Jatkoaika arvioi uuden kauden alla NHL:n parhaimmat ja heikoimmat maalivahtiosastot. Listauksissa joukkueiden maalivahdit koostuvat ykkösmaalivahdista ja kakkosmaalivahdista − heistä, jotka saavat kauden aikana vastuuta joukkueensa tolppien välissä.
Maalivahdin pelipaikka on arvaamaton, ja suuria heilahduksia voi tapahtua yksittäistenkin kausien välillä. Tästä tuoreena esimerkkinä toimii St. Louis Bluesin Stanley Cupiin johdattanut Jordan Binnington, joka ei ollut pelannut mestaruutta edeltäneellä kaudella yhtäkään NHL-ottelua.
Listauksissa painotetaankin maalivahtien korkean suoritustason tasaisuutta usean viime kauden aikana. Kahdesta tasaisesti hyvällä tasolla torjuvasta maalivahdista on hyötyä vertailussa maalivahtiosastoihin, joita kantaa ainoastaan yksi tähtimaalivahti.
Parhaat
1. Anaheim Ducks
Ducks on viime kausilla tukeutunut vahvasti John Gibsoniin, joka on kiistatta yksi NHL:n parhaimmista maalivahdeista. Esimerkiksi toissa kauden päätteeksi Jatkoaika tarkasteli runkosarjan parhaita torjujia, ja Gibson erottui tuolloin selvästi edukseen kaikista maalivahdeista. Vaikka Ducksilla on tolppien välissä sarjan eliittivahti, ei joukkue viime kaudella yltänyt edes pudotuspeleihin.
Jos joukkue Gibsonin edessä olisi aiempaa parempi, olisi yhdysvaltalainen välittömästi korkealla Vezina Trophy -äänestyksissä. Gibsonista joukkueen menestys ei siis jää kiinni. Kun kakkosvahti Ryan Miller pelaa vielä vähintään keskitasolla tai sitä paremmin, on joukkueella sarjan paras maalivahtiduo.
Gibsonin työtaakka on ensi kaudellakin suuri, mutta 39-vuotias Miller lievittää sitä tarjoamalla vetoavun aloittamalla maalilla 20−30 runkosarjaottelussa. Loput ottelut ovat Gibsonin heiniä, mutta menestyminen riippuu enää kenttäpelaajista. NHL-vahdiksi Miller on iäkäs eikä ikä lupaa tason puolesta hyvää, mutta harkitulla peluutuksella hänestä saataneen vielä paras mahdollinen irti.
2. Boston Bruins
Tuukka Rask ja Jaroslav Halák johdattivat Bruinsin viime kaudella Stanley Cup -finaaleihin, mikä on oiva näyte kaksikon tasosta ja potentiaalista. Suomalainen Rask on torjunut NHL:ssä pitkään hyvällä tasolla lukuun ottamatta yksittäisillä ajanjaksoilla tulleita notkahduksia. Myös Halák on torjunut urallaan ykkösvahtina, mutta nykyään 34-vuotias slovakki palvelee parhaiten kakkostorjujana.
Maalivahtien tasainen vastuunjako on Bruinsissa toimiva ratkaisu, kuten myös Dallas Starsissa. Viime kaudella Rask pelasi vähiten runkosarjaotteluita sitten työsulkukauden 2012−13, mitä selitti pitkälti Halákin nousu hetkelliseksi ykkösvahdiksi. Se osoitti, että kummastakin on Bruinsin kantavaksi maalivahdiksi yksittäisen runkosarjan aikana.
Sekä Rask että Halák ovat yli 30-vuotiaita, mutta kumpikin pelaa vielä selvästi keskitasoa paremmin. Kun jompikumpi heistä nostaa tasoaan ja sinetöi ykkösvahdin roolin, on bostonilaisilla tolppien välissä vakaa tuki ja turva. Todennäköisemmin tämän tekee Rask, jota Halák avustaa parhaansa mukaan.
3. Dallas Stars
Ben Bishop ja Anton Hudobin muodostivat viime kaudella Starsin selkärangan ja henkireiän, kun joukkue ylsi pudotuspeleihin kahden perättäisen runkosarjaan päättyneen kauden jälkeen. Kaksikko on vahva ja tasapainoinen, ja kummallekin torjujalle voi huoletta antaa torjuntavastuun − kuitenkin niin, että Bishop kantaa lähtökohtaisesti ykkösvahdin roolia.
Viime kaudella vastuu jaettiin melko lailla tasan, kun Bishop aloitti maalilla 45 ottelussa ja Hudobin 37 ottelussa. Vastuunjako poiki hyviä tuloksia: Bishopilla oli tasaviisikoin kuudenneksi paras vastustajan korkean todennäköisyyden laukausten torjuntaprosentti. Hän ehkäisi maaleja suhteutettuna viidenneksi parhaiten vähintään 500 minuuttia pelanneista torjujista.
Hudobin oli yllä mainituissa tilastoissa selvästi keskitasoa parempi. Erityisesti ehkäistyissä maaleissa venäläisen arvo vahvana kakkosmaalivahtina korostui, kun hän ehkäisi 30 laukausta kohden 19:nneksi eniten maaleja. Vaikka duolla on yhteisikää 65 vuotta, se ei kalpene vertailussa muille − päinvastoin.
Stars voi siis tulevallakin kaudella luottaa maalivahteihinsa, kunhan sekä Bishop että Hubodin pysyvät terveinä. Mahdolliset tuuraajat Landon Bow ja Jake Oettinger eivät ole vielä NHL-tasoa.
4. Tampa Bay Lightning
Lightningissa suurta vastuuta kantaa viime kauden Vezina Trophy -voittaja Andrei Vasilevski. Kakkosvahdin roolista kilpailevat Curtis McElhinney ja Louis Domingue. Lightningilla on maalillaan tähtiloistoa ja kaksi pätevää kakkosmaalivahtia, jotka pääsevät pienillä pelimäärillä loistamaan. Mikäli McElhinney ei torju vaadittavalla tasolla, on Domingue heti otettavissa sisään − ja tämä on mahdollista myös toisinpäin.
Joukkueen maalivahtiosaston lujuus perustuu huippuosaamiselle ja leveydelle. Vasilevski on pelannut kolme perättäistä vähintään 50 ottelun runkosarjaa, ja 25-vuotiaana häneltä odotetaan jatkossakin samaa massiivisen jatkosopimuksen myötä. Vasilevski hyötyi viime kaudella edessä olleen joukkueen ylivoimaisuudesta. Hänen kehityskaarensa on siis suunnattava ylöspäin, mikäli hän aikoo vakiinnuttaa paikkansa eliittivahtien joukossa.
NHL:n kärkeä hän on jo, mikä nostaa Lightningin listan kärkeen. Pelkästään McElhinneyllä ja Dominguella varustettuna joukkue ei olisi listalla, mutta hekin tuovat vakaan panoksensa joukkueelle. Erityisesti McElhinney on Toronto Maple Leafsissa ja Carolina Hurricanesissa pelatessaan osoittanut olevansa käyttökelpoinen luukkuvahti.
5. Nashville Predators
Predatorsin maalivahtiduo koostuu käytännössä täysin suomalaisesta osaamisesta jo neljättä kautta peräjälkeen. Pekka Rinne, 36, aloittaa kaksivuotisen jatkosopimuksensa ensimmäisen kauden, mutta haastamassa on Juuse Saros, 24, joka voi hyvinkin viedä valtikan ennen Rinteen sopimuskauden päättymistä.
Rinne on ollut Predatorsin monivuotinen ykkösvahti, mutta hän on uhmannut ikääntymiskäyrän aiheuttamaa tasonlaskua jo pitkään. Rinteen varaan lasketaan vielä paljon, mutta hänen tasonsa voi laskea yksittäisillä kausilla huomattavasti. Siksi organisaation kannalta paras onkin vaihtoehto, jossa Saros ottaa ykkösvahdin paikan lennossa.
Rinne on ollut Predatorsin monivuotinen ykkösvahti, mutta hän on uhmannut ikääntymiskäyrän aiheuttamaa tasonlaskua jo pitkään.
Vielä 36-vuotiaana Rinteeseen on luottamista, mutta aiempaa pienemmällä pelimäärällä. Tässä tapauksessa Saroksen pelimäärä kasvaisi, mikä auttaisi häntä urallaan sekä Predatorsia ylläpitämään maalivahtiosastonsa lujuus. Kumpikin vahdeista on NHL:n keskitasoa parempi, eikä menestys jää kiinni Predatorsin tolppien välistä.
Edellisen kolmen kauden otannalla (väh. 1 000 peliminuuttia tasaviisikoin) Rinne on vastustajan korkean todennäköisyyden laukausten torjuntaprosentissa sijalla 12 ja Saros sijalla 25. Rinteen torjuntaprosentti on maalivahdeista neljänneksi paras ja Saroksen 16:nneksi paras. Lisäksi kumpikin yltää 20 parhaan torjujan joukkoon 30 laukaukseen suhteutetuissa ehkäistyissä maaleissa.
Keskeiset maalivahtitilastotkin ovat siis vahvasti kaksikon puolella.
Lähellä listaa:
Chicago Blackhawks
Paperilla duo Corey Crawford−Robin Lehner näyttäytyy vahvana. Onhan Crawford ollut jo monen vuoden ajan NHL:n kärkivahteja. Lehner oli puolestaan yksi viime kauden kirkkaimmista maalivahdeista New York Islandersissa. Todellisuudessa kaksikossa kytee kuitenkin epävarmuustekijöitä: Onko Crawford loukkaantumismurheidensa jälkeen enää kaikista korkeimmalla tasollaan? Oliko Lehner vain yhden kauden komeetta?
Potentiaali on ehdottomasti olemassa. Jos kaksikko yltää tasolleen, edes lähelle sitä, Blackhawksissa ei kaaduta ainakaan maalivahtipelaamiseen.
Arizona Coyotes
Antti Raanta ja Darcy Kuemper eivät ole yhtä merkittäviä nimiä kuin muut listalla olevat maalivahdit, mutta he muodostavat yhden NHL:n aliarvostetuimmista torjujakaksikoista. Raanta on noussut urallaan nopeasti liigan kärkivahtien joukkoon: suomalainen on torjunut kiekkoja erinomaisella varmuudella, mutta viime kaudella loukkaantuminen tarjosi Kuemperille ykkösvahdin roolin.
Kuemper kantoi roolinsa hyvin, mutta tulevalla kaudella Raanta aloittaa aloittavana torjujana suurimmassa osassa peleistä.
New York Islanders
Semjon Varlamov ja Thomas Greiss muodostavat tasapainoisen kaksikon, joka kykenee kannattelemaan joukkuetta monina iltoina. Kumpikin heistä on pelannut aiemmin urallaan ykkösvahtina, joten vastuun jakaminen puoliksi tekisi Islandersin maalivahtiosastosta vahvan. Varlamov ja Greiss eivät ole yksilöinä aivan NHL:n kärkeä, mutta selvästi yli keskitason, mikä nostaa Islandersin lähelle listan viiden parhaan joukkoa.
Heikoimmat
1. Ottawa Senators
Pelillisen tasonsa heikkenemisen kanssa kamppaileva Craig Anderson ja NHL-urallaan kakkosmaalivahtina toiminut Anders Nilsson ovat Senatorsin katastrofin ainekset. Anderson on tottunut urallaan suuriin pelimääriin, mutta 38-vuotiaan vahdin kaksi edellistä kautta ovat olleet vaikeita. Jos Nilsson taas joutuu kantamaan vastuuta, eivät tulokset ole todennäköisesti kummoisia.
Mikäli kaksikko jakaa runkosarjan ottelut puoliksi, kumpikin hyötyisi siitä. Ongelma piilee siinä, että sekä Anderson että Nilsson ovat NHL:ssä korkeintaan keskitason maalivahteja − eivät välttämättä sitäkään −, jolloin joukkueen kannalta tulokset tolppien välissä eivät kannattele illasta toiseen.
Andersonin taso ei enää vastaa 4,5 miljoonan dollaria keskimääräistä kausipalkkaa, mutta Senatorsin vaihtoehdot ovat rajatut. Organisaation on kituutettava Andersonin kanssa vielä yksi kausi, koska viime vuodet NCAA:ssa pelannut Joey Daccord, 23, ei ole vielä valmis kirkkaisiin valoihin.
Epävarmuustekijöitä riittää − eikä vähiten Andersonin iän takia.
2. Columbus Blue Jackets
Venäläistähti Sergei Bobrovskin lähtö Florida Panthersiin satutti ja heikensi Blue Jacketsiä kertaheitolla merkittävästi. Tulevaan kauteen joukkue lähtee aiemmin kakkosmaalivahtina pelanneella Joonas Korpisalolla ja Sveitsistä saapuvalla Elvis Merzlikinsilla.
Blue Jacketsin heikko listasijoitus voi todellisuudessa osoittautua aliarvioinniksi, mutta lähtökohdat sisältävät kysymyksiä, eivät vastauksia. Kaksikolla on potentiaali yllättää, mutta ennen kautta se ei vaikuta lupauksia herättävältä joukkueessa, joka pyrkii menestymään avainpelaajiensa lähtöjenkin jälkeen.
25-vuotiaista maalivahdeista erityisesti Merzlikinsilta odotetaan paljon: onhan hän pelannut jo kuuden perättäisen kauden ajan NLA:ssa huipputasolla. Hän viivästytti NHL:ään tuloaan useita vuosia pedaten itselleen pelaavan vahdin roolia. Nyt latvialaisella on mahdollisuus näyttää.
Näytönpaikat sekä Merzlikinsin että Korpisalon kohdalla asettavat maalivahtiosaston kuitenkin epävarmalle pohjalle, mikä satuttaa tällä hetkellä Blue Jacketsia vertailussa muihin joukkueisiin.
3. Edmonton Oilers
Oilersin tolppien välistä aluetta vartioi kaksi nimeä, jotka ovat parhaimmillaan kakkosmaalivahdin roolissa. Mikko Koskinen, 31, ja Mike Smith, 37, eivät ole tarpeeksi hyvällä tasolla, jotta Oilers voittaisi maalivahtitaiston vertailussa enemmistöön NHL-joukkueista.
Suomalaisvahti Koskinen pelasi viime kaudella yli 50 ottelua. Hän aloitti kauden hyvin, mutta taso laski kohti keskitasoa pelimäärän lisääntyessä. Vuodet ykkösvahtina KHL:n huippujoukkue SKA:ssa ovat ylikorostaneet Koskisen arvoa joukkueelleen − hän on yksi NHL:n heikoimmista ykkösvahdin statuksella pelaavista nimistä.
Iäkkään Smithin huippuvuodet ovat takanapäin, ja todennäköisesti kanadalaisen otteet heikkenevät entisestään − etenkin, jos pelimäärä on yli puolet runkosarjan otteluista. Oilersin kannalta huolestuttavaa on, että kaksikosta kumpikaan ei pidä sisällään kummoisesti potentiaalia sitäkään pienemmällä pelimäärällä.
4. Minnesota Wild
Minnesota Wild on kuuden perättäisen pudotuspelikevään jälkeen kokenut muutoksia, jotka eivät lupaa joukkueelle menestystä lähiaikoina. Kaiken kukkuraksi GM Paul Fenton sai lähteä vain yhden kauden jälkeen. Wildin seurajohto ei enää nähnyt Fentonin olevan sopiva henkilö johtamaan organisaatiota.
Maalivahdit Devan Dubnyk ja Alex Stalock ovat torjuneet joukkueessa jo usean kauden ajan. Dubnyk on vakiinnuttanut itsensä ykkösvahdiksi ja pelannut neljä perättäistä vähintään 60 ottelun runkosarjaa, mikä on tietänyt hänelle raskasta kuormaa. NHL:n ykkösvahdeista Dubnyk ei ole usean viime kauden otannalla kärkeä, eikä Stalock juuri tarjoa apua ollessaan selvästi keskitasoa heikompi kakkosvahti.
Kokonaisuudessaan Wildin maalivahtiosasto ei ole joukkueen vahvuus: Dubnyk pelaa paljon, eikä hänen tasonsa ykkösvahtina riitä NHL:n huipulle. Stalock puolestaan hädin tuskin − jos ollenkaan − täyttää kakkosvahdin vaatimukset. Kumpikin heistä jää selvästi alle liigan keskitason kahdessa keskeisessä tilastossa: vastustajan korkean todennäköisyyden laukausten torjuntaprosentissa sekä ehkäistyissä maaleissa.
5. Calgary Flames
Liekkipaidat nojaavat paljon David Rittichistä ja Cam Talbotista koostuvaan maalivahtikaksikkoon − ja todennäköisesti liikaa. Rittich esiintyi viime kaudella kutakuinkin edukseen, mutta Talbotin taso ei kestä vertailua useaan muuhun huippumaalivahtiin nähden.
Talbotin uran kurssi on suunnannut alaspäin Edmonton Oilersissa pelatun kauden 2016−17 jälkeen. Hänellä on viime kahden kauden ajalta yli 1 000 minuuttia tasaviisikoin pelanneista vahdeista vasta 56:nneksi paras torjuntaprosentti. Rittich yltää juuri 30 parhaan joukkoon, mutta lähtökohdat Flamesin kannalta eivät ole mitä parhaimmat.
Talbotin uran kurssi on suunnanut alaspäin Edmonton Oilersissa pelatun kauden 2016−17 jälkeen.
Suuri haaste Talbotilla on vastustajan korkean todennäköisyyden laukausten torjumisessa, Rittich sen sijaan menestyi kahden edelliskauden ajan tätä paremmin. Tšekkivahti on kuitenkin esiintynyt NHL-urallaan vasta 67 runkosarjaottelussa, mikä ei ole lähtökohdiltaan lupauksia herättävää, jos ykkösvahdin rooli lankeaa hänelle.
Lähellä listaa:
Los Angeles Kings
Ikääntyvä Jonathan Quick ja yllättäen NHL-tasolle noussut Jack Campbell tarjoavat Kingsille nimekkään mutta epävarman kaksikon. Viime kaudella Kingsin maalilla oli joukkueen heikkouden takia hankala torjua, mutta Quick on alkanut pudota NHL:n huippuvahtien aallonharjalta. Campbell ei varsinaisesti tuo tähän hätään apua kuin kakkosvahtina. On silti muistettava, että hän pelasi ensimmäistä kertaa urallaan kauden ensisijaisesti NHL:ssä − 27-vuotiaana.
San Jose Sharks
Sharksilla on tulivoimaisia pelaajia sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa, mutta tolppien välissä Martin Jones ja Aaron Dell eivät tuo erityisen paljon tukea. Jones on pelannut jo vuosia suurella kuormalla napaten hyökkäyksellisesti vahvan joukkueen pullasta rusinat. Edellisen kolmen kauden aikana Jones on ollut suorituksillaan tasaviisikoin yli 1 000 minuuttia pelanneista vahdeista heikoimpien joukossa.
Buffalo Sabres
Sabresin maalia vartioi kaksi pätevää kakkosmaalivahtia, mutta todellista ykkösvahtia ei joukkueessa ole. Carter Hutton ja Linus Ullmark kärsivät viime kaudella osittain Sabresin kauden jälkimmäisen puoliskon heikoista suorituksista, mutta vaikka joukkue edessä parantuisi, ei Hutton−Ullmark-kaksikkoon voi täysin luottaa pudotuspeleihin vievänä duona. Kakkosvahdin peliminuuteilla kumpikin on pätevä, mutta suurilla pelimäärillä vaikeudet voivat alkaa.
Se ei taas ole lähtökohtaisesti rohkaiseva asetelma Sabresille.