New York Rangersin Henrik Lundqvist ja Nashville Predatorsin Pekka Rinne ovat pelanneet NHL-maalivahdeista tällä vuosikymmenellä eniten otteluita. Kolmen viime kauden aikana kokeneiden ykkösmaalivahtien rooli on kuitenkin alkanut hiljalleen pienentyä.

Liigasta tutut nuoret torjujat Juuse Saros ja Aleksandr Georgijev kärkkyvät isompaa torjuntavastuuta. Jatkoajan tilastoanalyysissä tarkastellaan näiden kahden maalivahtikaksikon suoritustasoa ja spekuloidaan alkavan kauden tilannetta.

Laadukkaat ykköstorjujat

Rangersin konkarimaalivahti Lundqvist on NHL:n aktiivitorjujista voittotilaston kärjessä ja kaikkien aikojen listallakin kuudentena. Vegas Golden Knightsin Marc-André Fleury on vain kymmenen voiton päässä. Anaheim Ducksin kakkosmaalivahti Ryan Miller on kaikkien aikojen voittotilastossa sijalla 16, ja aktiivitorjujista neljäntenä on Predatorsin Rinne.

Runkosarjan parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn voitti Rinne toissa kaudella ja Lundqvist keväällä 2012. Lundqvist ja Rinne ovat samanikäisiä, mutta ruotsalainen varattiin jo 18-vuotiaana vuonna 2000 ja Rinne vasta neljä vuotta myöhemmin.

gp = pelatut ottelut, Sv% = torjuntaprosentti, xSv% = torjuntaprosenttiodottama, dSv% = torjuntaprosentin ja odottaman erotus, xGa/60 = päästettyjen maalien odottama suhteutettuna 60 peliminuuttiin, HDSv% = korkean todennäköisyyden laukausten torjuntaprosentti, GSAA30 = ehkäistyt maalit suhteutettuna 30 torjuntaan, HDGSAA/60 = ehkäistyt maalit korkean todennäköisyyden laukauksista suhteutettuna 60 peliminuuttiin. Kaikki tilastot viidellä viittä vastaan -pelistä.

Molemmat pelasivat ensimmäiset NHL-pelinsä kaudella 2005−06, mutta Rinteelle kertyi kahdella ensimmäisellä kaudellaan vain muutama NHL-peli, kun taas Lundqvist pelasi heti tulokaskaudellaan yli 50 ottelua. Kaudesta 2008−09 lähtien Lundqvist on pelannut eniten otteluita ja Rinne kolmanneksi eniten, toisena oleva Fleury on pelannut vain viisi peliä Rinnettä enemmän.

Lundqvistille tuli 37 vuotta mittariin maaliskuussa ja Rinne täyttää saman marraskuussa. Kummallakin veteraanilla on vielä kaksi kautta jäljellä sopimustaan, Lundqvist vie Rangersin palkkakatosta tilaa 8,5 miljoonaa dollaria ja Rinne Predatorsissa viisi miljoonaa.

Saroksen rooli on kasvanut vuosi vuodelta

Kolmea edellistä kautta kokonaisuutena arvioitaessa kakkosmaalivahti Saroksen suoritustaso näyttäytyy tilastojen valossa parempana. Pienempi otoskoko toki vääristää näkökulmaa, mutta Predatorsin kannalta oleellista on, että kakkostorjujan peluuttaminen ei horjuta joukkuetta.

Päinvastoin, Saros joutui torjuntaprosenttiodottaman ja päästettyjen maalien ennusteen perusteella kohtamaan Rinnettä vaikeampia tilanteita, mutta onnistui hyvinkin kannattelemaan joukkuettaan.

Kausikohtaisessa vertailussa Saros oli heti tulokaskaudellaan vahva. Joukkueen puolustuspelissä näkyi iso ero riippuen siitä, kumpi maalivahti oli torjuntavuorossa. Sekä torjuntaprosenttiodottamassa että päästettyjen maalien odottamassa Rinteellä oli iso etu. Saros kuitenkin suoriutui urakastaan lähtökohtaisesti paremmin, pelejä toki kertyi lähes kolme kertaa vähemmän kuin Rinteellä.

Kyseinen kausi päättyi Predatorsin osalta tappioon Stanley Cupin finaaleissa Pittsburgh Penguinsille. Rinne oli pudotuspeleissä elementissään, eikä Sarokselle juuri kertynyt vastuuta.

Kaudella 2017−18 Rinne valittiin runkosarjan parhaaksi maalivahdiksi, mutta tilastojen valossa hän ei ottelumäärää lukuun ottamatta erottunut Saroksesta positiivisesti. Edelleen Saroksen rooli oli merkittävästi pienempi, mutta tälläkin kaudella Predators puolusti paremmin Rinteen pelatessa − torjuntaprosenttiodottamassa oli yli prosenttiyksikön ero.

Kausikohtaisessa vertailussa Saros oli heti tulokaskaudellaan vahva. Joukkueen puolustuspelissä näkyi iso ero riippuen siitä, kumpi maalivahti oli torjuntavuorossa.

Saros oli peliaikaan suhteutettuna Rinnettä edellä maalien ehkäisyssä ja pystyi myös selvästi parantamaan suoritustaan suhteessa torjuntaprosenttiodottamaan. Tällä kaudella Rinteen suoritustaso laski merkittävästi pudotuspeleissä, ja kovin odotuksin jatkopeleihin lähteneen Predatorsin pudotuspelit päättyivät jo toisella kierroksella.

Viime kaudella Saros sai taas aavistuksen lisää torjuntavastuuta, mutta suoritustaso ei pysynyt mukana. Puolustuspelaaminen oli aiempia kausia tasaisempaa, mutta siitä huolimatta nuori suomalainen jäi aiempien kausien tasostaan. 

Rinne ei yltänyt aivan Vezina-kauden tasolleen, mutta pelasi kokonaisuutena paremmin kuin kolmen viime kauden jänteellä. Kokeneen ykkösmaalivahdin suoritusta tasaviisikoin auttoi runsaasti myös se, että Predators on kolmen viime vuoden aikana ollut yksi NHL:n parhaita alivoimajoukkueita.

Lundqvistia ei ole helppo kakkosmaalivahdin ohittaa

Lundqvist on ollut Rangersin ykkösmaalivahti jo yli vuosikymmenen ajan. Vastuu on kuitenkin kolmen viime kauden aikana selvästi vähentynyt ruotsalaisen huippuvuosista. Myös Lundqvistin suoritustaso on hiljalleen laskenut vuoden 2012 Vezina-voiton jälkeen.

Kuvaavaa onkin, että Georgijevin viime kauden 33 peliä on vuosikymmenen toiseksi isoin Rangers-kakkosmaalivahdin pelimäärä sitten Cam Talbotin pelattua 36 peliä kaudella 2014−15. Kyseisellä kaudella Lundqvist oli sivussa 25 pelistä saatuaan kiekon kaulaansa.

Lundqvistin vaikeudet alkoivat kolme vuotta sitten, kun Antti Raanta haastoi runkosarjan aikana konkarivahdin tosissaan. Lundqvist oli muutaman viikon loukkaantuneenakin, mutta pelasi myös uransa siihen mennessä huonointa peliään. Pudotuspeleissä tosin nähtiin ruotsalaiselta taas kovatasoisempaa suorittamista.

Seuraavalla kaudella nähtiin nykyisen kakkosmaalivahdin Georgijevin NHL-debyytti. Nuori venäläinen torjui harvoissa peleissään hyvin, vaikka joutui päästettyjen maalien ennusteen mukaan muita maalivahteja tiukempaan paikkaan. Lundqvist toisaalta paransi otteitaan edellisestä kaudesta.

Viime kausi oli Lundqvistilta taas askel parempaan, mutta toisaalta Georgijev sai selvästi enemmän vastuuta kuin useimmat aiempien kausien kakkosvahdit. Vastuun lisääntyessä kuitenkin Georgijevin itsensä suoritustaso laski.

Lundqvistin suoritustaso kolmen viime kauden ajalta on ollut heikompi ennen kaikkea verrattuna seitsemän vuoden takaiseen Vezina-kauteen. Rangers on toisaalta ollut kolmen viime vuoden ajalta yksi NHL:n huonoimpia alivoimajoukkueita, joten suoriutuminen tasaviisikoin on vain osa totuutta.

Ennuste ensi kaudelle

Predators vahvisti kokoonpanoaan Matt Duchenella, mutta menetti toisaalta kärkipuolustaja P.K. Subbanin. Odotukset ovat edelleen korkealla, ja Subbanin kauppaamisesta huolimatta Predatorsin puolustus on yhä kovatasoinen. Koviin tulostavoitteisiin ei sovi kokeneen ja laadukkaan ykkösmaalivahdin vaihtaminen.

Saros on kuitenkin yksi NHL:n parhaista kakkosmaalivahdeista ja nousemassa huipulle. Rinteen suoritustaso puolestaan on ollut Vezina Trophyyn johtaneen runkosarjan jälkeen laskussa, eikä ole kovin todennäköistä, että pian 37 vuotta täyttävä torjuja vielä löytäisi itsestään uuden vaihteen − varsinkaan kun puolustuksessa on Subbanin kokoinen aukko.

Lundqvist on yksiselitteisesti joukkueen ykkösmaalivahti, mutta suoritustaso on laskusuunnassa.

Lähtökohtaisesti Rinne on toki Predatorsin ykkösvaihtoehto, mutta en toisaalta yllättyisi, jos alkavalla kaudella Saros ottaisi ykkösmaalivahdin roolin. Viime kautta lukuun ottamatta juuri Saros on pystynyt paremmin venymään, vaikka on kohdannut vaikeampia tilanteita.

Rangers puolestaan on vahvistunut vielä Predatorsia selvemmin. Uusina pelaajina joukkueeseen ovat liittyneet kesän kakkosvaraus Kaapo Kakko, vapaiden agenttien markkinoiden tavoitelluin pelaaja Artemi Panarin ja oikealta laukovat puolustajat Jacob Trouba ja Adam Fox.

Rangers on myös menettänyt puolustaja Kevin Shattenkirkin ja hyökkääjä Jimmy Veseyn, mutta kesän pelaajasiirtojen lopputulos on kuitenkin vahvasti plussan puolella.

Kahden runkosarjaan päättyneen kauden jälkeen Rangersin tavoitteet ovat korkealla pudotuspeleissä. Lundqvist on yksiselitteisesti joukkueen ykkösmaalivahti, mutta suoritustaso on laskusuunnassa. Viime kaudella joukkue päästi kolmanneksi eniten laukauksia, eikä puolustus ole Trouban ja Foxin hankinnoista huolimatta vieläkään NHL:n kärkeä.

Lundqvist on tottunut isoon vastuuseen sekä seurajoukkueessa että maajoukkueessa, mutta pikkuhiljaa ruotsalaiskonkarin rooli on pienenemässä. Nykynäyttöjen valossa Georgijev ei vielä ole valmis isoon vastuuseen, mutta 23-vuotias venäläinen on osoittanut pystyvänsä jo pelaamaan NHL-tasolla, ja potentiaalia on jatkaa kehittymistä edelleen.

Tilastot: Corsica, NaturalStatTrick