Pelicans ja KalPa kohtasivat runkosarjassa neljä kertaa pussinokkien ollessa etevämpi voitoin 3–1. Joukkueet kohtasivat puolivälierissä myös vuonna 2017, jolloin KalPa oli vahvempi voitoin 4–1.
Asetelmat ovat mielenkiintoiset, sillä useissa arvioissa molempia joukkueita veikattiin huomattavasti alemmas, mutta sekä Tommi Niemelän että Tommi Miettisen valmentamat joukkueet ovat pelanneet laadukasta jääkiekkoa läpi kauden omilla mausteillaan.
Jatkoajan toimittajat Veeti Kantoluoto ja Juha Koljonen arvioivat perjantaina alkavaa ottelusarjaa.
Miksi Pelicans etenee sarjasta eteenpäin?
Kantoluoto: Kolmatta kauttaan Niemelän valmennuksessa ollut Pelicans sijoittui neljänneksi tämän kauden runkosarjassa, kun kaksi aikaisempaa kautta toivat sijat kuusi ja yhdeksän. Niemelän valmennusprosessi niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella on tuottanut tulosta, ja nuoria pelaajia eteenpäin vievän tekemisen lisäksi Pelicansille on muodostunut tunnistettava peli-identiteetti.
Pelicans nojaa jatkopainepelaamiseen, mutta joukkueelta löytyy pelillistä selkärankaa laajemmaltikin. Oikeastaan kaikkea Pelicansin tekemisessä leimaa viisikon tiiveys niin kiekollisena kuin kiekottomana. Hyökkäyspelaamisen osalta joukkueelta löytyy myös kaikki rytmit, mutta usealta kaistalta maalille suuntautuvat juonikkaat suorahyökkäykset ovat yksittäisenä asiana kenties lahtelaisryhmän vaarallisin ominaisuus.
Pelicansin omat kasvatit ovat myös ottaneet jälleen loikkia aiemmasta kaudesta ja ovat toden teolla olleet mukana ratkaisemassa otteluita kärjen takaa kuikuilun sijaan. Tämä tulee olemaan Niemelän ryhmälle suuri voimavara aiempiin kausiin verrattuna, sillä pelitapa on vaativa, ja se vaatii jokaisen täyttä panosta.
Erikoistilannepelaamista on myös vaikeaa olla mainitsematta pudotuspeleistä puhuttaessa. Runkosarjan päätyttyä Pelicansin yhteenlaskettu alivoima- (82,89) ja ylivoimaprosentti (19,57) ylitti lukeman 100, mitä voidaan pitää hyvänä tasona erikoistilannepelaamiselle.
Mikäli Pelicans siis kykenee jauhamaan omaa peliään tasaisesti läpi sarjan ja erityisesti nuoriso-osasto pystyy kantamaan vastuuta runkosarjan tapaan, on sillä hyvät mahdollisuudet kaataa KalPa puolivälierissä.
Miksi KalPa etenee sarjasta eteenpäin?
Koljonen: KalPan runkosarja oli kokonaisuudessaan erittäin vahva. Joulukuun pienen notkahduksen jälkeen KalPa on ollut koko Liigan kuumimpia joukkueita. Viimeisestä 21 pelistä KalPa jäi pisteittä ainoastaan viidesti. Samassa rytäkässä KalPa kaatoi vähintään kertaalleen kaikki kärkijoukkueet.
KalPa pelaa modernia, nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa. Joukkue pyrkii lyhyillä syötöillä hyökkäämään ja kääntää usein peliä nopeasti ylöspäin. KalPa paineistaa vastustajan viisikkoa joka puolella kaukaloa. Välillä KalPa ottaa käyttöön keskialueen trapin, mutta se on keinovalikoimassa vasta kakkosprioriteetti.
KalPan pelityyli luo niin uhat kuin mahdollisuudetkin. Mikäli KalPa pystyy pelaamaan tiiviillä viisikolla sille ominaista vahvaa luistelupeliä ja paineistamaan erityisesti lahtelaispuolustusta, joutuu Pelicans turvautumaan hätäisiin avauksiin tai siirtokiekkoihin, josta KalPa onnistuu jälleen kääntämään peliä kohti vastustajan maalia.
Sitä kautta KalPa saa vaihtorytmin puolelleen ja pelin hallinnan itselleen. Miettinen tykkää rummuttaa tasaisesti kaikilla neljällä ketjulla, joten kuorma jakautuu joukkueen sisällä tasaisesti. Lieneekö siinä yksi syy, että KalPa on pärjännyt perättäisten päivien peleissä tällä kaudella hyvin. Puolivälieräsarjassa pelataan kaksi peräkkäisten päivien peliä, joten Kuopiossa on hyviä kokemuksia tiiviistä otteluohjelmasta.
Ja vaikka tällä kaudella Pelicans vei KalPa-kohtaamiset 3–1, loi KalPa selvästi enemmän maaliodottamaa. Lisäksi Miettisen kolmella aiemmalla kaudella pisteet ovat menneet joka kausi savolaisille 8–4. Muun muassa viime kaudella KalPa haki Lahdesta molemmilla kerroilla täyden pistepotin, joten suurta peikkoa ei Pelicansista tai Lahden kotiareenasta ole KalPalle muodostunut.
KalPan iskulause pudotuspeleihin on ollut "Myö ei kumarrella". Se on siinä mielessä osuva, että Miettisen joukkueet ovat junioriajoista saakka olleet hyvällä tavalla itsetietoisia, eikä isompiakaan vastaan ole nöyristelty. Itsevarmuutta voi jakaa myös siitä, että KalPan ei tarvitse varsinaisesti venyä ihmesuorituksiin, sillä joukkueen paras pelaaminen kyllä riittää.
Sarjan avainpelaajat
Kantoluoto: Seurojen ilmeisimmät avainpelaajat löytyvät maalinsuulta, mutta Pelicans ei tässä osa-alueessa nojaa vain yhteen pelaajaan. Vaikka runkosarjan lopulla tositoimiin palannut tšekkivahti Patrik Bartošák onkin Pelicansin selvä ykkösveskari, valmennusryhmän ei tarvitse pelätä laittaa Jasper Patrikaista tolppien väliin.
Puolustuksesta nostan esiin pussinokkien varsinaisena pelitapaesimerkkinä toimivan Teemu Erosen. Kiekollinen puolustaja hallitsee pelin rytmit, ohjaa tarvittaessa viisikkoa ja on viivapelote hyökkäysalueella. Myös Pelicansin kasvatti Topias Vilén on ottanut huimia loikkia pelissään verrattuna viime kauteen.
Hyökkäysvitjojen kirkkaimmat nimet Pelicansista paperilla 19 maalia iskeneen Joni Ikosen lisäksi ovat Lukáš Jašek ja Iikka Kangasniemi, ja näiltä herroilta tarvitaan niin pelillistä kuin tuloksellista johtamista. Etenkin myöhemmin mainitulla on ajoittain ollut taipumusta sortua turhaan neppailuun, joka ei edistä peliä, eikä moiseen ole varaa enää pudotuspeleissä.
Hyökkäyksestä on myös nostettava monista hienoista pelaajista esiin läpimurtokauden pelannut Aatu Jämsen. 20-vuotias hyökkääjä on osoittanut kiekolliset taitonsa jo aikaisemmin, ja tällä kaudella ne ovat realisoituneet myös pisteiksi, kun peli ei ole jäänyt luistelusta tai kamppailuvoimasta kiinni.
32 tehopistettä (14+18) iskenyt Jämsen on liukas hyökkääjä, joka kykenee taidokkailla harhautuksillaan pitämään pelin elossa tilanteissa, joissa moni muu pelaaja tyytyisi luovuttamaan ja pelaamaan kiekon väljemmille vesille. Hänen tekemisiään kannattaa seurata sarjan aikana.
Koljonen: Maalivahti on kyllä kliseinen mutta pakollinen valinta tähän kohtaan. Juha Jatkola oli runkosarjan lopussa flunssaisena sivussa, eikä ollut tolppien välissä joukkueiden viimeisessä pelissä Lahdessa. Upean tulokaskauden pelannut Jatkola on kuopiolaisten tärkein pelaaja, sillä savolaisten kakkosveskariksi hankittu Robin Rahm ei parista nollapelistään huolimatta ole voittava valinta tähän sarjaan.
Runkosarjan arvokkain pelaaja -äänestyksessäkin mukavasti pisteitä kerännyt Jaakko Rissanen on monella tapaa elintärkeä pelaaja KalPalle. Rissanen pelaa niin yli- kuin alivoimaakin ja on yksi Liigan parhaista aloittajista. Kokenut sentteri onkin yksi KalPan indikaattoripelaajista: Rissasen on näytettävä jäällä vahvaa esimerkkiä nuoremmilleen.
Suurempien parrasvalojen takaa voidaan nostaa esiin Juuso Könönen, joka on viiden KalPa-kauden aikana parantanut joka vuosi piste-ennätystään. Pisteiden lisäksi Könönen repii ja raastaa – ja ärsyttää. Pelaajatyypiltään laitahyökkääjän luulisi olevan kuin tehty kiihkeään pudotuspelitaistoon.
Viimeisenä nostona otetaan joukkueiden keskinäisten pelien paras pistemies Juuso Mäenpää. Ykkösketjun laitahyökkääjän tontilla viihtynyt pieni väkkärä on sitä perinteisempää KalPa-osastoa. Luistimilla vikkelä ja peliälyltään juonikas nuorukainen teki 34 pistettä, joista 4+2 Pelicansia vastaan.
Arvio sarjan lopputuloksesta
Kauden yllättäjien välisestä sarjasta tulee pitkä ja viihdyttävä, mutta lopulta kotietu, maalivahtipeli ja erikoistilanteet kallistavat sarjan Pelicansille voitoin 4–3.