Lähtökohdat
Vegas Golden Knightsin ja Dallas Starsin lähtökohdat edelliskierroksen alkaessa olivat hyvin erilaiset, mutta joukkueiden vaiheet noudattelivat jokseenkin yhdenmukaista kaavaa. Golden Knights lähti omaan sarjaansa selkeänä ennakkosuosikkina, kun taas Starsia saattoi pitää altavastaajana Colorado Avalanchen rinnalla.
Yhteistä joukkueille oli se, että kumpikin onnistui taistelemaan itsensä ottelusarjassa 3–1-johtoon – vain menettääkseen tuon etumatkan. Näin ollen molemmat ratkaisivat konferenssifinaalipaikkansa vasta seiskaottelussa.
Golden Knights oli paikoitellen sarjassaan Vancouver Canucksia vastaan jopa musertavan ylivoimainen ja jätti vastustajansa peräti kolmesti nollille. Näistä nollapeleistä yksi oli juuri ratkaiseva seitsemäs osaottelu. Myös kahdessa viimeisessä tappio-ottelussaan Golden Knights hallitsi kenttätapahtumia suvereenisti, mutta Thatcher Demkon ällistyttävä torjuntavire ja Canucksin mahdollisuuden tullen takuuvarmasti rankaisseet nuoret tähdet pitivät huolen siitä, ettei tulos seurannut noissa otteluissa kenttätapahtumia. Lopulta Golden Knightsin rutiini ja materiaalietu kuitenkin kantoivat voittoon asti.
Jos Golden Knightsin sarja sujui takaiskuista huolimatta joukkueen kontrollissa, samaa ei voi sanoa Starsista. Stars oli selkeästi Avalanchea vastaan ottava osapuoli muun muassa laukauksin ja maalinodottamalla mitattuna, mutta ailahtelevuudesta kärsinyt teksasilaisryhmä onnistui rimpuilemaan tiensä jatkoon.
Starsin työvoittoa avittivat karvaalla tavalla Avalanchen lukuisat, merkittävät loukkaantumiset, kun se menetti sekä Gabriel Landeskogin että molemmat kärkitorjujansa sairastuvalle kesken ottelusarjan. Ihan pelkästään vastustajan epäonnea ei voitosta kuitenkaan ole kiittäminen, vaan Stars sai apua sieltä, mistä sitä kuuluikin tulla: omilta tähdiltään, joista Aleksandr Radulov ja erityisesti Jamie Benn ilmoittautuivat viimeinkin läsnä oleviksi.
Se, että varjojen mailla vaeltanut kapteeni Benn oli Avalanche-sarjan tehokkain tähtipaita (3+6), oli joukkueen kannalta käänteentekevä asia.
Ratkaisijat
Paperilla lepäävä Golden Knightsin materiaalin ja ratkaisijoiden laajuus on yleisesti tiedossa, mutta ihan parastaan joukkue ei edellisellä kierroksella koneestaan irti saanut. Shea Theodore, Mark Stone, Max Pacioretty, Reilly Smith sekä ennen kaikkea peliminuutteihinsa nähden todella tehokkaasti esiintynyt Alex Tuch pelasivat odotuksenmukaisesti kovalla tasolla.
Sen sijaan johtavilta Jonathan Marchessault'lta, William Karlssonilta ja Nate Schmidtiltä on pystyttävä vaatimaan enemmän kuin kaksi kolme tehopistettä ottelusarjaa kohden. Ratkaisijoiden joukko on laaja, joten kaikkien edellä mainittujen palatessa totutulle tasolleen, on Starsilla täysi työ pitää heidät kaikki aisoissa.
Ratkaisupelaajiin on toki laskettava myös maalivahti Robin Lehner, jolle Canucks-sarja oli äärimmäisen haastava toistuvien, pitkien laukauksettomien jaksojen myötä. Huolimatta jäseniin hiipivästä kylmyydestä ruotsalainen torjui kiekot peräti 93 prosentin varmuudella, ja tasaisemmassa tulituksessa hän on todella hankala Stars-pelaajien ohittaa.
Starsin ratkaisupelaajista puhuttaessa ei tietenkään voi ohittaa 21 pisteellään puolustajien pistepörssiä johtavaa Miro Heiskasta. Nuorukainen on kentällä aina, kun pelejä ratkotaan, ja hänen onnistumisestaan riippuu jatkossakin paljon. Heiskasen ja hänen kanssaan joukkoja kantaneen Denis Gurjanovin onneksi joukkueen kokeneetkin nimimiehet pukivat työhanskat käsiinsä Avalanche-sarjassa ja parhaimmillaan aiemmin mainitut Benn ja Radulov todella hallitsivat kenttätapahtumia.
Näiden herrojen ohella potentiaalia ja tilausta vielä yhden ekstravaihteen löytämiseen on kuitenkin John Klingbergillä ja Tyler Seguinilla, jotka nimestään ja vastuustaan huolimatta jäivät edellisessä sarjassa soittelemaan kakkosviulua räiskyvimpien yksilöiden rinnalla. Marginaalien mennessä tiukoiksi voi monissa liemissä keitetty Joe Pavelski nousta myös sarjan ratkaisijaksi, sillä isoja maaleja aiemminkin kuplapeleissä nakuttanut hyökkääjä ei kaihda mennä sinne, missä pelejä ratkotaan: mustelmia ja toisaalta kunniaa tuottavalle maalinedustalle.
Yllättäjät
Golden Knightsin riveistä nousee eittämättä esiin aiemmin mainittu Tuch, joka alempien ketjujen miehenä käytti paikkansa erinomaisesti hyväkseen jo Canucks-sarjassa ja nakutti kärkipelaajia pienemmästä peliajasta huolimatta neljä maalia.
Stars paljasti omat jokerikorttinsa jo Avalanchea vastaan, mikä sai joukkueen näyttämään huomattavasti syvemmältä ja siten vaarallisemmalta. Roope Hintzin potentiaalista on toki saatu väläyksiä jo aiemminkin, ja kuusi (2+4) pistettä seitsemään otteluun on erinomainen saldo, mutta todellinen yllätys oli Joel Kivirannan näyttävä esiinmarssi.
Popkorniosastolta kaukaloon hypänneen Kivirannan hattutemppu valoi paitsi häneen itseensä, myös koko joukkueeseen uudenlaista uskoa omiin mahdollisuuksiin, ja historia tuntee monia tapauksia, joissa tällainen itsetuntopiikki on kantanut pudotuspeleissä pitkälle. Tosin moni näistä spurteista on päättynyt yhtä nopeasti kuin on alkanutkin seuraavaan kauteen lähdettäessä.
Arvoon arvaamattomaan saattaa nousta myös isoja pelejä urallaan pelannut mutta nyt jo raskasjalkaiseksi käynyt Corey Perry. Likaisen pelin erikoisosaajan avut ovat tärkeitä Ryan Reavesin kaltaisia pelotteita vastaan mutta myös vastustajan pasmojen sekoittamisessa yleisellä tasolla, mikä taas on omiaan kaventamaan kuilua paperilla vahvempaan Golden Knightsiin – ja saattaapa Perry vanhasta muistista nykäistä merkittävän maalinkin.
Lopputulosarvio
Sekä Stars että Golden Knights ovat käyneet kovan koulun ennen saapumistaan tähän pisteeseen. Ensiksi mainittu on kärsinyt epätasaisuudesta ja vuotavasta viisikosta, kun taas toisella oli hankaluuksia löytää keinoja maalintekoon äärimmäisen sisukkaan vastustajan edessä.
Näiden kasvattavien kokemusten jälkeen todennäköisyydet puoltavat kuitenkin Golden Knightsia, joka on yksinkertaisesti ehjempi joukkue kaikilla osa-alueilla: sillä on tasaisemmat maalivahdit, tasaisempi roolitus sekä ennen kaikkea selkeä pelitapa, josta joukkue ei tinkinyt edes Canucksin siilipuolustuksen edessä, vaan jauhoi, kunnes Canucks mureni.
Starsin pelissä sen sijaan on liikaa epävarmuustekijöitä yksilöiden suoritusvarmuudesta aina pelitapaan saakka. Starsin peli avautui toisinaan tavalla, joka mahdollisti lukuisat takaiskut ja hallinnan siirtymisen Avalanchelle. Tähän joukkueella ei ole varaa, sillä jos Golden Knights päihitti äärettömän tiiviin Canucksin, tulee se suorastaan murskaamaan Starsin, mikäli joukkueen viisikko tutisee hetkenkään nähdyllä tavalla.
Ilman seitsemännen ottelun jatkoaikavoiton ja epätodennäköisen sankarin nostattamaa hurmosta Stars taipuu Golden Knightsille voitoin 4–2.