Suomi ja Ruotsi, nuo rakkaat kilpakumppanit. Naapurimaiden keskinäiset kalistelut ovat vuosien saatossa tulleet tutuksi monissa eri arvoturnauksissa ikäluokkiin, sukupuoleen ja lajiin katsomatta.
Yleinen jännite on aina olemassa, kun joukkueet kohtaavat. Viimeisin kohtaaminen U20-tasolla nähtiin viime vuoden kisoissa, kun Ruotsi kaatoi Suomen pronssiottelussa lukemin 3–2. Arvokisoissa Suomi voitti Ruotsin viimeksi vuoden 2016 kisojen välierässä. Tuon jälkeen Ruotsi on ollut parempi neljään otteeseen.
Suomi oli oman lohkonsa toinen ja Ruotsi toisen lohkon kolmas. Suomen ainoa tappio alkulohkossa tuli Kanadalle, kun taas Ruotsi taipui niin Venäjälle kuin Yhdysvalloille.
Molempien joukkueiden kokoonpano on kokenut kolhuja kisaprosessin aikana. Ruotsin riveistä poissa ovat kärkisenttereiksi laskelmoidut William Eklund ja Karl Henriksson sekä SHL:aan pelipaikkansa vakiinnuttanut Albin Grewe. Suomen puolelta kiekon käteen saaneen Ville Heinolan pelikunto on kysymysmerkin alla.
Ymmärrystä pelin vaatimustasosta
Suomelle alkulohkon vaatimustaso oli kolmessa ensimmäisessä ottelussa melko maltillinen. Saksa, Sveitsi ja Slovakia eivät nostaneet pelin vaadetta sille tasolle, että Suomea olisi missään vaiheessa haastettu tasapäisesti.
Neljännessä ottelussa haastajan ja huippumaan tasoero iski rumasti silmille, kun Kanada vyöryi Suomen yli. Suomi lipsui omasta pelisuunnitelmastaan osin pakotetusti ja osin pakottamatta, mihin varmasti on kiinnitetty huomiota ennen puolivälierää.
Oli ehkä jopa hieman yllättävää, kuinka silmille Kanadan taso iski. Materiaaliero oli kieltämättä suuri, mutta valmistautuminen voidaan tuomita epäonnistuneeksi.
Tästä huolimatta Kanadan asettama haaste oli Suomelle erinomainen opin paikka. Viisikon yhteistyön merkitys huippuun hilatussa pelitempossa korostuu, eikä Suomi tällä saralla yltänyt parhaimpaansa. Pelin rauhoittamisen puutteellisuus johti yksilötason virheisiin ja viisikkojen repeilyyn.
Puolustusalueen puolustuspelaaminen toimi Kanadaa vastaan pääsääntöisesti hyvin. Ykkösaluetta tukittiin pitkissä pyörityksissä hyvin, ja maalit tulivat selvien yksilövirheiden jälkeen.
Puolustusalueen puolustuspelin organisointi on iso teema myös Ruotsia vastaan. Ruotsin hyökkäyspelaaminen on vaarallisimmillaan pitkissä pyörityksissä, jossa kiekollisesti laadukkaat puolustajat laukovat runsaasti ja hyökkääjät pitävät huolen jatkopelien aikaansaannista.
Ylivoimalla huomionarvoista on erityisesti ykkösylivoiman kolmen oikea käsi alhaalla pelaavan pelaajan takakolmio: Victor Söderström ja Lucas Raymond pystyvät tekemään liikkeitä kohti maalia ja laukomaan liikkeestä, tai syöttämään painottomalla puolella lapa pystyssä odottavalle Alexander Holtzille.
Kakkosylivoimassa suurin uhka tulee Noel Gunlerista, jonka otteissa on samaa kuin Brad Lambertilla. Laukaus lähtee harvemmin suoraan syötöstä, kun suurin vahvuus on haltuunoton jälkeen lähtevä tarkka ja tulinen rannelaukaus.
Puolustuskierteeseen Suomi ei halua joutua. Kliseisestikin, Ruotsin hyökkäyspeliä syödään parhaiten pois pitämällä kiekkoa itsellään. Suomi pystyy kehittämään peliään vielä kiekonhallinnan saralla. Malttia kiekon alaspäin pelaamiseen ja tilan tekemiseen pitää saada Kanada-peliä enemmän. Näin Nuoret Leijonat on omalla vahvuus- ja Juniorkronorna heikkousalueellaan.
Samalla myös oma puolustuspelinopeus kasvaa, kun viisikon etäisyydet ovat pienet, eivätkä organisoimattomat hyökkäykset varasta pelin pääroolia.
Ruotsissa samaa kuin Kanadassa, vaade vain on matalampi
Ruotsin suurimmat heikkoudet liittyvät puolustusalueen pelaamiseen. Vaikka nimilista puolustuksessa on joukkueen ehdoton vahvuus, se ei ole täysin heijastunut kaukaloon. Paineen alla on riittänyt ongelmia, kun siirtokiekot ja avaavat syötöt ovat jättäneet petraamisen varaa.
Puolustusalueen puolustuspelaaminen on mahdollisesti suurin yksittäinen Ruotsin murheenkryyni. Joukkue pitää säntillisesti pelaajia pelin alla, mutta puolustusalueen täyttäminen on retuperällä, kun vastustajalla tilaa riittää ja miehiä jää merkkaamatta.
Myös pysähtyneistä tilanteista pyörityksen katkaiseminen on tuottanut vaikeuksia. Vaikka pelin puoli ylimiehitettäisi, vastustaja onnistuu ränniä hyödyntämällä jatkamaan painetta.
Koska kaksinkamppailupelaaminen puolustusalueella ei kuulu Ruotsinkaan vahvuuksiin, ovat Suomen pitkät hyökkäykset isossa roolissa. Suomi ei saa nostettua pelin tempoa vaikeuksia tuottaneiden Yhdysvaltojen tai Venäjän tasolle, joten puhtaalla luistelu- ja kamppailukilvalla Suomi ei etulyöntiasemaa saa.
Hyökkäyksiinlähdöt ovat melko löyhästi organisoituja. Ruotsin pelin peruspilareihin kuuluva jatkuva liike on jälleen nähtävissä, eikä peliä rauhoittavia viivelähtöjä juuri nähdä. Nopeassa pelitempossa myös virheiden määrä on kasvanut, kun hätäisillä ratkaisuilla on tehty itse itsestä vielä kiireisempiä – hieman kuin Suomi Kanadaa vastaan.
Jatkuva liike muistuttaa myös Kanadan pelaamasta tempolätkästä, tosin Ruotsi ei saa pelin vaadetasoa samalle tasolle heikommin organisoidun pelin ja materiaalin laadun eron vuoksi. Hyökkäyksillä myös harvemmin saadaan tilanteita aikaiseksi, joissa keskialueelle syntyisi etua, tai hyökkäyssiniviiva päästäisiin ylittämään kuin alivoimaisena.
Jos tarvitset minua, olen vain puhelun päässä
Ruotsin kisaprojektista vielä erikoisemman on tehnyt se, että päävalmentaja Tomas Montén lähetettiin kotiin koronatartunnan vuoksi. Montén on tiettävästi ohjannut joukkueen toimintaa puhelimitse.
Penkin takana päävalmentajana on Joel Rönnmark. Rönnmark on valmentajana vielä melko kokematon, mutta on ollut Juniorkronornan valmennustiimissä mukana jo useamman vuoden.
Yhtälö Ruotsi ja U20-kisat tunnetaan mittavasta alkulohkovoittojen putkesta, joka meni poikki näissä kisoissa 54 peräkkäisen voiton jälkeen. Hurjasta voittomarssista huolimatta mestaruuksia tuli putken aikana vain yksi.
Tämä osaltaan kuvastaa Ruotsin isoa ongelmaa turnauksissa: pelin kehittäminen on ollut suurimpia ongelmia kisaprojekteissa. Nytkin esimerkiksi puolustajille olisi annettavissa parempia työkaluja, mutta tarjotaanko niitä? Monténista on joukkueen ulkopuolelle välittynyt ilmapiirin valmentaja, joka antaa pelaajille vapauksia. Vapauksia tuskin on liiemmin poistettu, vaikkei mies konkreettisesti penkin takana seisokkaan.
Suomen kohdalla tilanne on erilainen. Menestys nojaa tarkempaan pelikirjaan, jonka raameissa pelissä riittää vielä ehdottomasti kehitettävää. Suomella on erinomainen mahdollisuus tarttua vielä vanhaan totuuteen:
Eniten peliään kehittänyt joukkue voittaa mestaruuden.