätty sisäisessä skabassa kuin Kirkkonummella. Toistamiseen peräkkäin KooKoon maalitykkinä kunnostautuneen Soijärven kausi sujui tuttuun malliin: tärkeitä osumia, mutta myös liikaa tuhlattuja paikkoja.

Etenkin kevätpuoliskolla Soijärven peli tuntui olevan pahasti lukossa, eikä mies onnistunutkaan marraskuun jälkeen maalinteossa kuin kahdesti. Helmikuussa otteita haittasivat pikkuvammat ja kuumeilu. Kauden alku sen sijaan oli toista maata: erinomaisten harjoituspelien jatkeeksi Soijärvi maalasi viidesti runkosarjan seitsemässä ensimmäisessä ottelussa. 7+

Teemu Somppi

Runkosarja: 22. 5+9=14, 44min, +1 (12-11)

Mestaruuden jälkeen KalPasta Kouvolaan palannut Somppi aloitti kauden väkevästi. Kahdestatoista ensimmäisestä pelistä ykköskentän laitahyökkääjä jäi pisteittä vain kolmessa, saalistaen tehopisteet 4+6. Omalla alueella Sompista ei juurikaan hyötyä ollut tälläkään kaudella, joten miehen saavutuksia voi arvioida pitkälti tehopisteiden valossa. Syys-lokakuussa Somppi hakeutui maalipaikkoihin niin terävästi, ettei miestä olisi pystynyt estämään panssarinyrkilläkään.

Peli-ilo katosi kuitenkin kauden edetessä, jonka jälkeen laiturilta nähtiin lähinnä laiskaa keskialueen kurvailua, yksinyrittämistä, paitsioita ja kolme kymmenen minuutin rangaistusta. Vielä pahemmin huumori tuntui hukkuvan, kun Somppi menetti ykköskentän paikkansa – vaikka pisteettömiä putkia Sompille ei kertynytkään. Kevätkunto jäi kuitenkin näkemättä, kun kausi päättyi joulukuun alussa Jokipoikien Juhana Revon polvitaklauksen seurauksena. 6½

Teemu Timoskainen

Runkosarja: 44. 5+7=12, 40min, -12 (15-27)

Timoskainen oli jälleen huomattavasti tilastomerkintöjään tärkeämpi pelaaja KooKoolle. Ideaalitilanteessa Timoskainen olisi ollut tasapainottava sentteri kolmoskentässä, mutta nyt loukkaantumissuma vei miehen ajoittain jopa ykkösnyrkkiin. Tehopisteiden valossa Teemun neljäs KooKoo-kausi oli melko normaali, tosin paikkoja olisi ollut kaksinkertaiseenkin maalimäärään – vastasihan hän tosin kauden komeimmasta maalista.

Kaikki kauden ottelut pelanneen Timoskaisen rooli oli erityisen merkittävä aloituksissa, joissa hän oli kiistatta joukkueen paras – jollei jopa koko sarjan. Jopa KalPan NHL-tähti Adam Hall joutui nöyrtymään Timoskaiselle aloituksissa molemmissa Kouvolassa pelatuissa otteluissa. Timoskaisen jatkaminen riippuu vanhoista vammoista kuntoutumisesta. 7½

Teemu Virtala

Runkosarja: 44. 7+15=22, 36min, -12 (16-28)

Virtalan kautta olisi helppo pitää pettymyksenä, mutta tosi asiassa viime vuoden A-nuorten liigan pistepörssivoittajalle ladattiin liiankin suuret odotukset. Mutta se oli toisaalta myös miehen oma syy: mitäs meni pelaamaan niin pirun hyvin harjoitusotteluissa... Treenimatsit sentterinä pelannut Virtala oli parhaimmillaan jopa maaginen ja lähtikin kauteen joukkueen parhaana pistemiehenä. Myös runkosarjan alku laitahyökkääjän tontilla oli lupaava, sillä neljästä ensimmäisestä pelistä kertyi tilille heti kuusi tehopistettä. Arki koitti kuitenkin pian, sillä 11 seuraavasta matsista tilastot lihoivat vain yhdellä syöttöpisteellä.

Virtanappi jäi off-asentoon synkimmän talven ajaksi, mutta kevätkierroksille lähdettäessä Virtala piristyi ja kaunisteli tilastolukemiaan. 21 tehopistettä ja tulokkaiden epävirallisen pistepörssin toinen sija olivat loppujen lopuksi kelpo saavutuksia, etenkin KooKoon tehottomuus huomioiden. Kaikki KooKoon ottelut pelannut Virtala osoittautui todelliseksi mielialapelaajaksi, jonka peli oli kulkiessaan nautinnollista seurattavaa, mutta huonon päivän koittaessa laiskasti puolustanut hyökkääjä oli jopa riippakivi joukkueelle. Taiturimaisen Virtalan ensi kauden suunnitelmat ovat vielä pimennossa, mutta jos mies saa lisää tasaisuutta otteisiinsa ja Mestiksessä jatkaa, pitäisi haarukassa oleman vähintään 30 tehopisteen kausi. 7½

Puolustajat

Tuomas Gärdström

Runkosarja: 28. 0+0=0, 12min, -3 (4-7)

A-jun I-div: 15. 4+7=11, 32min

A-jun I-div, playoffs: 3. 1+1=2, 10min

A-jun SM-karsinta: 6. 0+2=2, 6min, -4 (5-9)

Kirjaimellisestikin KooKoon suurimpiin lupauksiin lukeutuva Gärdström nousi tällä kaudella jo Mestis-porukan vakiomiehistöön. Isokokoisin kouvolalaispuolustaja pelasi ensimmäiset Mestis-pelinsä jo viime syksynä 17-vuotiaana, mutta putosi sitten kokoonpanosta pois loukkaantumisen ja joukkueen lisävahvistuksien johdosta. Tällä kaudella hän oli sivussa lähinnä vain tärkeiden junioriotteluiden tai koulukiireiden vuoksi.

Varsinkin syksyllä Gärdströmin rooli oli vielä varsin pieni, mutta loppukaudesta nuorukainen kuului jo kuuden parhaan KooKoo-pakin joukkoon – ja kokeili tarpeen vaatiessa laitahyökkääjänkin tonttia hyvin tuloksin. Tuomas täytti perusvarmaa peliä pelaamalla paikkansa kolmos-nelospareissa erinomaisesti ja sai tälläkin kaudella maajoukkuekokemusta. Vahvasti junioreissakin esiintynyt Gärdström käväisi syksyllä pikkuleijonien matkassa Ruotsin turnauksessa, kauden jälkeen Pietarissa yhdessä Aapo Lampisen kanssa ja kuuluu rinkiin, josta ensi kauden kisajoukkue valitaan. 9

Jani Haapalainen

Runkosarja: 38. 0+1=1, 18min, -7 (11-18)

Myös Haapalainen pelasi ehjän kauden puolustavassa roolissa, yllättäen monet kypsillä otteillaan. Jo neljännen kautensa Mestiksessä pelannut KooKoo-kasvatti sai syksyllä yllättävänkin suuren tontin, pelaten pelistä toiseen Kaj Lindströmin parina ykköskentässä. Varman päälle pelanneelle Haapalaiselle ei juurikaan virheitä sattunut, mutta toisaalta paikka ykkösylivoimassakaan ei ollut se omin – minkä tehotilastoistakin voi huomata.

Haapalaiselle kertyi kauden aikana kokemusta kansainvälisistäkin peleistä, kun hän kuului sekä Valko-Venäjän kohdanneeseen Mestis-nuorten maajoukkueeseen sekä opiskelijoiden kisoihin koottuun maajoukkueeseen. Tammikuussa järjestetyt universiadit, joissa Suomi voitti komeasti pronssia, pitivät Haapalaisen poissa KooKoon vahvuudesta viiden ottelun ajan. Loppukauden kasvattiseurassaan ensi vuonnakin kiekkoileva puolustaja pelasikin huomattavasti aiempaa pienemmässä roolissa. 8+

Ilkka Heikkinen

Runkosarja: 4. 2+0=2, 2min, +2 (4-2)

SM-liiga: (Lukko) 48. 0+2=2, 8min, +5 (13-8)

SM-liiga, playoffs: (Lukko) 9. 0+0=0, 0min, -3 (0-3)

A-jun SM-liiga: (Lukko) 4. 0+4=4, 4min, +3 (4-1)

Lupaava raumalaispuolustaja käväisi avittamassa KooKoota heti kauden alussa. Hän pelasi avauskierrosta seuranneet neljä ottelua, joista oranssipaidat voittivat kolme. Raamikas nuorukainen osoittautui pestinsä aikana todelliseksi vahvistukseksi, mutta KooKoon harmiksi Raumalla löytyi loukkaantumisten myötä käyttöä kahdesti Mestiksessä osuneelle puolustajalle. Heikkinen laukoi maalinsa Jokipoikia ja Salamoita vastaan.

Heikkisen ensimmäinen täysi liigakausi NHL-tähtien värittämässä Lukossa sujui varsin vaihtelevalla menestyksellä.

Juha Jokiraita

Runkosarja: (Jokipojat) 11. 4+2=6, 8min, 0 (11-11)

Runkosarja: (KooKoo) 5. 0+0=0, 2min, -3 (1-4)

Runkosarja: (Haukat) 4. 2+0=2, 6min, -1 (4-5)

Runkosarja: (Hokki) 10. 0+2=2, 2min, -3 (5-8)

Playoffs: (Hokki) 3. 0+0=0, 0min, -1 (0-1)

SM-liiga: (SaiPa) 4. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)

Kauden kiertolainen ehti edustaa SaiPan lisäksi peräti neljää eri Mestis-seuraa! Jokiraidan kausi alkoi epäonnisissa merkeissä, kun raamikas puolustaja loukkasi nilkkansa heti sarja-avauksessa ja joutui sairastuvan puolelle. Toivuttuaan Jokiraita matkasi Lappeenrannasta Joensuuhun, jossa pelasi ensin kuusi ottelua. Kolmen liigaottelun mittaisen SaiPa-ajan jälkeen puolustaja palasi uudemman kerran Jokipoikiin, jossa esiintyi edukseen parantaen otteitaan kauden edetessä. 11 ottelussaan hän iski Jokipojille peräti neljä maalia, joista yhden KooKoon ja kaksi Hokin verkkoon.

Joulutauon jälkeen Jokiraita siirtyi kuitenkin KooKoon testattavaksi. Viiden ottelun koeaika sujui kohtalaisen peruspelin merkeissä, mutta sateentekijäksi nuorukaisesta ei kuitenkaan kriisijoukkueelle ollut. Niinpä Jokiraita siirtyi ensin Haukkoihin ja sieltä loppukaudeksi Kajaaniin.

Jussi Laine

Runkosarja: 44. 1+4=5, 46min, -5 (22-27)

Laineen toinen Mestis-kausi sujui pitkälti odotusten mukaisesti. Pienikokoisen lappeenrantalaisen kausi alkoi tosin melko erikoisella tavalla, sillä puolustaja näytti olevan jatkuvasti vaikeuksissa, mutta tilastot kertoivat jotain aivan muuta. Esimerkiksi kuuden ensimmäisen kierroksen jälkeen kolme tehopistettä kerännyt Laine oli peräti kuusi maalia plussan puolella.

Kauden aikana tilastot kuitenkin normalisoituivat, eikä Salamoita vastaan tehty komea jatkoaikamaalikaan saanut seuraa. Mitään suurempaa harppausta Laine ei tulokaskauteensa nähden ottanut, eikä täten noussut rivimiestä kummemmaksi, mutta täytti kaavaillun roolinsa ihan mukavasti. 7

Kaj Lindström

Runkosarja: 33. 2+10=12, 10min, -9 (15-24)

Lindström oli joukkueen ykköspakki myös toisella KooKoo-kaudellaan. Edellisvuodesta poiketen lahtelainen pelasi nyt avauskierroksilta asti varmaa puolustuspeliä ja teki heti runkosarjan ensimmäisessä pelissä maalinkin. Mutta etenkin kiekollisessa roolissa Lindström tuntui jättäneen paukkuja edelleen varastoon, sillä pariin kertaan nähdyt upeat avaukset osoittivat kuinka miehellä olisi aineksia koko sarjan ykköspakiksikin.

Ensi kausi Jukureissa voi hyvinkin olla Lindströmille näytön paikka, sillä kaikki ominaisuudet ovat kyllä kohdallaan, mutta viimeinen ripaus on puuttunut – tahdon asia siis. Herrasmiespelaajan kausi päättyi jalkavammaan tammikuun lopussa, jättäen suuren aukon KooKoo-pakistoon. 8

Jesse Lustberg

Runkosarja: 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)

A-jun I-div: 31. 10+27=37, 74min

A-jun I-div, playoffs: 3. 3+2=5, 6min

A-jun SM-karsinta:6. 2+1=3, 10min, +1 (5-4)

Junioreissa hurjia tehoja nakuttanut KooKoo-lupaus sai menneellä kaudella tililleen vain yhden Mestis-ottelun, puolustettuaan kauden avausottelussa TuToa vastaan Jallu Raattaman parina. Loppukausi sujui sitten junioripeleissä ja edustuksen treeneissä.

Lustberg oli A-nuorten divarissa ylivoimaisesti tehokkain puolustaja. Pudotuspeleissä hän iski kypärätempun Sportin reppuun. Ensi kaudella Lustberg kuulunee jo Mestis-KooKoon vakiomiehistöön.

Simo Mälkiä

Runkosarja: 43. 9+7=16, 40min, -11 (24-35)

Lindströmin tavoin Jukureihin siirtyvä Mälkiä oli menneellä kaudella KooKoon toiseksi parhain maalintekijä yhdeksällä osumallaan. Melkoinen saavutus puolustajalle sekin. Toisen polven kiekkoilija oli kolmannella KooKoo-kaudellaan hitusen aiempaa varmempi pelaaja, vaikka jokunen kardinaalimokakin kauteen toki mahtui.

Erinomaisista tehoista huolimatta Mälkiä ei pystynyt vastaamaan täysin kiekollisiin odotuksiin. Nousut olivat tehokkaita, mutta avaukset olivat liian usein onnettomia. Pahimmassa hyökkääjäpulassa Mälkiä pelasi sentterinäkin, hoitaen vieraammankin tontin kunnialla. 7½

Kimmo Nevalainen

Runkosarja: 42. 2+6=8, 12min, -16 (16-32)

SaiPasta siirtynyt, ensi kauden Joensuussa pelaava, Nevalainen oli KooKoo-puolustuksen suurin pettymys. Mälkiän pakkiparina aloittaneesta Nevalaisesta odotettiin vähintään kakkos-kolmoskenttien peruspelaajaa, mutta kaiken kaikkiaan hän oli KooKoon epävarmin puolustaja. Ainoat maalinsa Nevalainen teki heti ensimmäisissä peleissään: avausottelussa TuToa vastaan ka pari kierrosta myöhemmin kasvattiseuransa Jokipoikien vieraana.

Alkukierrosten jälkeen Nevalaisella ei ollut juurikaan annettavaa kiekolliseen peliin, eikä hyväksi kehuttua lämäriäkään juuri nähty. Omassa päässä virheitä tuli toistuvasti läpi kauden. Armeija tosin vaikutti varmasti nuoren miehen otteisiin, joten ensi kaudella homma voi toimia tutussa ympäristössä täysin toisin. 6-

Jussi Onnela

Runkosarja: 21. 2+0=2, 10min, -3 (4-7)

Onnelan kolmaskin KooKoo-kausi oli erittäin rikkonainen. Kesän polvileikkauksesta toipuminen piti miehen sivussa aina joulukuulle asti. Pelituntuma löytyi kuitenkin kahdeksankin kuukauden tauon jälkeen nopeasti, sillä Onnela oli heti paluuottelussaan Hokkia vastaan KooKoon paras puolustaja.

Kotkalaiskasvatti aloitti pelit kolmosparissa, mutta pelasi viimeiset pelit Harri Tikkasen parina ykkösnyrkin takana. Väliin mahtui myös laitahyökkääjänä pelattu ottelu TuToa vastaan – tuloksena komea maali. Täyttä kuvaa Onnelan kyvyistä ei kuitenkaan tämänkään kauden puolikkaan aikana saatu, joten toivottavasti epäonnetar jättäisi kotkalaisen viimein rauhaan ensi kaudella. 7½

Ville Piekkola

Runkosarja: (KooKoo) 1. 0+0=0, 0min, 0 (0-0)

Runkosarja: (TuTo) 8. 0+0=0, 4min, -2 (2-4)

Playoffs: (TuTo) 8. 0+1=1, 6min, +2 (4-2)

Jos yllämainitun Onnelan kausi oli rikkonainen, niin mikäköhän mahtaisi olla oikea sana kuvaamaan Piekkolan kiekkovuotta? Vuosi sitten mies oli mukana KalPan keväisissä mestaruusjuhlissa. savolaiset olisivat pitäneet miekkosen mielellään riveissään, mutteivät saavuttaneet yhteisymmärrystä pelaajaoikeudet omistaneen Lukon kanssa.

Raumalla ei Piekkolalle kuitenkaan käyttöä ollut, joten hän oli koko syksyn pelaamatta ennen kuin tuli joulun alla pakkipulaa kärsineen KooKoon testattavaksi. Testi loppui kuitenkin lyhyeen, kun Piekkola loukkaantui heti avausottelussaan Jokipoikia vastaan. Miehen tilastomerkinnöiksi KooKoosta jäi kolme laukausta. Tervehdyttyään Piekkola pelasi loppukauden TuTossa.

Mikko Purontakanen

Runkosarja: 2. 1+1=2, 2min, +3 (5-2)

SM-liiga: (Lukko) 17. 0+0=0, 14min, -6 (3-9)

SM-liiga: (Pelicans) 8. 0+2=2, 16min, -7 (1-8)

Lukko-fanien sylkykupiksi joutunut puolustaja vakuutti ainakin kouvolalaiset lyhyellä lainapestillään. Yhdessä Jarkko Kauvosaaren kanssa lainalle tullut Purontakanen käväisi Kouvolassa marraskuun puolessa välissä, pelaten voitokkaat kotiottelut Jukureita ja Hermestä vastaan. Raamikas puolustaja latasi ensimmäisen Mestis-maalinsa Jukureita vastaan suoraan Simo Mälkiän syötöstä ja tasoitti pelin sen viime hetkillä.

Purontakaselle olisi ollut käyttöä Kouvolassa jatkossakin, mutta pelit jäivät kahteen, kun pakkipulasta kärsinyt Pelicans vuokrasi miehen riveihinsä. Lahdessa hän pelasi kahdeksan peliä ennen joulutaukoa, mutta palasi sitten Raumalle, jossa peliaikaa ei herunut kevään aikana tippaakaan.

Jari Raattama

Runkosarja: 41. 3+5=8, 28min, 0 (20-20)

Jallu oli KooKoon ainoa täyden kauden pelannut pelaaja, joka ei jäänyt plusmiinustilastossa pakkasen puolelle. Tilastojen valossa konkarin kausi olikin melko hyvä, mutta päällimmäisenä Raattaman seitsemännestä KooKoo-kaudesta jäivät mieleen luokattomat avaukset ja ajoittain erittäin hermostunut oman pään pelaaminen.

Työkiireiden vuoksi joulukuussa kolme peliä missannut Raattama ehti kauden aikana pelata muun muassa Laineen, Gärdströmin, Nevalaisen ja Lustbergin parina. Runkosarjan – ja kenties uransakin – loppua kohden Raattama paransi otteitaan huomattavasti. Aivan kauden viimeisillä kierroksilla hän esitti ehkäpä jopa mittavan uransa parasta kiekkoa. 7-

Harri Tikkanen

Runkosarja: (KooKoo) 10. 1+2=3, 12min, -1 (6-7)

Runkosarja: (Haukat) 2. 0+2=2, 0min, +2 (4-2)

SM-liiga: (SaiPa) 38. 0+0=0, 22min, -13 (8-21)

Lappeenrannan ja Kouvolan väli on ehtinyt tulla Tikkaselle jo varsin tutuksi. Toissa kauden Tikkanen aloitti KooKoossa, mutta siirtyi sitten joulun jälkeen takaisin SaiPaan. Esitykset liigassa olivat tuolloin sen verran vakuuttavia, että jatkosopimus syntyi. ”Höylä” aloitti kauden SaiPan ykkösparissa, muttei onnistunut lunastamaan paikkaansa enää kauden edetessä.

Juuri ennen siirtorajaa Tikkanen käväisi pelaamassa kaksi peliä Haukoissa, palasi yhden pelin ajaksi SaiPaan, ja siirtyi sitten Kouvolaan, jossa pelasi viimeiset kymmenen kierrosta. KooKoossa Tikkanen täytti paikkansa, vaikkei pystynytkään korvaamaan Lindströmiä ykköskentässä. Omituiset kiemurat kruunasi ”teknisistä asioista” johtuen ensi kaudeksi voimaan astunut jatkosopimus SaiPan kanssa.

Maalivahdit

Carl Grahn

Runkosarja: 35/41 (1971.01) 8-7-19, kaksi nollapeliä, 0+0=0, 2min, 3,07 90,50%

KooKoon syksy oli hankala – eikä tilannetta helpottanut yhtään Pelicansista palanneen Grahnin epävireisyys. Pelejä voitetaan harvemmin, jos ykkösvahdin torjuntaprosentti on painunut selvästi alle yhdeksänkymmenen. Alkukauteen mahtui muutama kelvollinen esitys, mutta itseluottamus tuntui olleen pahasti kateissa ja kritiikki ansaittua. Kalle paransi kuitenkin otteitaan jo loppusyksyn aikana ja oli loppujen lopuksi sarjan parhaita vahteja kevätpuoliskolla.

Tammikuussa hän torjui KooKoon kahdeksan ottelua yli 92% varmuudella ja piti suossa tarponutta KooKoota vielä pihisemässä, vaikkei voittoja irronnutkaan. Viimeisillä kierroksilla hän nousi kouvolalaisten pelastajaksi: erityisen tärkeäksi muodostui pitkän tappioputken päättänyt ottelu Kirkkonummella, jossa Grahn torjui 24 kutia ja piti nollat. Kauden toinen nollapeli oli peräisin tammikuulta FPS:ia vastaan, jolloin mies joutui venymään kiekon eteen samaiset 24 kertaa. 7

Esa-Tapio Palmu

Runkosarja: 9/42 (512.43) 0-5-2, yksi nollapeli, 0+1=1, 2min, 2,46 91,46%

SaiPan nuorissa pari viime vuotta pelannut KooKoon oma kasvatti laskettiin ennen kauden alkua yhdeksi sarjan lupaavimmista nuorista. Hän sai heti syksyllä hyvän näyttöpaikan Grahnin haparoidessa, muttei pystynyt lunastamaan tarjolla ollutta suurempaa roolia. Syksyn seitsemään esiintymiseen mahtui niin erinomaisia otteita kuin hermostuneita virheitäkin.

Keväällä Palmun kohtaloksi jäi luukkuvahdin rooli, kun Grahn oli päässyt takaisiin totuttuun vireeseensä. Minuutteja kertyi vain Sport-ottelussa, jossa Grahnia lepuutettiin, sekä päätöskamppailussa KalPaa vastaan. KalPa-ottelu säilynee nuorukaisen mielissä, sillä maaliton tasuri NHL-tähdillä vahvistetusta joukkueesta oli Palmun Mestis-uran ensimmäinen nollapeli. Palmu jatkaa Grahnin tavoin Kouvolassa ja on ensi kaudella varteenotettavampi haastaja, mikäli vain saa lisää tasaisuutta otteisiinsa. 7½

Jaakko Suomalainen

Runkosarja: (KooKoo) 3/3 (179.46) 2-0-1, 0+0=0, 0min, 1,69 94,25%

Runkosarja (Jokipojat) 1/1 (58.52) 0-0-1, 0+0=0, 0min, 3,06 92,00%

SM-liiga: (Pelicans) 14/33 (573.15) 1-1-8, 0+0=0, 2min, 3,98 89,67%

Vanha tuttu käväisi kesken Pelicans-pestinsä jelppimässä viime kauden seuraansa Pasi Nurmisen vietyä peliajan Lahdessa. Lokakuun lopussa pelatuista kolmesta ottelusta oli saldona kaksi voittoa. Kirkkonummella Suomalaisen loistopelikään ei auttanut KooKoota, Jokipoikia isännöidessä pieni haparointikaan ei haitannut ja Forssassa mies takasi arvokkaan voiton oranssipaidoille.

Ensi kaudella Jukureita edustava maalivahti ehti jo ennen KooKoo-visittiään pelata lokakuun alussa yhden Mestis-pelin Jokipojissa, tuloksena niukka tappio Salamoiden vieraana.

Henri Turtiainen

Runkosarja: 0/2

B-jun SM-sarja: 26/30 (1472.57) 8-3-13, kaksi nollapeliä, 0+0=0, 10min, 4,40 88,39%

B-junnujen ykkösvahti sai nimensä kahdesti Mestis-pöytäkirjoihin. Toimi vasta 16-vuotiaana luukkuvahtina kauden avausottelussa Grahnin kärsiessä pelikieltoaan, kevätkauden ensimmäisessä pelissä Turussa luukkuvahdin paikka aukesi Palmun kuumeilun myötä. Torjui erinomaisesti etenkin B-nuorten karsintasarjassa.