Kun alle 20-vuotiaat kiekkolupaukset ratkovat keskinäistä paremmuuttaan jääkiekon kotimaassa Kanadassa, on mediahuomio käsittämättömissä mittasuhteissa. Kisat järjestetäänkin Kanadassa selvästi useammin kuin missään muualla, mikä on täysin päinvastainen linjaus esimerkiksi aikuisten MM-kisoihin verrattuna. Se kertoo kaiken oleellisen turnausten kiinnostavuudessa valtameren toisella puolella.

Tänä vuonna kisat järjestetään Edmontonissa ja Red Deerissa. Edmontonissa junnuturnausta pelataan neljännen kerran, kun taas Red Deerissa otteluita nähdään toistamiseen. Yksikään kanadalaiskaupunki ei ole järjestänyt turnausta useammin, mutta virallinen MM-turnaus on pelattu yhtä monta kertaa Montrealissa ja Torontossa. Kaikista maailman kaupungeista useimmiten on kuitenkin kiekkoiltu Helsingissä, peräti kuusi kertaa.

Aiemmat Edmontonissa pelatut ottelut ovat olleet 1995, 2012 ja 2021. Red Deerissa otteluita kiekkoiltiin myös vuonna 1995. Turnauksen pudotuspelejä on pelattu Edmontonissa vain viime vuonna.

Edmonton ja Red Deer saivat turnauksen järjestettäväkseen toisen kerran peräkkäin, koska viime vuonna turnaukseen ei otettu ollenkaan yleisöä. Kaikki ottelut siirrettiin myös pelattavaksi Edmontonissa kuplaturnauksen vuoksi.

Nyt pöytä on kuitenkin pedattu jälleen huikealle turnaukselle, josta tarinoita tuskin jää puuttumaan. Niitä nimittäin on aiemminkin riittänyt.

1995 muistetaan Leijonista, ei juniorikiekosta

Vuoden 1995 U20-turnaus rakentui pitkälti Kanadan dominoinnin ympärille. Seitsemän ottelua, seitsemän voittoa ja maaliero häikäisevä 49-22. Turnauksesta on oleellista muistaa kaksi pointtia: turnaus oli viimeinen, jossa ei pelattu erillisiä pudotuspelejä ja Kanadan tietä ylivoimaiseen mestaruuteen avitti NHL-sulku. Muut maat eivät juuri NHL-vahvistuksilla juhlineet, mutta Kanada sai riveihinsä esimerkiksi Alexander Daiglen, Jeff Friesenin ja kapteeni Todd Harveyn.

NHL-avut sopivat Kanadan joukkueen teemaan: joukkue ei niinkään juhlinut vannomalla vahvan viisikkopuolustuksen ja maalivahtipelin nimeen, vaan hyökkäyspelaaminen oli todellista ilotulitusta. Vaahteralehtipaidat eivät jääneet kertaakaan alle neljän tehdyn maalin.

Kanadalla riitti turnauksen aikana syytä juhlaan.

Kuva © Getty Images

Suomi sijoittui turnauksessa neljänneksi. Turnauksen aikaan kukaan ei vielä pelannut ulkomailla, mutta myöhemmin kirkkaisiin parrasvaloihin nousivat esimerkiksi maalivahdit Miikka Kiprusoff ja Jussi Markkanen sekä puolustajapari Kimmo Timonen-Jere Karalahti.

Neljäs sija varmistui käytännössä toiseksi viimeisellä kierroksella, kun Suomi pelasi pronssimitalit voittaneen Ruotsin kanssa tasan 3–3 ja Yhdysvallat hävisi Ukrainalle. Kyseessä oli Ukrainan turnauksen ainoa voitto, mutta se ei estänyt maalivahti Igor Karpenkon nousua kisojen median nimeämään tähdistökentälliseen.

Turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi valittu Marty Murray vei turnauksen pistepörssin 15 tehopisteellä. Hänen kanssa tasapisteisiin kiipesi joukkuekaveri Jason Allison, mutta Murraylla oli enemmän maaleja tehtynä. Turnauksen menestyksestään huolimatta Murrayn ura ei ollut kaikista menestyksekkäin, vaan pelejä NHL:ssä kertyi 261 kahdeksalla eri kaudella. 

Turnauksen pistepörssin kärjen ulkopuolelta löytyy paljon nimiä, jotka nousivat myöhemmin urallaan suureen loistoon. Ruotsin takalinjoilla luuti Mattias Öhlund, Tšekkiä edusti kuusi yli 500 NHL-peliä urallaan pelannutta pelaajaa, joista Václav Prospal, Milan Hejduk ja Petr Sýkora pelasivat yli 1000 NHL-peliä ja Yhdysvaltojen epäonnistuneesta joukkueesta voidaan poimia nimet Adam Deadmarsh ja Jamie Langenbrunner.

Red Deerin ja Edmontonin lisäksi turnauksen pelejä pelattiin Calgaryssa.

2012

2012 kotikisat olivat Kanadalle ehdoton kasvojen pesun paikka. Edellisen vuoden MM-kisat olivat päättyneet jopa katastrofaaliseen finaalitappioon, kun päätöserään lähdettiin vaahteralehtipaitojen johtaessa Venäjää lukemin 3–0. "Canada is not Finland", todettiin TSN:n studiossa viitaten Suomen välieräsulamiseen, mutta niin vain lopulta Kanadankin kohtalo oli tyly; Venäjä nappasi kultamitalit lukemin 5–3.

Kanadan kasvojen pesu ei sujunut täysin suunnitellulla tavalla, vaikka lopulta pronssimitalit ripustettiinkin kaulaan. Venäjä-välierässä oli Kanadan vuoro suorittaa nousua, mutta Venäjän johto kesti loppuun saakka, joten tie loppuotteluun aukesi.

Loppuottelussa Venäjä ei kuitenkaan onnistunut puolustamaan mestaruuttaan, vaan Ruotsi oli parempi lukemin 1–0. Finaalin ainoasta maalista vastasi Mika Zibanejad, joka ohitti ottelussa 57 kertaa torjuneen Andrei Makarovin. Johan Gustafssonin nollapeli irtosi 17 torjunnalla.

Ruotsi vastaan Andrei Makarov, siinä loppuottelun juoni.

Kuva © Richard Wolowicz

Venäjän tiivistä puolustuspelaamista ryyditti muutama huippuyksilö hyökkäyssuuntaan. Kirkkaimpana tähtenä oli Jevgeni Kuznetsov, joka vei turnauksen pistepörssin 13 pisteellä ennen Max Fribergia ja Mikael Granlundia. Kuznetsov palkittiin myös turnauksen parhaana pelaajana.

Ruotsin mestaruus oli sen toinen maan historiassa, kun ensimmäinen oli tullut vuonna 1981. Vuoden 2012 turnaus on edelleen edellinen kerta, kun Juniorkronorna on juhlinut maailmanmestaruutta, vaikka alkulohkovaiheessa joukkue ehti voittaa 54 peliä putkeen ennen viime vuoden alkulohkotappioita Venäjälle ja Yhdysvalloille. 

Suomi sijoittui turnauksessa neljänneksi. Turnauksen kulminaatiopiste oli Ruotsi-tappio välierässä, kun Suomi menetti kahden maalin johtonsa päätöserässä, ja lopulta Ruotsi vei voiton rangaistuslaukauskilpailussa. Rankkarikisa ratkesi Granlundin epäonnistuneeseen yritykseen, kun kiekko karkasi lavasta jo ennen laukausta.

Pronssiottelussa Kanada oli huomattavasti halukkaampi vieden päätöspelin lukemin 4–0. Edellisten kisojen loppuottelun antisankari Mark Visentin pelasi nollapelin 27 torjunnalla.

Jos turnauksesta joku maalivahti muistetaan, on se Petr Mrázek, joka valittiin myös turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Vaikka riveistä löytyi muun muassa Radek Faksa sekä Tomas Hertl, ei Tšekin pelaajista kukaan tehnyt yli viittä pistettä. Mrázek seisoi läpi turnauksen päällään ja lopulta hänen torjuntaprosentikseen kirjattiin 92.8.

Yksi kirkkaimmista esityksistä tuli Yhdysvaltoja vastaan, kun nuori vahti torjui 52 kertaa. Tämänkin tappion johdosta Yhdysvallat jäivät turnauksessa karsintasarjaan.

Turnauksen mitalipelit pelattiin Calgaryssa. Suomi pelasi alkulohko-ottelunsa Edmontonissa yhdessä Kanadan, Yhdysvaltojen, Tšekin sekä Tanskan kanssa.

2021

Viime vuonna pöytä näytti jälleen katetulta Kanadan juhlille. Joukkue lähti turnaukseen hallitsevana maailmanmestarina ja nimilista oli tuttuun tapaan todella vahva. Koska NHL-kausi oli alkamassa vasta tammikuussa, Bowen Byramin, Dylan Cozensin ja Kirby Dachin kaltaisten nimien pelaaminen turnauksessa oli itsestäänselvää. Dachin turnaus toki tuli päätökseensä jo harjoituspeleissä saadun käsivamman vuoksi.

Kanada näyttikin läpi turnauksen melko vakuuttavalta. Jopa ennakkoon pieneksi kysymysmerkiksi nostettu Devon Levi oli maalillaan erinomainen. Loppuottelussa vastaan asettui Yhdysvallat. Spencer Knightin ja Trevor Zegrasin johtama joukkue kaatoikin vaahteralehtipaidat loppuottelussa lukemin 2–0. Knight pelasi nollapelin 34 torjunnalla ja Zegras kirjasi ottelussa tehot 1+1.

Turnaus oli Trevor Zegrasin näytöstä.

Kuva © Getty Images

Zegras vei myös turnauksen pistepörssin voiton 18 pisteellä. Hän oli 16 pistettä iskeneen Dylan Cozensin kanssa omassa luokassaan, sillä pistepörssin kolmanneksi sijoittunut Anton Lundell keräsi kymmenen tehopistettä.

Lundell olikin Suomen taistelun ruumiillistuma, kun Nuoret Leijonat nappasi pronssimitalit. Suomi nousi takaa-ajoasemasta voittoon niin puolivälierässä Ruotsia kuin pronssiottelussa Venäjää vastaan. Myös nousu välierässä oli lähellä, sillä Suomi nousi päätöserässä 3–3 -tasatilanteeseen, mutta Yhdysvallat kuittasi voiton reilu minuutti ennen loppua.

Lundell kirjasi kolmessa pudotuspeliottelussa tehot 3+1.

Muista suomalaisyksilöistä turnauksen parhaaksi puolustajaksi valittu Topi Niemelä loisti kiekollisella pelillään, vaikka Suomen tärkein puolustaja taisikin olla Ville Heinola.

Yksi turnauksen "tarinoista" oli Saksan joukkue. Joukkue ei saanut ensimmäisiin otteluihinsa täyttä kokoonpanoa koronakaranteenien vuoksi. Lopulta Saksa nappasi kuitenkin Tim Stützlen johdolla lohkon kolmossijan voittamalla Slovakian ja Sveitsin. Saksa piti myös puolivälierässä Venäjää ahtaalla, mutta Venäjä eteni jatkoon lopulta 2–1 -voitolla. Tim Stützle, John Peterka ja Florian Elias muodostivat yhden turnauksen vaarallisimmista ketjuista. Kolmikko teki Saksan 15 maalista 13.

Koronaongelmia oli myös muilla. Ruotsin penkin takana peliä ei johtanutkaan Tomas Montén ja kokoonpanosta puuttuivat esimerkiksi puolustaja William Wallinder sekä ykkössentteriksi kaavailtu William Eklund. Heikentyneen Ruotsin kohtalona olikin puolivälierätappio Suomelle, vaikka Juniorkronorna johti ottelua jo 2–0.

Ruotsi keräsi muutenkin kyseenalaista kunniaa, kun nälkävuoden mittainen alkulohkovoittojen putki tuli päätökseensä 54 peräkkäisen voiton kohdalla.

Paras maalivahti oli Kanadan Levi, joka pelasi koko kauden ainoat ottelunsa juuri alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. MM-hopea, valinta koko turnauksen parhaaksi vahdiksi ja koko kauden torjuntaprosentti 96,4 ovat saavutuksia, joita kelpaa muistella myöhemmin.