Jatkoajan Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo ja toimittaja Heikki Mannonen valitsivat vuorotellen mielestään viisi sarjan parasta laitahyökkääjää. Viime vuoden listauksessa kärkiviisikkoon mahtui osumia ja pahoja huteja.
NHL-kauden poikkeuksellisesta alkamisajankohdasta johtuen listalla ei ole huomioitu lyhytaikaisia lainapelaajia tai pätkäpestiläisiä.
1. Jukka Peltola, Tappara
Iilomo: Kapteeni, johtaja, pelimies. Innokkaimmat luonnehtivat Peltolaa jopa täydelliseksi pelimieheksi. Näkemys on ehkä hieman liioiteltu, mutta kokonaisvaltaisessa pelaamisessa kapteeni on koko Liigan mittapuulla ehdotonta eliittiä. Jesse Puljujärvi voi olla Liigan tehokkain, muttei paras pelaaja.
Vaikka nyt listataan vain laitahyökkääjiä, arvoa nostaa entisestään kyky pelata keskellä, eikä olisi ihme, vaikka jossain vaiheessa kautta tulisikin siirto sentteriksi harjoituspelien laituripestin sijaan. Jokainen joukkue Liigassa kaipaa Peltolan tyylistä pelimiestä, mutta muiden harmiksi hän on ainut laatuaan.
2. Jesse Puljujärvi, Kärpät
Mannonen: Tähden kirkkaus ei sammu. Puljujärven kohdalla voidaan puhua realistisena tavoitteena 30 maalia ja yli 60 pistettä, torniolaisen liike on Liigan tasolle aivan fantastista. Huomiota sopii kiinnittää etenkin ensimmäiseen kahteen potkuun, joilla ohitetaan tälläkin kaudella jokainen sarjan puolustaja.
Henkinen puoli on saatu kuntoon menestyksekkään viime kauden ansiosta. Laukoo usein. Puljujärvi kaipaa vielä viimeistelyyn muutaman napsun lisää, niin NHL-taso alkaa olla selvä. Varakapteeni.
3. Eemeli Suomi, Ilves
Iilomo: A-nuorten ennätyspisteet aikoinaan ladanneen Suomen nousu kohti kirkkainta huippua on sujunut hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Kahden noin 40 pisteen kauden jälkeen uusi vaihde löytyi viime kaudella, kun tili karttui pisteen ottelukeskiarvolla.
Kuten Peltolan tapauksessa, myös Suomen kohdalla voidaan puhua monipuolisesta pelaajasta, joka pystyy pelaamaan tarvittaessa myös muilla pelipaikoilla luontevasti. Monipuolisuudesta kertoo myös suuri vastuu alivoimapelaamisessa, sillä kapteeni pelasi Ilveksen hyökkääjistä nyt jo maisemaa vaihtaneen Robert Leinon jälkeen eniten alivoimalla.
4. Kristian Kuusela, Tappara
Mannonen: Kuuselan paikka on sementoitu tälläkin kaudella tällä listalla. Valmentaja voi laittaa pelaajan kentälle missä tahansa tilanteessa milloin tahansa ja tulos on taattu. Kuusela on Tapparan ylivoimapelin johtava ratkaisija ja pelinrakentaja vielä 37 vuoden iässäkin.
Kahtena viime kautena 107 pistettä iskenyt konkari paranee vanhetessaan. Jos pysyy terveenä ja koronatilanne sallii, keväällä juhlitaan Kuuselan 1000 liigaottelua.
5. Sebastian Repo, Lukko
Iilomo: Repo voi olla monelle yllätysnimi tällä listalla ja edellisten valitsemieni pelaajien tapaan monipuolisuus näytteli osaa myös tässä valinnassa. Peltolan tai Suomen tapaan Repo ei pysty luonnostaan vaihtamaan pelipaikkaa, mutta toisaalta hän pystyy pelaamaan erilaisissa rooleissa viisikon sisällä.
Jos viime kauden tilastoja suhteuttaisi täyteen 60 ottelun runkosarjaan, tasaisen vauhdin taulukolla Repo olisi nakutellut tilastoihin lukemat 21+28=49 ja tehotilastossakin olisi komeillut +40. Tuollaisen kauden jälkeen harva kyseenalaistaisi listapaikkaa.
Kommentit valinnoista kokonaisuutena:
Mannonen: Nostetaan aluksi esiin kaksi Lauria Turusta. Lauri Korpikoski on löytämässä monen vuoden tauon jälkeen huippukuntonsa. Terveen Korpikosken osa-alueet ovat tälle sarjatasolle varsin ylivertaisia. Voi tehdä todella tuhoisaa jälkeä heti alussa. Lauri Pajuniemi iski viime kaudella 26 maalia. Nyt vastustajat tuntevat Pajuniemen laukauksen vaarallisuuden, tosin tämän kauden tarjoajat ovat viime kautta laadukkaampia. Taistelee ehdottomasti maalipörssin voitosta ja tavoittelee 30 maalin rajaa.
Tapparan Anton Levtchi, JYPin Jerry Turkulainen ja HPKn Valtteri Puustinen tulevat pelaamaan viimeistään nyt läpimurtokautensa. Sarjan parhaiden keskushyökkääjien kanssa pelaavat Tomas Zaborsky, Nick Merkley ja Iikka Kangasniemi kamppailevat myös paikasta pistepörssin kärkikymmenikössä.
Iilomo: Kuten sanoin, Repo voi olla monelle yllätysvalinta, joka aiheuttaa parranpärinää, että onhan siellä tuo ja tämäkin, mutta tällä kertaa todella laajasta katraasta piti valita ja valinta osui Repoon.
HIFK:ssa olisi ollut useampiakin vaihtoehtoja laiturin tonteille, esimerkiksi Sebastian Dyk olisi voinut hyvinkin mahtua listalle. Ville Leskisen harmittava loukkaantuminen, siitä toipuminen ja pelikuntoon pääseminen ottavat aikansa ja vievät parasta terää.
