Tampa Bay Lightning nappasi ensimmäisen kiinnityksen mestaruuteen maanantain ja tiistain välisenä yönä Suomen aikaan. Hallitseva mestari antoi myrskyvaroituksen Montréal Canadiensille, jonka pudotuspelien hurmos näyttää olevan päättymäisillään.
Ottelun kuva oli hyvin ennakoidun mukainen. Lightning hallitsi kiekkoa, vietti pitkiä aikoja hyökkäysalueella ja puolusti laadukkaasti eteenpäin. Canadiens taas joutui puolustamaan paljon ja nojaamaan hyökkäyspelinsä lähinnä suorahyökkäyksiin.
Kiekonhallinnan monet keinot
Lightning on pitkään ollut NHL:ssä pelillinen suunnannäyttäjä. Jon Cooperin suojatit pelaavat hyvin monipuolista jääkiekkoa, jossa hyödynnetään pelin eri rytmejä ympäri kenttää niin hyökätessä kuin puolustettaessa.
Lightning on NHL:n parhaita joukkueita pelaamaan kiekkokontrollipeliä, ja sen pelaaminen on hioutunut vuosien varrella äärimmäisen korkeatasoiseksi. Kiekkokontrolli ei siis tarkoita pelkästään hitaita lähtöjä oman maalin takaa, vaan siihen kuuluu myös niin kutsutut nopeat kiekkokontrolliteot.
Esimerkiksi vaihtotilanteissa Lightningin viisikko saattaa kiekotella oman alueen ja keskialueen välillä niin kauan, että vaihto on saatu valmiiksi, jonka jälkeen kiekkoa lähdetään pelaamaan vastustajan alueelle.
Jos taas puhutaan keskialueen ylittämisestä vauhdilla, on Lightningilla tarjota siihenkin vaihtoehtoja totutun viivelähdön sijaan.
Yksi ratkaisu Lightningilla on avata kiekko keskialueella seisovalle hyökkääjälle, jonka tehtävänä on pysyä kiekossa sen aikaa, että muut pelaajat saavat haettua vauhdit omalta alueelta. Keskialueelle tullessaan heille on syntynyt vauhtiero vastustajaan, eikä alueelle pääseminen tuota vaikeuksia.
Canadiens puolusti hyvin, mutta liikaa
Canadiensin pudotuspelimenestyksen taustalla on tiivis puolustuspelaaminen niin keskialueella kuin omalla alueella yhdistettynä Carey Pricen huipputorjuntoihin.
Finaalien ensimmäisessä ottelussa Canadiens oli jälleen puolustuskannalla. Keskialueen trapia joukkue pelasi 22 kappaletta, pääosin 1–2–2-muodostelmassa. Keskialueen ohjauspeli toimi siinä määrin hyvin, että se tuotti kiekonriistoja ja Canadiens pystyi kääntämään peliä Lightningin päätyyn.
Omalla alueella Canadiensin tavoite oli selvä: pitää keskusta puhtaana. Siinä missä Lightning pyrki puolustusalueella ollessaan paineistamaan, tyytyi Canadiens lähinnä vetäytymään keskustaan. Se toimi suurimman osan ajasta hyvin. Lightning pelasi paljon viivan kautta, eikä se päässyt sitä kautta erityisen vaarallisesti maalipaikoille.
Ongelmaksi Canadiensin osalta muodostui puolustusjaksojen kesto. Canadiens puolusti hyvin, mutta kun Lightningin tasoinen joukkue vyöryi jatkuvasti päälle, niin puolustusvirheitä tapahtuu väistämättä. Kun Canadiensin viisikko väsyi, Lightning pääsi luomaan peliä voimakkaammin kulmapelien kautta.
Canadiensin tulisi keksiä keinot päättää Lightning hyökkäysalueen pyöritykset nopeammin, muuten finaalisarja uhkaa jäädä hyvin yksipuoliseksi esitykseksi.
Hyökkäyspelaamisen monipuolisuudessa valtavia eroja
Lightning asetti riman hyökkäyspelaamisen osalta hyvin korkealle avausottelussa ja Canadiensilla oli vaikeuksia vastata tähän.
Lightning pystyi luomaan maalipaikkoja suorista hyökkäyksistä, pääty- ja kulmapelien kautta, puhumattakaan ylivoimapelaamisesta. Lightningin huipputaitavat pelaajat yhdistettynä vahvaan pelitapaan takaa sen, että he voivat aina vastata jollain tavalla siihen, miten Canadiens pyrkii puolustamaan.
Canadiensin hyökkäyspelaaminen taas perustui käytännössä pelkästään suorahyökkäyksiin.
Nyt kun Canadiens suojeli niin voimakkaasti maalia, tukeutui Lightning pelaamaan enemmän viivan kautta. Lightningin hyökkäysalueen pelaamisessa oli itse asiassa yhtäläisyyksiä Leijonien tuttuun päätypelimalliin – kaksi pelaajaa maskiin, kiekollinen hyökkääjä pudottaa lähelle viivaa, antaa syötön puolustajalle, joka toimittaa kiekon maalille ja tämän jälkeen alkaa jatkopelit.
Canadiensin hyökkäyspelaaminen taas perustui käytännössä pelkästään suorahyökkäyksiin. Se ei kyennyt luomaan yhtään laadukasta maalipaikkaa kulmapelien kautta. Ratkaisut hyökkäysalueen pelissä tuntuivat olevan lähinnä viivatoimituksia, joihin ei löytynyt kunnollisia tukitoimia.
Canadiensilla oli silti maalipaikkoja selvästi useampaan osumaan, mitä he lopulta onnistuivat luomaan. Lightning-maalivahti Andrei Vasilevski oli vain liian hyvä.
Suorahyökkäykset ja riistojen jälkeiset vastaiskut tulevat varmasti olemaan jatkossakin isossa osassa Canadiensin hyökkäyspelaamista, mutta viimeistelyssä on parantamisen varaa.
