Jack Eichel on nuori huippuhyökkääjä, kun taas hänen seuransa Buffalo Sabres on NHL:n häpeätahra. Edellinen pudotuspeliottelu vietti viime keväänä kymmenvuotispäiviään, eikä seuran tulevaisuus vaikuta yhtään valoisammalta, vaikka Sabres on päässyt varaamaan kärkikymmenikössä yhdeksän vuotta putkeen.
Puolustajat Owen Powerin ja Rasmus Dahlinin Sabres on valinnut varaustilaisuuden ensimmäisenä ja Eichelin lisäksi hyökkääjä Sam Reinhartin toisena. Kärkivarauksistaan Sabres on kuitenkin jo kaupannut puolustaja Rasmus Ristolaisen ja hyökkääjät Reinhartin ja Alexander Nylanderin.
NHL-joukkueen tärkeimmiksi yksilöiksi voi nimetä GM:n, päävalmentajan, ykkösmaalivahdin, kärkipuolustajan ja ykkössentterin. Sabresilla ei mikään näistä tonteista ole kunnossa.
Joukkueen suurimmat ongelmat liittyvät kuitenkin tähtipelaaja Eicheliin, joka pelasi viime kaudella vain 21 ottelua, ja koko alkava kausi uhkaa jäädä väliin. Eichelillä on leikkausta vaativa välilevyn pullistuma niskassa, ja pelaajan ja seurajohdon välillä on jumiutunut erimielisyys leikkauksen laadusta. Vielä alkukesästä 24-vuotiasta yhdysvaltalaista pidettiin varmana kauppatavarana, mutta huhut ovat sittemmin viilentyneet.
NHL-joukkueen tärkeimmiksi yksilöiksi voi nimetä GM:n, päävalmentajan, ykkösmaalivahdin, kärkipuolustajan ja ykkössentterin. Sabresilla ei mikään näistä tonteista ole kunnossa.
Ei ole sinänsä tavatonta, että NHL-pelaaja on kokonaisen kauden pelaamatta. Parhaassa iässään olevan supertähden kohdalla se on kuitenkin harvinaisempaa. Yksi jokseenkin samanlainen tapaus oli Eric Lindros, joka jätti väliin kauden 2000–01.
Päävamma, joka päätti aikakauden
Lindros oli vielä Eicheliä suurempi ja lahjakkaampi pelaaja, jonka Quebec Nordiques varasi ensimmäisenä vuonna 1991. Huippulupauksesta odotettiin itsensä Wayne Gretzkyn manttelinperijää, ja Lindros sai tämän myötä suureellisen lempinimen, ”The Next One”.
Gretzkyn saavutuksiin Lindros ei yltänyt, mutta kausina 1992–2000 vain Pittsburgh Penguinsin tähtikaksikko Mario Lemieux ja Jaromir Jagr pelasivat Lindrosia tehokkaammin. 21-vuotiaana perinteikkään seuran Philadelphia Flyersin kapteeniksi noussut Lindros voitti parhaalla kaudellaan sekä Hart Trophyn että Ted Lindsay Awardin sarjan arvokkaimpana pelaajana. Stanley Cupin finaaleihinkin isokokoinen keskushyökkääjä johdatti Flyersin kertaalleen.
Aivotärähdykset kuitenkin haittasivat Lindrosin uraa, ja dramaattisin niistä päätti hänen pelinsä Flyersissä.
Scott Stevensin kevään 2000 pudotuspeleissä ajaman taklauksen aiheuttama aivotärähdys oli Lindrosin kuudes vain reilun kahden vuoden sisään. Kauden 2000–01 alkaessa Lindros ei vielä ollut pelikunnossa ja oli lisäksi rajoitettu vapaa agentti ajauduttuaan sopimuserimielisyyksiin Flyersin seurajohdon kanssa.
Lindrosin pelaajaoikeudet kaupattiin New York Rangersille, ja hän teki suurseuran kanssa neljän vuoden sopimuksen. Kauden 2001–02 Lindros pelasi vielä piste per peli -tahdilla, mutta entisen supertähden suoritustaso alkoi laskea alle 30-vuotiaana – lisäksi terveysongelmat varjostivat uran viimeisiä kausia, jotka Lindros pelasi Toronto Maple Leafsissa ja Dallas Starsissa.
Mitä Lindrosin tapauksesta voidaan ottaa opiksi?
Eichelin ja Lindrosin tilanteet eivät ole täysin yhteneväisiä: toistuvat aivotärähdykset on eri asia kuin välilevyn pullistuma. Yhteistä on kuitenkin terveysongelmien ohella umpikujaan ajautunut neuvottelutilanne seurajohdon kanssa.
Lindrosin ei olisi tarvinnut olla pelaamatta koko kautta, jos uudesta sopimuksesta tai pelaajaoikeuksien kauppaamisesta olisi päästy aiemmin yhteisymmärrykseen.
Eichel on Sabresin seurajohdon kanssa täysin eri sivulla siitä, kuinka niskan välilevyn pullistuma tulisi hoitaa. Myöskään suunnitelma Eichelin kauppaamiseksi ei ole edistynyt, tosin pieni valonpilkahdus on ilmestynyt.
Ei ole kenenkään etu, että Eichel on sivussa harjoittelusta ja peleistä odottamassa ratkaisua. Sabres tarvitsee kipeästi vahvistuksia kokoonpanoonsa, ja Eichel ansaitsee paitsi pelipaikan myös ennen kaikkea asianmukaisen hoidon kriittiseen terveysongelmaansa.
Vaikka Eichel on vielä nuori pelaaja, on pitkällä pelaamattomuudella väistämättä haittansa. Kymmenen miljoonan dollarin vuosipalkalla varustettua sopimusta on vielä viisi kautta jäljellä, joten Eichel on kiistatta arvokas pelaaja. Yhtä kiistatonta on, ettei hän ole loukkaantuneena yhtä arvokas – ja tällä hetkellä Sabres yrittää kaupitella loukkaantunutta pelaajaa.
Ilmaiseksi tämän tason pelaajasta ei tietenkään pidä luopua, mutta tällaisessa tilanteessa on turha odottaa hyviä tarjouksia. Sabresin on tyydyttävä siedettävään, elleivät pääse Eichelin kanssa sopuun, mikä näin pitkän välirikon jälkeen on epätodennäköistä.
Viesti pelaajakaupan edistymisestä on hyvä merkki. Eichelin kanssa halutaan nopeampi ratkaisu kuin aikanaan Lindrosin tilanteessa.
Kaulaansa myöten suossa rämpivälle organisaatiolle on sinänsä katastrofaalista menettää Eichelin tasoinen pelaaja – varsinkin ilman kunnon kompensaatiota – mutta asemasodassa olisi vielä enemmän hävittävää. Tärkein oppi Sabresille olisi, ettei seura ajaudu uusiin umpikujiin Dahlinin, Powerin tai Casey Mittelstadtin kaltaisten nuorten lupaustensa kanssa.