KooKoon keskustassa kävi kuhina jo kesken viime kauden, kun keskushyökkääjäksi ajautunut joukkueen ykköstähti Michael Keränen pakkasi laukkunsa ja poistui Sveitsiin. Kauden jälkeen myös Siim Liivik päätti lähteä hakemaan uusia haasteita Itävallasta. Jan-Mikael Juutilaisen tai Henrik Koiviston menetys ei ole suuri este kouvolalaisten matkassa.

Viime kauden runkomiehistöstä Miikka  Pitkänen sekä Mikko Virtanen jatkavat joukkueen riveissä myös tällä kaudella. Kumpikin on tehnyt määrätietoisesti töitä noustakseen vakaaksi liigatason pelaajaksi. Varsinkin Pitkänen onnistui viime kaudella erinomaisesti ja oli kauden loppuun asti KooKoossa pelanneista paras pistemies. Edelleen kehittyvässä iässä olevalle kuopiolaiselle lyödäänkin kakkossentterin viittaa harteille.

Uusina pelaajina keskustaa vahvistamaan tulevat Ruotsin nuorisomaajoukkueissakin arvokisoja käynyt Erik Karlsson sekä edelliset neljä kautta rapakon takana yliopistosarjassa pelannut Kasperi Ojantakanen.

Karlssonin Amerikan valloitus ei onnistunut, mutta vauhdikkaalla laiturilla on edellytykset nousta kouvolassa Liigan hyökkääjien kärkikastiin. Ojantakanen lähti maailmalle sijoituttuaan Jokereissa A-nuorten pistepörssin seitsemänneksi kaudella 2013-14. Kyseisen kauden pistepörssin kärkinimistä Iikka Kangasniemi, Jasper Lindsten, Sebastian Aho, Teemu Turunen ja kumppanit ovat vakiinnuttaneet jo paikkansa suuremmissa ympyröissä, samaan on mahdollisuudet myös Ojantakasella.

Yksi vaihtoehto keskelle on myös koeajalla oleva Brendan O'Donnell, jonka tulevaisuus on vielä auki. Koko kauden kattavaa sopimusta nykynäytöillä tuskin irtoaa, sillä pääasiassa O'Donnell on pelaamaan päästessään jumiutunut alempiin ketjuihin, ajoittain jopa laitahyökkääjäksi.

Laidalla riittää leveyttä useampaan ketjuun

Laitahyökkääjien kohdalla vaihtuvuus on ollut pienempää. Viime kaudella avainroolissa pelanneista vain Patrick Björkstrand on poissa, hänkin lähti jo ennen viime kauden siirtotakarajaa.

Yksittäisiä supertähtiä KooKoossa ei ole, mutta laidoilta löytyy laatua useampaan ketjuun. Juha-Pekka Haataja ei ole enää huippuvuosiensa vireessä, mutta on edelleen huippupelaaja, joka tuo joukkueeseen paljon muutakin kuin odotuksissa olevat 20 maalia. Haataja on voittanut paljon ja kokenut vielä enemmän, joten oululainen on oiva lisä myös pukukopin puolelle.

Harjoituskauden Haataja on pelannut Karlssonin ketjun toisena laitahyökkääjänä. Toisella laidalla on häärinyt Pelicansista siirtynyt Kimi Koivisto. Lahtelaisen kiekkokoulun kasvatti haki läpimurtoa Pelicansissa kolmella viime kaudella, mutta viimeinen askel jäi ottamatta. Mikäli Koivisto pysyy kärkiketjuissa myös ensi kaudella, uran piste-ennätys on minimitavoite.

Leveyttä riittää myös toiseen ketjuun. Kolmikko Toni Kähkönen - Miikka Pitkänen - Malte Strömwall on vakiintunut nimelliseksi kakkosketjuksi. Ketju on ollut kauteen valmistavissa otteluissa myös KooKoon tehokkain. Erityisesti oikeata laitaa viilettävä Strömwall kannattaa laittaa tarkkailulistalle. Vauhdilla ympäri kenttää viilettävä ruotsalainen antoi jo viime kaudella näytteitä terävästä rannelaukauksestaan, joten alkavalla kaudella tahti saattaa olla vieläkin tuhoisampaa.

Mikäli Koivisto pitää paikkansa Karlssonin ja Haatajan rinnalla, kolmosketjuun on vielä laatua Anrei Hakulisen muodossa. Viidennen kautensa Liigassa aloittava Hakulinen on kehittynyt tasaisesti joka kaudelle, vaikka loukkaantumiset ovat häirinneet. Viime kauden 29 ottelua tuottivat 19 tehopistettä, mikäli mies pysyy terveenä, ei 40 pisteen rajapyykin kolkuttelu olisi suuri ihme.

KooKoon materiaali ei ole kovinkaan leveä. Nelosketjuun löytyy vielä mitat täyttävät hyökkääjät puurtaja Tomi Leivon, Toni Suurosen ja Olli Korhosen muodossa, mutta suurempaan loukkaantumissumaan ei kouvolalaisten hyökkäyksessä ole varaa.

Viime kaudella KooKoo joutui toivomaan voimia yläkerrasta, onneksi kausi alkaa taas alusta.

Kuva © Jaakko Stenroos - https://jaskan.kuvat.fi/

Kokematon puolustus on riski

KooKoon puolustus on nuori, kokematon ja altis virheille. Odotettavissa onkin, että kauden aikana nähdään myös viime kaudelta tuttuja murskatappioita.

Puolustuksen kokenein pelaaja on 31-vuotias Alexsander Bonsaksen. Eurooppalaisia pääsarjoja vuosia kiertänyt norjalainen on marinoitunut myös kansainvälisten pelien äärellä. Kaikkiaan Bonsaksen on pelannut kotimaansa väreissä yhdeksät MM-kisat ja kolmet olympialaiset. Myös Liiga on tuttu, sillä konkarin tilillä on myös yksi Suomen mestaruus Tapparan riveistä.

Kärkinimet Bonsaksenin takana tulevat myös ulkomailta. Lisää pohjoismaista väriä tuo tanskalainen Emil Kristensen, joka edusti KooKoota jo viime kaudella, ollen joukkueen puolustajista toiseksi tehokkain JYPiin siirtyneen Jake Newtonin jälkeen.

Kolmantena ulkomaalaisena on suuriraaminen Ed Wittchow. Jenkkipakki laittoi haaveensa NHL-kaukaloista tauolle ja muutti Eurooppaan hakemaan uutta nostetta. Kesällä 2011 NHL:n varaustilaisuudessa kuudennella kierroksella varattu Wittchow yritti yliopistotaipaleensa jälkeen murtautua Florida Panthersin kokoonpanoon kahdella kaudella, mutta tuloksetta. Wittchow on vahvimmillaan omassa kenttäpäädyssä, mutta varsinaisesta puukädestä ei ole kysymys, vaikka pyrkiikin pitämään pelinsä yksinkertaisena.

Neljään viimeiseen puolustajan paikkaan ovat vahvimmin ehdolla Miro Keskitalo, Martin Berger, Arttu Pelli ja Kalle Valtola. Kolmelle ensiksi mainitulle KooKoo on tuttu seura jo viime kaudelta, Bergerille tosin vain kolmen ottelun lainapestin verran. Valtolassa on hurja määrä potentiaalia, mutta sopeutuminen Liigan tempoon on kysymysmerkki. Viime kaudella Valtola voitti TuTossa Mestiksen puolustajien pistepörssin 15 pisteen erolla seuraavaan.

Haastajaryhmä koostuu vieläkin nuoremmista pelaajista. 22-vuotias Ville Järvinen pelasi viime kaudella 46 ottelua, joten loukkaantumisten hetkellä KooKoo ei ajaudu hyökkäyspäästä poiketen kriisiin. Lisäksi joukkoa kirittävät nuorten maajoukkuerinkiin kuuluvat 18-vuotiaat Peetro Seppälä sekä Santeri Salmela, jotka molemmat pääsivät haistelemaan liigavauhtia jo viime kaudella.

Ykkösvahdin paikasta käydään taistelua

Maalille KooKoo lähettää saman kaksikon kuin viime vuonna. Viime kaudella Juha Järvenpää pelasi suuremman osan otteluista, mutta Samu Perhonen pelasi tilastojen valossa paremmin.

Järvenpää menetti koko toissa kauden loukkaantumisten vuoksi, joten ailahtelu ja tason pitämisen vaikeus eivät tulleet yllätyksenä. Tämä kausi näyttää, onko Järvenpäästä vielä taistelemaan paikasta Liigan kärkivahtien joukossa tai edes peliajasta Liigassa.

Perhonen on kulkenut nuoresta iästään pitkän tien etsien ykkösvahdin paikkaa. Nyt hän on lähempänä kuin kertaakaan aiemmin. Taidot ovat kaikkien tiedossa, siitä osoituksena kolmannen kierroksen varaus vuodelta 2011. Perhosen perisynti on ollut ailahtelevaisuus. Ajoittain mies on pelannut hyviä jaksoja, mutta päätynyt aina samojen ongelmien pariin. Kauden alku määrittää paljon, kumpaan suuntaan KooKoon maalivahtipeluutuksen vaaka kääntyy.