Rohkeudelle on monia erilaisia määritelmiä – jääkiekossa rohkeutena on pidetty esimerkiksi toistuvaa laukausten eteen heittäytymistä, maalin edessä iskujen ja mustelmien ottamista tai kovimpien nyrkkisankarien kohtaamista silmästä silmään.
Toisenlaista rohkeutta on osoittanut esimerkiksi Robin Lehner, joka on avoimesti kertonut mielenterveys- ja päihdeongelmistaan. Hän rikkoo myyttiä jääkiekkoilijoista särkymättöminä ja voittamattomina sotureina.
Inhimillisiä tunteita näyttävä jääkiekkoilija mielletään heikoksi – ja sitä kautta huonoksi pelaajaksi. Myös tämän myytin Lehner on tuoreimmilla otteillaan murskannut.
Aivan uudenlaista rohkeutta – vieläpä pudotuspelien kynnyksellä – osoitti Travis Hamonic ilmoittaessaan jäävänsä pois pudotuspeleistä. 29-vuotias Calgary Flamesin puolustaja on fyysisesti pelikuntoinen ja oli runkosarjassa joukkueensa runkopuolustaja.
Hamonicin syy ratkaisupeleistä vetäytymiseen on perhe-elämä ja isyys. Hän ilmoittaa Twitterissä olevansa huolissaan jo aiemmin sairastelleen tyttärensä terveydestä.
— Titan Sports 365 (@TitanSports365) July 11, 2020
NHL-kauden jatkumista on odotettu kuukausia, ja nyt yksi jännitysnäytelmän päähenkilöistä ilmoittaa jäävänsä pois. Tätä on rohkeus.
Perheeseen keskittyminen on tuttu peruste uran lopettamiseen, mutta Hamonic kertoo hakevansa Flamesistä virkavapaata, eikä lopettaminen muutenkaan tunnu Hamonicin kohdalla todennäköiseltä.
NHL-kauden jatkumista on odotettu kuukausia, ja nyt yksi jännitysnäytelmän päähenkilöistä ilmoittaa jäävänsä pois. Tätä minä kutsun rohkeudeksi.
Hamonic ei ole tähtipelaaja, eikä hänen puuttumisensa rampauta pudotuspelejä tapahtumana – Flamesille kanadalainen toki olisi ollut tärkeä palanen. Ruohonjuuritason esimerkki voi kuitenkin parhaimmillaan olla tehokkaampi ja vaikuttavampi kuin Hamonic olisi ollut jäällä.
Hamonic muistutti meitä kaikkia siitä totuudesta, että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin työ – vaikka työ olisikin niin hohdokasta kuin pelata NHL:ssä ja tavoitella Stanley Cupia.
