Liigan runkosarja tuli täyteen torstaina. Edellisviikolla pudonneiden jatkoksi tipahtivat vielä KooKoo ja Ässät, ja sunnuntaina kesälomansa aloitti ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelunsa hävinnyt Vaasan Sport.
Jatkoajan pudotuspelipakettia pääset lukemaan täällä. Liiga-kauden aikana jaettujen tähtien kooste on puolestaan tässä jutussa. Päätoimittajan viisi huomiota pudotuspeleistä kysyy miksi kaikkia otteluita pelataan taas samoina päivinä?
Etenkin KooKoolle ja Sportille kausi oli silti positiivinen. Jatkoajan Tampereen toimituksen Juha Oinonen ja päätoimittaja Antti Wennström käyvät läpi viime viikon tapahtumat, tulevan viikon näkymiä sekä kauden parhaiden valintoja.
Pudotuspelien ensimmäisen kierroksen otteluissa TPS lähetti Sportin kesälomalle. KalPa ja Pelicans ratkaisevat paremmuutensa tiistaina. Mitä ajatuksia joukkueet ja pelit ovat herättäneet?
Oinonen: Vaasassa pudotuspelit jäivät lyhyeen, kun TPS:n kokeneet pelimiehet näyttivät, mitä tarkoittaa syttyminen pudotuspeleihin. Sport-leirissä ei kuitenkaan ole syytä olla äärimmäisen pettynyt.
Pudotuspelipaikka toisella liigakaudella on kova saavutus, jo uskottavuuden kannalta. Pudotuspelipaikan saavuttamisella saattaa olla merkitystä myös toimistolla, kun neuvotellaan pelaaja- ja sponsorisopimuksista.
TPS hoiti ensimmäisen vaiheen vakuuttavasti, mutta seuraavaksi vastus kovenee merkittävästi, kun vastaan asettuu hallitseva mestari Kärpät. TPS oli pitkään kuuden parhaan joukossa, mutta jäi lopulta seitsemänneksi. Turussa voidaan vielä joutua miettimään, herättiinkö kevääseen liian myöhään.
Wennström: KalPan ja Pelicansin sarja on yhtä auki kuin alussa. Ote on siirtynyt hiljalleen vankasti Pelicansille. Pelicans puolusti toisessa pelissä huomattavasti paremmin, ja kruunuksi sitten onnistui ylivoimalla upeasti. Myös Dane Byersin penkitys oli oikea veto, luistelunopeus ei riitä. Pelicansin reservit ovat muutenkin aliarvostetut; siellä on monta luisteluvoimaista nuorta peluria.
Lahtelaisten hyökkäysalueelle menot ovat ajoittain melkoista viskomista. Kiekko heitetään välillä ihan turhaan ristikulmaan ja menetetään se. Tärkeintä on toki se, että KalPan kiekonhallinta pysyi aisoissa. Niin kauan kuin pelaaminen ajautuu kaksinkamppailuiksi, on Pelicans vahvoilla.
KalPan pitää tehdä aloite tiistaina ja Janne Keräsen sekä Patrick Davisin kaltaisten pelaajien on päätettävä suoraviivaisia hyökkäyksiä hyvällä prosentilla. Muuten tulee noutaja.
Puolivälieräpareista ovat varmistuneet JYP-SaiPa, Kärpät-TPS ja Tappara-Lukko. Mitä otteluparia seuraat suurimmalla mielenkiinnolla ja mitä teemoja nostaisit sieltä esiin?
Wennström: Kärpillä on pudotuspeleihin lähtiessä enemmän kysymysmerkkejä kuin on uskallettu nostaa esiin. Maalivahtipeli rullaa vaihdellen, eikä sitä voida rehellisesti sanoen tällä hetkellä sanoa mestarisuosikin paletiksi selkeän ykkösvahdin puuttumisen takia.
Sami Aittokallion piti olla se, mutta maalilla on nähty todella paljon Sami Rajaniemeä. Lisäksi yliladattu materiaali testaa aina pelaajien keskittymistä; pysyvätkö kaikki parhaassa vireessä huilatessaan pelin sieltä, toisen täältä?
Yhtä kaikki, paras seitsemästä -formaatti ei ole kovin armollinen TPS:lle. Esitys Sportia vastaan oli kypsä, mutta ei mitenkään erityisen kiekollinen. TPS oli suoraviivainen viimeistelyssään, mutta voittaakseen neljä peliä Kärppiä vastaan sen pitäisi olla niin paljon enemmän.
Rytmittää peliä paremmin ja löytää tehoja useammasta ketjusta. Toivotaan jännityksen vuoksi, että turkulaiset kiusaavat Kärppiä tosissaan, mutta vaikea siihen on uskoa.
Oinonen: Tampereen toimittajana luonnollisesti Tappara-Lukko on mielenkiintoinen. Myös siksi, että joukkueet kohtaavat pudotuspeleissä jo neljäntenä vuonna peräkkäin - tosin kolmena edellisenä keväänä vasta välierissä. Joukkueet tuntevat toisensa hyvin, ja peli on varmasti tiukkaa vääntöä jokaisesta irtokiekosta ja maalipaikasta - jos tuomarilinja taas sallii "vankilalätkän".
Mielenkiintoista on myös nähdä kevään 2016 SaiPa pudotuspeleissä. Lappeenrantalaiset ovat pelanneet vakuuttavan kauden, ja siirtoikkunan takarajalla isoimmat kalat uivat SaiPan haaviin.
Pidän SaiPaa jopa lievänä ennakkosuosikkina, vaikka kotietu onkin JYPillä. Lappeenrannassa on nyt hyvä tekemisen meininki päällä. Huippuluokan ulkomaalaiset yhdistettynä tinkimättömään joukkuepeliin ja voittoja janoavaan kotiyleisöön on pudotuspeleissä niin sanotusti "kova käsi".
Valitsitte ennen kauden alkua Liigan Top 10-listoja. Miten kommentoit valintojanne nyt, kun kausi on ohi?
Toimittajien valinnat 2015-16: Parhaat puolustajat ja maalivahdit, top 10
Toimittajien valinnat 2015-16: Pelintekijät, maalitykit ja puolustavat hyökkääjät, top 10
Oinonen: Lyhyesti, ennustaminen on vaikeaa. Toki osa valinnoista osui maaliinsa tai ainakin lähelle, mutta esimerkiksi maalipörssin kärkikymmenikkö on hyvin eri näköinen kuin toimittajien valinnat. Vain Kuusela, Tomas Zaborsky ja Charles Bertrand ovat molemmilla listoilla.
Nuorten pelaajien nousu Liigan huipulle oli yllättävää, vaikka potentiaalit olivatkin tiedossa. Sebastian Aho ja Aleksi Saarela olivat tehokkaimmat nuoret, mutta kovaa jälkeä teki myös ässäkaksikko Jarno Kärki ja Niko Ojamäki. Myös nuoret maalivahdit Veini Vehviläinen ja Kaapo Kähkönen pääsivät isoon torjuntavastuuseen Liigassa.
Myös ulkomaalaispelaajien lopullista suoritustasoa on ennen kauden alkua hankala arvioida. Odotin Vojtech Polakilta ja Ivan Humlilta paljon nähtyä enemmän, kun taas Chad Raun loistokautta en kristallipallostani erottanut.
Yllätyksellisyys onkin urheilun suola. Vaikka en osannutkaan ennakoida esimerkiksi Otto Paajasen ja Jasse Ikosen nousua maalipörssin kärkikymmenikköön, niin tämän tyyppiset yllätykset lisäävät lajin ja pelien mielenkiintoa.
Toimittajien valinnat 2015-16: Tärkeimmät hankinnat ja ulkomaalaiset, top 10
Toimittajien valinnat 2015-16: Ykkösluokan ylivoimaviisikko
Wennström: Ei tarvitse hävetä. Eri pelipaikoille ja rooleihin oli perusteltuja ja odotettuja valintoja, jotka myös toteutuivat.
Suurimmat muutokset ja hämmennykset olivat Bluesin sukelluksen vaikutus voimasuhteisiin; se tiputti sekä Kim Hirschovitsin että Otso Rantakarin huomiota kokonaistarkastelussa. Molemmat pelasivat hyvän kauden, mutta Espoossa huomio kiinnittyi lopulta ihan muihin pelaajiin.
Koska pitää olla kriittinen, sanoisin että selkeästi metsään menivät arvioni hyökkäävistä puolustajista. Lauri Taipaluksen runkosarja oli pannukakku, samoin Blake Kesselin, eikä Mikko Luomasta tai Joonas Lyytisestäkään ollut erinäisistä syistä ratkaisijoiksi. Ensi kerralla paremmin. Puolustavat puolustajat ja muut pelipaikat menivät huomattavasti paremmin. Riku Hahlin panos HPK:lle nyt jäi henkiselle puolelle ja mainoksiin - vain 12 ottelua loukkaantumisten takia.
Palataan vielä runkosarjaan. Valitse kauden tähdistösi!
Wennström: Tehdään tämä hieman persoonallisemmin. Saat aloittaa valitsemalla maalivahdin ja puolustajat. Perusteet saavat vaihdella pelaajakohtaisesti; haetaan kauden 2015-16 ilmiöitä, ei pelkästään absoluuttisen parhaita pelaajia?
Oinonen: Maalivahtivalintani on tylsä ja itsestäänselvä, mutta Ville Husso oli kärjessä torjuntaprosentissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa, voittoprosentti oli toiseksi paras. HIFK-maalivahtia oli vaikea sivuuttaa, varsinkin kun helsinkiläisseura nappasi historiansa ensimmäisen runkosarjavoiton.
Puolustukseen halusin valita hyökkäävän ja puolustavamman puolustajan. Hyökkäävä puolustaja on yksiselitteisesti Pelicansin Juha Leimu. Ilman Leimun ylivoimaosumia − joita syntyi runkosarjassa eniten eli 13 kappaletta − olisi Pelicansin pääsy pudotuspeleihin ollut huomattavasti vaikeampaa.
Puolustavan puolustajan kohdalla oli useampi hyvä valinta, mutta päädyin lopulta TPS:n Henrik Tallinderiin. Kokenut ruotsalainen oli itse asiassa isossa roolissa myös hyökkäyspäässä, mutta tärkeintä turkulaisten runkosarjasijoituksen kannalta oli Tallinderin varmuus ja elettömyys sekä kiekollisena että ilman kiekkoa. Samat sanat kuin Leimun kohdalla − ilman Tallinderia olisi TPS:n kausi ollut paljon raskaampi.
Wennström: Peräänkuulutin persoonallisia valintoja, mutta aloitan valintani Ryan Zapolskista. Loistava pelaaminen ei nyt ole yksin syy, vaan se, että Zapolskia ollaan viemässä nyt Jokereihin - eikä aina tiedä, vaikka tulisi yllättävä NHL-kutsu. Zapolskin tarina ECHL-tason arpalapusta tämän sarjan eliittiin jää varmasti raumalaisten ja Liigan seuraajien mieliin pitkäksi aikaa.
Puolustukseen valitsen hieman persoonallisemmin Mikko Kaltevan ja Veli-Matti Vittasmäen. Kalteva vakuutti sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja jätti varjoonsa muun muassa Luoman, jonka ainakin minä odotin olevan JYPin ykköstykki. Kaltevan henkilökohtainen piste-ennätys yli kaksinkertaistui neljästätoista 29:ään!
Kalteva oli vakuuttava myös edistyneiden tilastojen suhteen. Sitäkin kovempaa jälkeä teki Vittasmäki, joka veti Ilves-pakistoa reppuselässään. Joukkueen puolustavin rooli, yksi Liigan puolustavimmissa, mutta laukaisuhallintatilastoissa eliittiä.
Vittasmäen edellinen piste-ennätys (seitsemän pistettä) kolminkertaistui. Pärjääminen Ilveksen ylivoimalla oli paljolti Kesselin ja muiden huonoutta, muttei silti ole pois Vittasmäeltä. Todellinen kivijalka.
Oinonen: Hyökkääjien valinta olikin todella vaikeaa, sillä loistavia pelaajia ja huikeita tasonnostoja oli niin paljon. Ensimmäinen valintani on Kärppien Aho. Mestaruuden ratkaissut nuori hyökkääjä löi kuluvalla kaudella parikin pykälää isomman vaihteen ja nousi kertaheitolla hyökkääjäeliittiin. Ahon pelaaminen on todella kypsää ja kokonaisvaltaista, ja todennäköisesti ensi kaudella kutsuvat NHL-kaukalot.
Toiselle laidalle valitsen maalipörssin voittajan Raun. Yhdysvaltalaishyökkääjä oli hämmentävän tehokas ja tärkeä tekijä SaiPan hienoon kauteen. Raun valintaa puolsivat nimen omaan yllättävyys ja merkitys omalle joukkueelle. Jos siis joku ihmettelee, minne pistepörssin voittaja Kuusela unohtui.
Vähän samoilla perusteilla valitsin keskushyökkääjäksi KooKoon Josh Greenin. Huikea tasonnosto ja nousijajoukkueen hinaaminen lähes pudotuspeleihin olivat kovia suorituksia 38-vuotiaalta konkarilta. Green oli myös Liigan eliittiä aloituksissa.
Wennström: Kuusela oli ehkä Liigan paras pelaaja runkosarjassa, mutta minäkin valitsen omani erilaisin perustein.
Sentteriksi valitsen pistepörssin voitosta tapelleen Teemu Ramstedtin. Runkosarjan voittajajoukkueen johtajana hän tietysti otti luulot pois niin HIFK:ta kuin hänen henkilökohtaista onnistumistaan epäilleiltä. Tämän lisäksi Ramstedt on Liigan mallioppilas hyväntekeväisyystyössä ja sosiaalisessa mediassa.
Hän oli Ari Vallinin ja Jonne Virtasen ohella näkyvin Liiga-hahmo somessa. Ramstedt erottuu muista siinä, että hän ottaa kantaa myös vakavampiin aiheisiin.
Laidoille minun on pakko valita Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi. Sarjassa oli vielä isommassa roolissa olleita pelaajia, mutta kyllähän nuori superkaksikko oli Ahon ohella tämän kauden ehdoton ilmiö. Nuorten MM-kulta räjäytti pankin, ja jopa pelaaja pyysi Laineen mailaa ottelun jälkeen. Harvinaista ja ikimuistoista; vuoden ilmiönä minun valitsemaan tähdistööni.